lauantai 21. toukokuuta 2022

Puutarhassa tapahtuu

Eilen en millään kyennyt jatkamaan puutarhasta kirjoittamisesta enempää, kun oli jo aika väsynyt olo. En ole tänään ihan vielä toipunut eilisestä pitkästä puutarhapäivästä. Tänään taisin ulkona jo saada vähän liikaakin väriä, kun aamulla tuli aika kiire ja unohdin laittaa aurinkorasvaa. Kävin siis myymässä omia taimia. Luulin aluksi, että olen kerännyt vain muutamia taimia, mutta niitä oli kai yhteensä 50-60kappaletta. Toin kotiin kuitenkin vielä parikymmentä taimea, muut meni kaupaksi. Kun tuolla puutarhassa muokkaa ja karsii, alkaa nyt olla se tilanne, mitä joskus vuosia sitten haaveilin: omassa puutarhassa on jakotaimia. Ainoa ongelma on, että ei halua itse täyttää joka penkkiä samoilla kasveillä, joten osa kasveista aina päätyy kiertoon tai kompostoriin. Valkotäpläimikkää myin vähän eteenpäin, sitä on jo puutarhassa kahdessa eri paikassa ja nousi molemmista paikoista.


Valkotäpläimikkä oli hivuttautumassa sinikämmenen päälle, joten sitä piti hellästi ohjata purkkeihin.


Sinikämmeneeseen en uskalla koskea. Se on ollut tuossa siitä asti, kun ostin sen jo useita vuosia sitten. Viime vuonna otin yhden siemenkodan siitä irti. Luultavasti vähän liian aikaisin ja laitoin sen muualle multiin. Jotkut kasvit ovat tarkkoja kasvupaikoistaan. Aikaisemmin luulin, että narsissit kannattaa aina istuttaa kukkapenkkiin. Aika moni niistä on vuosien myötä taantunut. Saaripalstan Saila on usein kirjoittanut, miten monissa paikoissa narsissit kasvavat esim. puiden alla, eikä tosiaan kukkapenkeissä. Syksyllä 2020 olin ostanut sen verran paljon kukkasipuleita, että olin osan kanssa ihan ihmeissäni. Istutin sitten osan kantopenkin ja puskien väliin savimaahan. Ei kukkapenkkiin. Ja ne nousivat tänäkin vuonna. Ovat ostettu saksalaisesta kaupasta Changing Colour- nimi pussissa. En tiedä, onko se oikea lajikenimi vai kuvaako vain sitä, että narsissi voi muuttaa väriä. Viime vuoden kuvien mukaan keltainen keskus tulee haalistumaan. Näihin osuu iltaisin usein valo tosi kauniisti.

 

Myös takapihan keltaiset narsissit ovat joskus vain tökätty maahan. Niiden ympärille on vain pikkuhiljaa leventyneet kukkapenkit siten, että ne nyt ikään kuin kukkivat kukkapenkissä. Maata ei ole kuitenkaan noita varten mitenkään muokattu. Kuvassa takana näkyy vielä kesken olevan yrttilaatikko-projekti. Huomenna taitaa olla edessä yrttilaatikon vaihtaminen. Oli nyt noussut ruohosipulin lisäksi jo oregano, joten uskaltaa siirtää yrttejä.


Penkkien laajentumisesta puheen ollen. Minulla on keinun vieressä kukkapenkki, jota voin tuijotella keittiön ikkunasta. Samalla, kun purkitin muita taimia tajusin, että tuon penkin taustalle (eli oikeaan reunaan tästä kuvasta katsottuna) sopisi muuallakin kasvaneita valkoisia syysleimuja. Koska minulla on syysleimuja aikaisempia ja myöhäisempiä laitoin niitä molempia. 



Mutta tämän takia piti tietysti hieman leventää penkkiä, sillä en alkanut siirtää tässä olemassa olevia kasveja.  Tuo tumma alue on on levennys, jossa musta multa ja kukkapenkin oma multa tekevät laajennuksen näkyväksi. Mutta onneksi se laajennus ei haittaa ketään. Kuvissa eri vuorokauden aika, joten valo kuvissa ihan erilainen.


Aina, kun saa pienen palan lisää istutustilaa, se ei haittaa ollenkaan. Tuossa penkissä kukkii nyt hyasintti Fondat ja muutama tulppaani, jotka saattavat olla toissa vuotisia Exotic Emperoria hieman taantuineina. Siellä on valkoista helmililjaa sekä valkoinen tarhakylmänkukkakin. Ja toki taustalla ja seassa valkovuokkoja, jotka täällä kukkivat siellä missä haluavat.


 Puutarhassa alka olla myös kukkia muuallakin. Rusotuomipihlajat kukkivat. Tänään näin perhosenkin käyvän niissä kukissa. Harmi, että ei ollut tilaisuutta saada siitä kuvaa.


Koska kukkapuut ovat niin kauniita, harkitsen kovasti nyt uuden kukkapuun hommaamista. Olen etupihan kaivamista vältellyt kovasti, sillä siellä on ollut liian tiivis savimaa ja kamalasti muiden puiden juuria. Nyt kuitenkin kaivoin sieltä yhden norjanangervon pois ja aika kasan kiviä samalla. (Ilmankos tontilla on kiviaita, kun takapihalta ei kiviä nouse ollenkaan.) Etupihalla alkaisi olla yhden kukkapuun verran tilaa. Istutin muuten toisen magnolian tontille. Se olikin paljasjuurinen ja olen nyt ehkä pulassa sen kastelun kanssa. En myöskään tiedä, herääkö viime vuoden ostos henkiin, joten jännitettävää riittää.



 Asiasta vielä tuhanteen. Ostin viime vuonna toisen ihmisen pihalta imikän, joka kukkii punaisin kukin. Tämän lajikenimeä ei siis ole. Hirmu vaikea on tietää, mikä tämä olisi, mutta kukkii nyt kimalaisten iloksi ja peittää hyvin maata. Muita ilonaiheita on myös ei-parhaillaan-kukkivissa. Katjalta saatu valkoinen varjolilja ponnistaa maasta hyvin terhakkaana. Viime vuonna ei noussut kukkimaan asti, jos vaikka tänä vuonna.



Liljoja olen muutenkin nyt jo tarkkaillut, sillä liljakukkoja on monella ollut jo liikkeellä. Muutamaa liljaa on haukattu, epäilen silti nyt lehtokotiloita, sillä liljakukkoja ei ole näkynyt, eikä mitään mössöäkään liljoissa. Jatkan silti tarkkailua. Olen myös näistä kahdesta kovin iloinen (mutta miksi tungin ne niin lähelle toisiaan), sillä nämä ovat marhanlilja Claude Shrideä, joista sain pari vuotta sitten pienen pakkomielteen. Siis marhanliljojen hankkimisesta. Nyt niitä on aika monta sipulia siellä täällä puutarhaa, mutta muut ovat niin pieniä vielä, että tuskin vielä kukkivat. 



Kuten kuvasta näkyy, kantopenkin nimi on tullut tuosta kannosta. Kantoon on elukat itse tehneet reikiä, joten siinä on yksi tämän tontin luonnollisista ötökkähotelleista. Kantopenkki on yksi tämän tontin suojaisimmista, joten siellä on yksi magnolia ja pari japaninvaahteraa. 
Huomenna taas suuntaan puutarhaan, toivottavasti lihakset hieman vetreytyvät yön aikana.

16 kommenttia:

  1. Kyllä tämä kevät on ihanaa, kun lähes joka päivä penkeistä pistää esiin jotain uutta ja mielenkiintoista.
    Hienosti sait taimia kaupaksi noin runsaasta taimimäärästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain aika paljon tehtyä kauppoja. Oli ihan kiva juttu.
      Joka päivä tuntuu, että jokin kasvi on pidemmällä kuin aiemmin ja ihania yllätyksiäkin tulee aina joskus.

      Poista
  2. Teit monta ihmistä iloisiksi myymällä heille taimiasi. Kukkapenkeillä on taipumus laajentua, sillä ei mitään vanhaa raaski uusien tieltä pois kaivaa. Ikkunanäkymästi kaunistuu taas mukavasti.
    Ostin eilen Marketanpuistosta punakukkaisen imikän, jossa taimilappu Pulmonaria rubra. Sinun saattaa olla samaa lajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli iloisia ihmisiä liikkeellä. Aika paljon löytyy lopulta jaettavaa, kun jotkut kasvit ovat olleet pidempään paikoillaan. Ikkunanäkymät ovat myös aika tärkeitä, sillä aina ei ehdi pihalle.
      Tuo voisi olla tosiaan sama imikkä. On vuodessa jo saanut kokoa.

      Poista
  3. Kiva, että sait taimia myytyä, on kuitenkin hommansa tuossa ruukuttamisessa.
    Niin ne penkit laajenevat kuin huomaamatta 😊. Ja saa laitettua uusia kivoja seurattavia kasvamaan.
    Tiedän tunteen, kun kaivaa savisessa ja kivisessä maassa. Siinä saa todellakin kaivaa.
    Peukut uudelle kukkapuulle, ovathan ne aivan ihania!
    Minä löysin tänään 4 liljakukkoa, kevään ensimmäiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts noita liljakukkoja. Tänään en muistanut käydä syynäämässä kaikkia liljoja. Huomenna täytyy käydä katsomassa taas uusi kierros. Kaivamista ja kampeamista tuntuu olevan kivien kanssa. Ruukuttamisessa tosiaan menee oma aikansa, onneksi moni kasvi sai uuden kodin sekä osa taimista jatkaa nyt vahvistumista ruukuissa ja ehkä saan ne eteenpäin vielä tämän kesän aikana.
      Penkkeihin jykevien reunusten tekeminen aina rajoittaa niiden levittämistä.

      Poista
  4. Hyvä kun sait taimiasi myytyä etteenpäin. Monelle puutarhurille on ollu kiva suaha täydennystä penkkeihin. Mie en tuota savimuata oo millonkaan kaivanu, pioneille oon istutuskuoppaan joiltakin ojanreunoilta savea keränny, ne on ollu valamiiks siinä, tiiän olevan kova homma kaivaminen. Kiviä on kyllä kaivettu senkin eistä.
    Uusi kukkapuu kuulostaa hyvältä. Kauniita ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savimaata pystyy helpohkosti kaivamaan vain pari viikkoa keväällä ja sitten taas syksyllä. Syksyllä joskus hyvin sateinen syksy tosin tekee savimaan oikukkaan tarttuvaksi ja sekin voi olla hankalaa.
      Lisää taimia varmasti kesän aikana taas kertyy purkitettavaksi.

      Poista
  5. Hyvä myyntipäivä takana! Ja tulee hyvä mieli, kun saa jaettua kauniita kukkataimia uusiin koteihin! Tuttua hommaa tuo kukkapenkkien laajennus, mutta useimmiten se kannattaa, tulee kivasti lisää näyttävyyttä. Ansaitset hyvän kokoisen istutusalueen keittiöhommien oheisiin katseluhetkiin :) Minunkin pitäisi alkaa istutella narsisseja puiden juurille eikä vain kukkapenkkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä myyntipäivä oli. Ja lisää kaikkia taimia löytyisi purkitettavaksi. Kukkapenkkeihin helposti tulee lisää pikkuhiljaa. Ja pitää myös aina miettiä ikkunanäkymiä. näköjään osa narsisseja tykkää myös olla puiden tai pensaiden juurilla.

      Poista
  6. Kukkapenkeillä on aina laajennustarvetta ja puutarhurilla tarvetta saada uusia kasveja :) Minä laitoin tänä keväänä varmasti ison summan edestä kompostiin jalopähkämöä, suikeroalpia ja syysleimua... En oikein tiedä, missä niitä olisin myynyt ja omissa penkeissä ei laajennuksista huolimatta ollut tilaa.
    Narsissit ovat kyllä jänniä. Meillä anoppilan savipohjaisella pihamaalla kasvaa maahan tökättyinä kymmenittäin, jos ei jopa sadoittain keltaisia narsisseja. Ovat kasvaneet siellä jo kohta parisenkymmentä vuotta. Osa on toki taantunut, mutta moni näyttää kasvavan tuppaittain ja luulenpa, että ovat tehneet sivusipuleita, jotka kukkivat. Ovat siis täysin oman onnensa nojassa ja varsinkin keväällä todella kosteassa maassa. Appivanhemmat ostivat aikoinaan pilkkahinnalla kolme ruokakaupan muovipussillista kertaalleen kukkineita sipuleita paikalliselta puutarhalta ja tökkivät ne maahan. Me saimme niistä yhden pussin, mutta lopputulos ei jäänyt historian kirjoihin, sillä seuraavana keväänä kukki kyllä useampi narsissi, mutta siihen se sitten jäi. Tiedä sitten, mitä sipuleille kävi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei jakotaimille löydä uusia omistajia tai jaksa niitä myydä. Joskus olen torin kautta myynyt myös joitain kasveja. Aina ne eivät mene kaupaksi. Vaikka omat kukkapenkit laajenevat, niin ei niihin halua laittaa aina vain samoja kasveja. Minäkin laitan suikeroalpia ja maahumalaa kompostoriin hurjat määrät joka vuosi, koska sitä vain riittää ja riittää.
      Narsissit taitavat tykätä siitä, että niitä ei liiemmin hoida.

      Poista
  7. Se on aina juhlaa, kun saa suurentaa kukkapenkkiä:) Ja on totta, että myös ikkunanäkymiä on hyvä miettiä kukkapenkkejä ja puutarhaa muutenkin suunnitellessa.
    Hyvä suunnitelma istuttaa kukkapuita, ne vaan on niin upeita kaikki! Minä unelmoin magnoliasta, mutta se taitaa jäädä unelmaksi. Vaikka onhan sitä muitakin kasveja tullut kokeiltua yli vyöhykerajojen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapuu saa nyt hieman hautua, paikka ehkä olisi jo. Vieressä vain on kanto, joten täytyy tutkailla paikkaa paremmin. Sinulla on hyvin säilynyt siellä monia kasveja, vaikka vyöhyke onkin jo vähän enemmän kuin täällä.

      Poista
  8. Taimipäivät ovat kivoja. Niistä tekee aina hyviä löytöjä ja voi saada itsekin kasveja kaupaksi, jos viitsii purkittaa ja viedä kuorman myytäväksi. Täällä päin on tulevana lauantaina taimitori, johon olen itsekin aikeissa mennä myymään kasveja. Sinulla olikin valtavasti kasveja myynnissä. Minusta tuntuu, että oma purkkimääräni jää varmaan siihen kolmenkymmenen tienoille.
    Penkkien laajennus on tuttua puuhaa. Järkevämpi se on vanhaa penkkiä laajentaa kuin kaivaa kokonaan uutta. Saven ja kiven yhdistelmää meiltä ei onneksi löydy kuin ihan pieneltä alueelta tontin laitamilta, mutta kivistä maata ihan joka puolelta. Kova homma on pelkän kivenkin kaivamisessa ja savi tekee hommasta vielä raskaampaa.
    Toivottavasti kumpikin magnolia lähtee kasvuun ja kukkii lähivuosina. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkittamisessa on oma hommansa, mutta nyt olin tyytyväinen, että tein sen. Penkkien laajennusta voi aikansa tehdä, kunnes tulee jokin raja vastaan. Onneksi savimaakin on pari viikkoa vuodessa helpommassa kaivuukunnossa. Heinäkuun helteillä sitä ei edes pystyisi kaivamaan, ellei ole järeitä apuvälineitä.
      Lämpö ja vesi nyt on alkanut näyttää vuosi sitten ostetussa magnoliassa kivoja kukkasilmujen suurenemisia. Pelkäsi sen kuivahtavan. Ja uudempi varmasti saa nyt tarpeeksi vettä.

      Poista