tiistai 31. toukokuuta 2022

Ja kohta olikin jo kesä

Tänään, ennen töihin lähtöä, otin muutamia kuvia ja päätin, että nyt ne julkaisen jopa samana päivänä, vaikka sään ja ajankohdan takia huomasin myöhemmin, että valoitus ei ihan ole mennyt putkeen. On kuitenkin hienoa, että pystyy pilvisellä säällä, ennen puoli 8 aamulla ottamaan valokuvia, joissa on värit ja valo. Kirsikkapuun kukinta on kestänyt, vaikka välissä olikin yksi aika sateinen päivä. Viikonlopun auringossa kitkin sen alla kivituhkapolkua ja joku kimalainen ehti ehkä yksin pölyttää läpi kaikki tuon kukat. Ahkeraa. Suurempi kukkiva kirsikkapuu on tavallinen hapankirsikka. Ja pienempi tuolla sivussa on yksivartinen suklaakirsikka. Etualalla näkyy yläkerta eli kukkapenkki, joka on ylempänä kuin alakerta eli penkki, joka on noiden portaiden vaseammalla puolella. 

Alakerta on ollut tuossa jo hetken, sen lisäosa valmistui viime vuonna. Joten alakerran penkki on nyt vähän L:n muotoinen. Vanhaempaan osaan riitti vanhoja kattotiiliä rajaamaan sitä nurmikosta, uudemman osan rajausta pitänee tehdä kanttaamalla. Sillä ei noiden kattotillien vierestä ole helppo saada siististi nurmikkoa ajettua. Trimmeröinti ei oikein kiinnostaisi. Aina ei istutukset mene ihan nappiin. Nurkassa on narsissit jääneet nousevien isojen laukkojen taakse. En tainut laukkoja istuttaessa edes muistaa, että siellä nurkassa olisi narsissejakin. Palloesikot olivat tosi hyvin esillä hetki sitten, nyt Pink Tanna punaluppio kasvaa vauhdilla siinä vieressä. Tiedän, mihin suuntaan siirtelen sitten esikoita, kun niiden jakamisen aika tulee.


Omasta puutarhasta tulee haastellista jatkossa ottaa kuvia tietyistä kukkapenkeistä, koska ennen taustalla ollut rötyinen orapihlaja-aita on pois ja on liian suorat näkymät muiden pihoille. Olisi ollut ihanaa saada koko puutarha ihan tosi timmiin ennen lauantain juhlia, mutta en nyt vain pysty/kykene kaikkeen. Kuvissa oleva kukkapenkki alkaa olla sellaisessa sekasotkussa (taustalla oleva nurmikko on naapurin), että koko penkin kasvit täytyisi nostaa ylös ja putsata juurakoita toisistaan. Se homma tulee jakautumaan joko kahdelle eri syksylle tai syksyllä kahdelle eri kerralle, sillä penkissä on kasveja ja neliöitä sen verran, että kerralla sitä ei vain pysty tekemään. Kuvaisa ei ole koko penkki. Maahumala on kiivennyt tuonne kasvien sekaan ja sitä revin sieltä joka vuosi pois ihan huolella. Ja olipa huono idea laittaa tuonne suikeroalpia. Toinen riesa lisää.





Nyt en uskalla enää mitään liian leviävää laittaa puutarhaan. Toisen penkin tuoksumatara liikkuu jo nurmikolla. Sitä kitken aika paljon pois kasvukauden aikana. Tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin maahumalasta tai suikeroalpista. Toisaalla taas on kasvittaminen osin ihan vaiheessa kantopenkissäni, jossa on todennäköisesti nyt yksi verijapaninvaahtera kuollut, mutta Magnolia Henry Kern on elossa. Tämä penkki sai todella paljon sipulikukkia viime syksynä, joten ihan heti sinne ei tarvitse uusia kaivaakaan. Kantopenkkiä on vaikea kuvata kokonaisuudessaan, koska eri puolilla sitä kasvaa eri kasveja. Olen erityisen iloinen näiden metsätulppaanien (Tulipa Sylvestris) olemuksesta. Alla olevista kuvista toinen otettu tänään pilvisellä säällä ja alempi aurinkoisella säällä pari päivää aiemmin. Taustalla kasvaa mm. amerikan jalkalehti.





Samaisessa penkissä on myös valkoisia narsisseja. Tässä todennäköisesti narsissi Starlight Sensation. Toivon, että valkoinen kesäpikkusydän kukkisi tuossa penkissä jatkossakin. 



Ja vieressa narsissi Thalia, kuvassa toki näyttää vain selkäpuolensa. Thalialle tämä taitaa ollakin liian kuiva paikka. Jos muistaisi, voisi nämä siirtää kosteampaan tai sitten vain katsoa, miten näiden käy. Luulin, että nämä narsissit kukkisivat vähän eri aikaan, mutta nyt on tosi monet sipulikukat kukassa samaan aikaan, sekä aikaiset että myöhäiset. Ja joissain paikoissa osa vasta nostamassa varttaan, kun toisessa penkissä sama lajike jo kukkii.



Tähän penkkiin laitoin myös syksyllä suvikelloa. Ostin sitä kaksi eri pussia. Nyt en tiedä, mikä lajike tämä on. Yhdessä pussissa luki: Leucojum gravetye giant ja toisessa taisi vain olla suvikello. Enkä tietenkään muista, mistä sitä toista pussillista pitäisi osata etsiä. Teen itselleni aina näitä yllätyksiä joka vuosi. Nämä kuitenkin yllättivät niin ihanalla positiivisella tavalla, että vallan herkistyin näiden herkkyyden äärellä. Näiden takana taas pilkottaa ihan vähän vaaleanpunaista.


Ja se vaaleanpunainen on pieni tulppaani Hilde. Nämä pitävät itsensä supussa (viisaasti) sateessa, joten alla oleva kuva on aurinkoiselta hetkeltä. Yksi vain näistä on toistaiseksi avautunut, ainakin melkein.




Tuntuu, että kevät todella mahtui lähinnä vajaaseen kuukauteen ja nyt on monissa puissa jo suuret lehdet. Toisaalta magnoliastani on vaikea vielä tietää, aikooko se kukkia vai tehdä vain lehtiä. Saa jännittää vielä. Huomenna eli ihan kohta on jo kesäkuu. Tänä vuonna toukokuu rullasi ennätysvauhtia. Ja toisaalta olen tehnyt myös niin paljon puutarhahommia, että keho ei ole oikein meinannut pysyä mukana yhtäkkisissä pitkissä puutarhakykkimishommissa. Jossain vaiheessa esittelen vielä lammikon reunuksen, jonka tein pikavauhtia. En ole siihen täysin tyytyväinen, joten se tulee vielä hiotumaan, joten siksi en edes muistanut kuvaa ottaa koko reunuksesta. Piti saada vain osa muoveista piiloon. 

10 kommenttia:

  1. Todennäköisesti juhlavieraat eivät näe puutarhan keskeneräisyyksiä, itseä ne häiritsevät aina pahiten. Metsätulppanit ovat ihania, minulla nekin kärsivät talvesta tai jostain, tekivät lehtiä mutta ei yhtään kukkaa. Ja suvikelloja ei tietenkään näy, en kyllä enää yritä niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei marmattaisi keskeneräisyyksistä. Moni asia tulee tehtyä usein loppuun, kun itsellä on jokin takaraja asioille. Metsätulppaaneita istutin yhden kerran aiemmin, yksikään ei noussut. Nyt nousivat, mutta katsotaan, että jäävätkö yhden kevään ihmeeksi. Suvikellotkaan eivät ole mitään taattuja kukkijoita.

      Poista
  2. Minäkin ajattelin Katjan tavoin, että itse tietää parhaiten keskeneräisyyden, vieraat todennäköisesti ihailevat kukkivia kukkia. Metsätulppaanit ovat tosiaan ihania, pitää muistaa lisätä niitä itsellekin sopiviin paikkoihin.
    Tuo kukkiva puu näyttää niin kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkin keskeneräisyydet eivät edes itseä haittaa. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä tänä keväänä on tehty mm. viljelylaatikoiden uusiminen on valmis. Kukkapuut ovat kyllä ihania, olivat ne hedelmäpuita tai vain kukkapuita.

      Poista
  3. Onpa sinulla kaunista. Olen varma, että vieraat ihailevat puutarhasi kukkivia kukkia, eikä kukaan huomaa mitään keskeneräistä. Ihania juhlia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla onkin tässä pari vuorokautta aikaa vain juhlille, joten kiire helpottaa, kun ei samalla tarvitse tehdä muita asioita.

      Poista
  4. Minäkin yritän välttää liian aggressiivisesti leviäviä kasveja ja muutamia olenkin joutunut kokonaan poistamaan kyseisestä syystä. Thalia narsissi on todella kaunis samoin kuin nuo metsätulppaanitkin.
    Oikein mukavia juhlia sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivomme suhteellisen sateetonta juhlasäätä.
      Alussa ei haitannut, vaikka jokin kasvi leviäisikin. Nyt sitä ajattelee toisin, kun kukkapenkit täyttyy ja on todella paljon kasveja, joita vielä haluaisi.

      Poista
  5. Vieraat näkevät vain kauniin yleisilmeen, eivät huomaa niitä keskeneräisyyksiä, joita itsellä on mielessä!

    Leviävät kasvit ovat alkuun oikein kivoja, mutta muutaman vuoden kuluttua niiden kanssa onkin helisemässä. Eikä kaikista edes tiedä että ottavat puutarhan haltuun kokonaan, jos ei karsi kunnolla. Mulla esim. tähtiputket ovat tällaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että aluksi stressaa sellaisesta, mikä oikeasti on aika merkityksetöntä. Tähtiputkea kitken minäkin ihan satoja vuodessa pois kukkapenkeistä.

      Poista