Heinäkuun lopun tunnelmia

 Lämmintä on ollut myös heinäkuussa. Tänään on selvästi vähän vähemmän asteita ja meillä on aamusta myös tihkusadetta. Heinäkuussa on ollut paljon puutarhaa. Olen käynyt monissa puutarhoissa puutarhaseuran kanssa sekä yhdellä putarhamatkalla (jossa olin matkanjärjestäjänä puutarhaseuran kautta). Säätä ei voi valita, niin puutarhareissulla oli kyllä kova hiki. Silti olin oikein tyytyväinen reissuun. Alakuvassa kukkii syysleimu Blue Paradise, joka on ostettu sellaiseselta taimistoreissulta, josta ei pitänyt ostaa yhtään syysleimua lisää. Tämän vieressä (ei kuvassa) on vasta aloittelemassa kukkimaan korkeampi syysleimu 'Sherbet Blend', joka on hommattu samalla reissulla. Tältä reissulta ostin vain pienehköjä kasveja, paitsi pari päivänliljaa. Alan oppia. Ehkä.

Kotona minulla alkavat olla kukkapenkit aika täynnä. Osa penkeistä jo odottelee raivausta, jossa osa kasveista on tarkoitus hävittää, kuten vieraslajilistalla oleva jättipoimunlehti (klik). Raivauksista tosin tulee aina paljon jakotaimia ja kasveja, jotka kasvavat väärässä paikassa, mutta joille ei ole vielä sitä oikeaa paikkaa. Mustilan taimipäivät ovat elokuun loppupuolella. Teen sinne hyvin järkevää ja maltillista listaa. Alakuvan penkistä olen raivannut vasta etureunaa. Taakse olisi mentävä ja tälle kukkapenkille tehtävä suuria muutoksia. Penkki on suuri, joten se tulee olemaan pitkä prosessi. Aika monta purkkia maksaruohokin purkitin, jotta sain kulkuväylää kitkemiseen edes esiin.

 

Koska kukkapenkit ovat täynnä ja monta siirtoa odottavaa kasvia on jo, täytyy alkaa ottaa käyttöön niitä haastavia paikkoja tai muuten alkaa raivata rytökasoja. Siellä on sitten taas hyvä motivaatio kamalaan raivaukseen, jos saa uutta istutustilaa. Siihen nähden, että en tehnyt puutarhalle juuri mitään alkukesästä, on nyt heinäkuussa taas tullut kaikenlaisia puutarhainspiraatioita. Osa inspiraatioista vain joutuu odottamaan. Eilen kokeilin etupihan savimaata hieman kanttausraudalla. Se oli niin kivikovaa, että ei sitä pysty työstämään käsipelin kuin vasta syksyllä. Tähän etureunaan olisi tarkoitus tulla pari jatkuvakukintaista maanpeiteruusua. Penkissä on pari ruusua jo viihtynyt, mutta kukintaa tai muuta mielenkiintoista ei ole minusta tässä tarpeeksi. Nytkin siellä vain juroo kasveja. 

Meillä kasvaa talon vieressä, kaikkein pohjoisemmassa nurkassa jättikokoinen tuija. Sen alusta on ollut vuosia rikkaruohottunut. Nyt kaivoin pienen muurin vierestä rikkaruohoja pois kottikärryllisen ja kanttasin muurin vieren, joka on haastava leikata siististiä ruohonleikkurilla. Sinne sitten aloin iskemään myös osan tämän vuoden ostoksia. Paikka saa aamupäiväauringon kesäisin. Siellä on nyt matalaksi jääviä kuunliljoja: hostat Stiletto sekä Cherry Berry. Muualta siirsin yhden pikkuisen Hosta 'Blue Mouse Earsin', kun se vähän joka paikassa jää muiden kasvien peittoon. Myös keltakirjava hakoneheinä 'Aureola' sai tuolta aurinkoisimman paikan, valmiiksi kasvavan saniaisen viereltä. Päivänkakkara pehko tuolla on kasvanut hyvin niukassa maassa jo valmiiksi, sitä en poista sieltä. Täytyy ehkä tuo muu rikkaruohikko peittää sanomalehdillä ja kattaa ohuella kerroksella joko kuorikatetta tai jotain muuta ennen kuin rikkaruohot vaeltavat takaisin. 

Kutsun alakuvassa olevaa kukkapaljoutta perennaniitykseni. Niittykukkia tuolla ei ole, mutta kukkapilviä kyllä. Kovasti tämä aina ilahduttaa, vaikka on vahingossa tullut tehtyä. Samaan aikaan kukkivat mm. lila syysleimu, keltatörmäkukka, kirahvinkukka, tänä vuonna vihdoin sinipiikkiputki, vaaleanpunainen ukonhattu sekä taustalla vaaleanpunainen pallohortensia Pink Annabelle. Loistavana keltaisena jokin kaksivuotinen hattukukka. Myös punahattuja kasvaa tuolla sekä pinkkinä, että uuttuutena haalean keltainen, sekä pian avautuu pari näyttävää puuliljaa Pretty Woman. Vielä sinne avautuu yksi melko pinkki syysleimu sekä kirahvinkukkia ja keltatörmäkukkia lisää. Olen paljon saanut tuolta keltatörmäkukan ja kirahvinkukankin jakotamia. Keltatörmäkukka ei kuki näyttävämmin multaisessa maassa vaan juuri soraisemmassa penkissä. Tämän perennaniittyni ulkonäkö ja värimaailma vielä vaihtuu viikkojen edetessä.

Elokuu kolkuttelee nurkan takana. Onneksi sekin on nykyisin puutarhassani hyvin kukkaisaa aikaa. On kuitenkin kannattanut hommata syysleimuja, kaunopunahattuja ja myös muita syyskukkijoita. 

Pieni muutos, iso hiki

 Kun tuntuu, että ei oikein keksi hyviä paikkoja uusille kukkapenkeille tälle kesälle, täytyy alkaa ottaa senttejä sieltä ja täältä. Tai onhan minulla yksi jättityömaa edessä, kun yhtä suurta penkkiä alan uudistamaan, mutta siinä meneekin sitten hermot sekä aikaa. Sitä ennen olisi kasveja, jotka pitäisi saada maahan pikkuhiljaa ainakin. Sekä siirtoja odottelevia olisi myös aika paljon. Tänään sanoin kotona, että tulee liian kuuma päivä puurtarhatöihin. Siitä hetken päästä olikin kanttausrauta jo pystyssä.

Laventelit ovat tuossa penkissä saaneet hiekkapohjaa tällä savimaatontilla. Sillä alla on mm. entisen hiekkalaatikon hiekkoja. Nurmikon leikkaaminen on kanttauksesta huolimatta ollut hankalaa, kun nämäkin ovat kallellaan aurinkoa kohti ja aina nurmikko leikatessa joutuu jalalla pitämään laventeleita pois tieltä. Eikä penkin rajaus mennyt ihan samaan linjaan viereisen kivituhka-alueen kanssa. Eli kanttaaan ja nurmea kuormaan. 

Pieneltäkin alueelta tulee yllättävän paljon puutarhajätettä. Tuossa seassa oli myös hiekkapitoista maata, joten se pitää kierrättää tällä tontilla. 

Kivireunus oli jäänyt pitkälti piiloon, sen kaivoin esiin samalla, kun japaninhappomarja Orange Ice otti vesikylpyjä. 

Kivien välistä joutui hieman kaivelemaan rikkaruohojakin. 

Sekä liian paljon levinneitä perennoja tuli taas poistettua. 

Levennys sai muualtakin tontilta muutamia kasveja, jotka muualla ovat olleet varjossa, mutta olisivat aurinkoisen paikan kasveja. Montaa siirtoa ei tarvitse, kun pieni aukko on täynnä. Ei tullut kamalan paljon uutta tilaa, sentään muutama kasvi löysi paikkansa.

Lewisia ei tänä vuonna paljon saanut kukkiaan näkyville, se mm. on siirretty nyt tuonne. Nyt aika rönttösen siperianunikon voisi peittää ehkä nukkapähkämö, ellen siirrä sitä jonnekin muualle. Hellesään hommaksi oli tuokin pieni muutos hieman hikinen. 

Kaikkea ihanaa

Tänä vuonna en päässyt osallistumaan kunnolla avoimiin puutarhoihin vieraana, kun ajelin samana päivänä pois läheisen luota sairaalasta toiselta paikkakunnalta. Kotimatkalla ehdin käydä kuitenkin kahdessa puutarhassa. Toinen oli Katjan puutarha Arvila. Katjalla on suuri ja kaunis puutarha ja siellä oli kiva myös juoda rauhassa kupponen teetä melko hötkyisten päivien jälkeen. (Läheiseni on taas kotona, vaikka ei ihan ennallaan.)

Austin-ruusuni William and Catherine on tänä vuonna tehnyt jo enemmän valkosia kerrottuja ruusuja kuin aiemmin.

Oman puutarhaseuran kautta olen päässyt vierailemaan useissa kauniissa puutarhahoissa ja vielä pari vierailua on edessä. Myös olen osallistumassa puutarhaseuran matkalle, jossa on kaikkea kiinnostavaa. Toki taidan itse olla siellä matkalla matkanjärjestäjän roolissa. Odotan puutarhoja mielenkiinnolla.

Omassa puutarhassa odotan aina puhahattujen kukintaa. Puolivarjoisessa puutarhassa kaikki tapahtuu hieman hitaammin, mutta näistä punahatuista kukinta alkaa.

Kävin myös Kottikärryn kääntöpiiriä Mäntyharjulla katsomassa yhtenä sateisena sunnuntaina. Vierailuaikatailut voi tarkistaa tästä linkistä. Ihana paikka ja ihanat omistajat. Kiitos Päiville, että kerroit niin paljon kaikkea puutarhastasi.

Omasta puutarhasta keijuängelmä etualalla, taustalla tähkäkimikin valkoiset kukat. Tummat kasvit taustalla syyskimikkiä sekä peruukkipensasta. 

Omassa puutarhassakin tapahtuu kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Kasvithan ja eläimet ne ihanuudet järjestävät. Kimalaisia on paljon, perhosia alkaa lennellä nyt jo vähän enemmän kuin viime vuonna. Pörriäiskasvit alkavat kukkia. Kahden viime viikon sateet toivat rehevyyttä ja antoivat mahdollisuuden kasvien istuttamiseen sekä siirtelyyn. Nyt toki täytyy muistaa, että missä on kasveja, joilla juuret eivät vielä ole kovin syvällä ja muistaa kastella kuumina ja kuivina aikoina juuri niitä paikkoja. Jakotaimia on mennyt purkkeihin myös, sillä rajallinen määrä kukkapenkkialueita sekä liian monta kerättyä kasvia, tekevät hieman jo ahtautta joihinkin penkkeihin. Alun innokas siementen kylväminen kukkineiden kasvien kanssa, on muuttunut ennemmin yritykseksi katkaista monen kasvin kukkavarren ennen siementämistä. 

Lumme teki tähän mennessä kaksi punaista kukkaa. Näitä täytyy joka päivä käydä katsomassa. Toivon vielä yhtä nuppua tulevaksi, pinnan alta aina näkee, kun uusia lehtiä tai nuppuja on tulossa. Hetken kestää, että saa selvää, onko sieltä tulossa uusi lehti vai nuppu. Nyt toivon, että vielä yksi nuppu tulisi pintaan.

Täytyisi alkaa merkata kasveja, joita täytyy jakaa kukinnan loputtua. Joitakin kasveja haluan levittää laajemmalle alueella. Kun taas toisia voi purkittaa ja laittaa eteenpäin. Myös muiden kasvien seassa on monenlaisia kasveja, joita pitäisi alkaa pelastella, jos ne vaikka joskus vielä kukkisivat. Se kaikki taitaa tarkoittaa uuden penkin tekemistä tai jonkin vanhan laajennusta. Ylhäällä kuvassa kukkii valkoisin kukin syyshortensia Wim's Red, toistaiseksi kukat ovat valkoiset. Muuttuvat punaisiksi kukinnan edetessä. Sen vierellä on kasvanut korkeutta ruusupioni. Siementaimesta kasvanut korkeammaksi, mitä taustan tumma peruukkipensas ehtii kasvaa. Täytyy siis varmaan ruusupionin paikkaa tulla siirtämään ja siirtää taas sen paikalle kasvi, jolle jäisi tarpeeksi tilaa, kun syyshortensia kasvaa. Toki näin tuolla kasvien seassa muita kasveja, jotka ovat joskus näkyneet, mutta nyt jääneet täysin varjoon. Sieltä voi suoraan siirtää tuolle paikalle pari matalaa kasvia. Kasvitetris ei lopu.

Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!

Heinäkuuta

 Heinäkuussa ollaan jo. Tuntuu, että pääsen nyt vasta puutarhan pariin kunnolla tänä vuonna. Joskus on vain tämmöisiä vuosia, että tulee paljon kaikkea muuta. Onneksi nyt on ollut mukavaa puuhailla puutarhassa, vaikka tekemistähän olisi aika lailla, kun on ollut pari kuukautta tekemättä juuri mitään. Kanttausrauta, ämpärit, kastelukannut, istutuslapiot ja kottikärryt ovat olleet taas pitkin puutarhaa.

Meillä on ollut kovin kuivaa toukokuussa sekä kesäkuussa, vaikka hieman sateita saatiinkin. Sen sijaan nyt heinäkuun alkuun saimme vettä. Tänään piti tulla vain pari ripausta sääennusteen mukaan, mutta yöllä ja päivällä tuli yhteensä noin 20milliä. Ja keskiviikkona saimme vettä lähes 10milliä. Todella suuri ero  nyt maassa, kun kitkin keskiviikkona, torstaina ja tänään. Kanttaamisessa ero oli oikein suuri. Piha ei lainehdi, vaikka vettä tulisi vielä tällä viikolla lisää. Kasvien sijoittelun kannalta on hieman haastavaa miettiä savipohjan kanssa: ei siedä talvimärkyyttä, ei kestä kesäisin liian kuivaa. Varsinkin, kun taivaalta tulevan sateen määrää ei voi itse määrittää. Kuivat kuukaudet ovat kyllä näyttäneet, että mitkä paikat meillä pidättävät vettä huonosti. On harmi, että osa kuivista paikoista ovat myös varjoisia, joten kasvivalikoimaa joutuu miettimään. Varsinkin, kun en ole mikään kovin reipas kastelija. Alakuvan marhanliljat kasvavat todella kuivassa ja ei-paljon aurinkoa saavassa paikassa, ne kukkivat kesäkuun lopulla.

Olen ollut mielestäni todella maltillinen uusien ostosten suhteen tänä vuonna. Osasyynä ollut se, että puutarhaan en ole oikein päässyt, sekä kuivuus. Kuitekin loman alettua oli mahdollisuus käydä sellaisessa puutarhamyymälässä, joka on aika kaukana kotoa, ja missä on suhteellisen hyvät valikoimat. Ja siellä sitten repsahdin ostoksille ja jatkoin vielä vähän lisää ostoksia. Ostin tummalehtisen jalohortensia Eclipsen (mikä mielenhäiriö, sillä ei tällä tontilla jalohortensiat varmaan toista kertaa kuki), muutamia ruusuja (Sunrise Sunset ja Candy Cover sekä Austin-ruusu Olivia Rose), pari uutta pienikasvuista kuunliljaa, mustaselja Black Lace sekä hakoneheinän (jota olen viime vuodesta asti koettanut hommata). Nyt sitten huomasi, että ennakkotilaukset syyssipuleista ovat jo alkaneet. Nyt pidän parin päivän mietintätauon, vaikka jokin kiva voisi sillä aikaa loppua. Pakko hieman miettiä tontin kokoa, kukkapenkkien laajuutta jne. Tänä keväänä tulppaanien kukinta oli niin surkea suurimmassa osaa kukkapenkkejä, että olisi itkettänyt tulppaanien menetys, ellei kahdessa penkissä olisi ollut parempi kukinta. Onneksi kevään jälkeen ei ole peuroja eikä kauriita käynyt puutarhassa. Mutta se voi alkaa olla todellisuutta ensi vuonna. Tai jo syksyllä. 

Nyt sitten joudun miettimään kovasti, että mitä penkkejä laajennan vai mihin voisi tehdä ehkä uuden penkin. Olen myös raivannut omia jakotaimia purkkeihin. Puoliso sanoikin, että on tottunut, että meillä on joka paikassa puutarhassa kaikkia kasvipurkkeja, eikä hän aina edes ajattele, että mitkä ovat menossa ja mitkä tulossa. Vähän viileämmät ja kosteammat säät tekevät hyvää myös jo kuivan sään aikana purkitetuille kasveille. Vaikka tiedänkin, että kasvit olisi hyvä jakaa tai kaivaa ylös (elleivät ole kompostoriin menossa) hyvän nestejännityksen aikana, oli todella vaikea saada kasteltua kasveja tarpeeksi ennen niden jakamista kuivuuden aikana. Kun ei aina voi odotella sateita, jos inpiraatio iskee ja/tai on aikaa. Joten pelkäsin kovasti, että irti kaivetut kasvit kuukahtavat. Punaimikkää jouduin kaivamaan pois ison kasan, se olikin ollut yhdessä paikassa vain estämässä rikkakasveja. Alkoi jo estää muitakin perennoja, joten sitä pääsee osa uusiin koteihin. Luppiot myös siementävät aika lailla, jos sattuu olemaan puhdasta multatilaa alla. Olen siis purkittanut myös Pink Tannan siementaimia aika monia, kunnes osa alkoi päätyä kompostoriin, kun ei vain jaksa kaikkia purkittaa.

Kovasti välttelen tämän puutarhan vanhimman ja melko suuren kukkapenkin täydellistä uudistamista, joka olisi kuitenkin tarpeen monen syyn takia. Yksi iso syy on tietysti ikävät rikkaruohot. Toinen syy on se, että kasvien kasvaessa, puutarhan penkkien olosuhteet voivat muuttua. Ja sitten jää jotkin kasvit varjoon, jotka viihtyisivät valossa jne. Täytyy katsoa, jos loman loppupuolella tai loppukesällä tai alkusyksyllä saisin sen homman alkuun. Olen vuoden tai pari asiaa jo vältellyt. Myös muutama muukin puutarhan rytökasa odottelisi. Välttelen välillä niitä ahkerasti ja tuijottelen kukkivia kasveja, vaikka niidenkin lähellä on rikkiksiä. Tarhavaleunikot kukkivat sivunuppujen ansioista kauan. 

Olen ollut tietoinen, että minulla alkaa olla kukkapenkkejä, joita täytyy perushuoltaa. Ja näköjään aika paljon erilaisia kasveja. Joista osa viihtyy paremmin paikoillaan, osa huonommin. Siirtojakin siis pää jo miettii kovasti. Ja esim. yhdestä ruususta luopumista. Hankin muutama vuosi sitten ranskanruusu Duchesse de Montebellon, monen lempiruusu. Mietin jo, että onkohan minulla oikea ruusu vai ei. Ruusu olisi kaunis kukkiessaan, mutta kukinta on ehkä onnistunut kerran neljän vuoden aikana. Tänä vuonna kai kirvat tekivät tuhojaan enemmän kuin joihin muihin ruusuihin. Kukinta ollut nihkeää. Ja haluaisin ehkä enemmän jatkuva kukintaisia ruusuja, kun puutarhan koko ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri kaikelle. Tai sitten siirrän ruusun vaan johonkin rytökasan keskellä ja jos siellä menestyisi paremmin kuin hyvällä paikalla kukkapenkissä. Alhaalla kuva ensimmäisestä Austin-ruusustani, joka on ostettu samana vuonna kuin herttuatar. Tämä Princess Alexandra of Kent on kestänyt kirvojakin vähän paremmin, jää matalaksi ja kukkii suurin raskain kukin. Tässä kuvasssa se kukkii kesäkuun puolella Coral Sunset viimeisten kukkien kanssa. 

Kirvoja oli kyllä paljon tänä vuonna ruusuissa. Osa ruusuista ei ole silti kärsinyt niin paljon kuin tuo herttuatar (eli ei prinsessa). Leppäkerttuja ei ole näkynyt alkukevään jälkeen. Perhosistakaan ei ole näkynyt lähinnä kuin kaaliperhosia tai yökköjä (joita olen ajoittain siirrelyt turvaan, jos olen päivällä niiden rauhaa häirinnyt). Toivoisin kovasti perhosia kohta, pian aukeaa enemmän perhoskasveja ja niiden seuraan toivoisin lentelijöitä. Maaseudulla ajaessa kesäkuun puolella yritin autolla väistellä pientareiden kukista lennähteleviä perhosia. Olisi kyllä halunnut niitä kaapata muutaman mukaan omaan puutarhaan, mutta se vasta olisi ollut näky ilman mitään perhoshaaveja. Tänään olen kaivanut alla olevaa levennystä viime vuonna tehtyyn kukkapenkin jatkopalaan. Oli hankala leikata nurmikko ja täytyy saada pikkasen tilaa noille muutamalle ostokselle. Ruskea ämpäri (sisällä toinen, rikkinäinen ämpäri) on minun kitkentä jakkarani. Polvet eivät tykkää olla kyykyssä (veri ei kierrä ja toinen akillesjänne on todella jäykkä). Pylly pystyssä ei kauan jaksa ja tuntuu hartiassa. Joten kaipaan sellaista vanhaa kunnon lypsyjakkaraa. Kun sellaista ei ollut saatavilla, on tuo ämpäriviritelmä juuri ja juuri kolmatta vuotta yhä melkein ehjänä. 

Ja voisin nyt, taas kerran, muistuttaa itseäni - älä enää hommaa yhtään (!) punahattua. Jaa edellisiä ensi keväänä. Olen saattanut haksahtaa taas pariin sen lisäksi, että sain pari pientä alku Katjalta. Voiko vastustaa kiusausta ostaa melkein kukkiva Punahattu Double Decker järkevään hintaan, kun sitä ihailin silloin yli kymmenen vuotta sitten, kun puutarha oli vasta kaappaaamassa minut valtaansa? 

Tässä kukkii ehkä kanadalainen ruusu Mordan Centennial tai Lambert Closse

Onneksi on muita keräilijöitä, joille keräily on tarttunut vielä tiukemmin matkaan mukaan. Yritän aina välillä muistaa, että voisi olla vaikeampia keräilykohteita, kun perennat. Silti välillä olen sitä mieltä, että voisin lopettaa uusien kasvien katselun ja kierrättää vaikka puutarhassani näitä jo hommattuja kasveja. (Mutta se ei olisi yhtään mielenkiintoista.) Paitsi joskus. Täytyisi tehdä kaikille puutarhan taantuville tai ei vielä kukkiville pioneille tilaa. Ja olisihan tuota kaikkea kierrätettävää omissakin kasveissa. Nyt taidan asettaa itselleni hetkeksi hankinta- ja ostokiellon kasveihin. Kun en kuitenkaan rytökasoja ehdi kesyttää tämän vuoden aikana.