maanantai 4. lokakuuta 2021

Neljän tunnin kyykkyjumppa

Jos pidän jostain kohtaa puutarhasta, haluaisin tuijottaa vain sitä. Ja ottaa siitä vain kuvia. Nyt onneksi näiden punahattujen kuvaamiseen tuli uusi syy. Nimittäin tuo taustalla oleva ruska. 


Eilen sain kuitenkin kameran asetukset jotenkin huonosti, joten osa eilen kuvatuista kuvista oli tosi pimeitä. Vasta äsken aloin kameraa tutkimaan ja löysin vian. Eilen oli sen verran tekemistä, että en kyennyt keskittymään kameraan. 


Jumppasin eilen etupihan pienehkön kukkapenkin uudistamisen kanssa.  Aikaa meni jotain 4-5 tunnin välillä. Kukkapenkki on mennyt vuosien saatossa ahtaaseen ja rötyiseen kuntoon. Se on etupihalla, eli aika näkyvällä paikalla. Penkin kunnostamista ovat estäneet pari asiaa. Eli se, että penkin kunnostus on työlästä sekä se, että sopivaa aikaa kukintaa ajatellen ei ole ollenkaan. Tuosta penkistä keväällä sulavat lumet melkein ensimmäisinä, joten siellä on ollut pieniä sipulikukkia vaikka kuinka paljon. Ja myöhäisemmät kasvit ovat olleet lokakuun kukkija syysasteri Patricia Ballard (joka on ollut sellaisessa kohdassa, että ei edes oikein näy). Eilen sitten oli sopiva sää. Sopiva mielentila. Ja sopivassa suhteessa muita hommia, joita välttelin (kasvimaan kunnostus), joten ryhdyin tämän penkin kimppun tarkan kolmen vuoden harkinnan jälkeen. Lähtötilannehan tässä on sotkukasa.



Kun kaikki kasvit sai pois ja suurimman osa helminukkajäkkärän juurenpalasista pois, oli kasvijätettä tullut kottikärryllinen aika pienestä kukkapenkistä. Tuota penkkiä ei vain oikein voi suurentaa, kun kulkuväyliä on monellakin taholla sekä sitten vielä kakkakaivot yhdellä sivulla.


Takaisin laitoin lähes samat kasvit kuin ennenkin. En ostanut yhtään uutta kasvia. Haluaisin tässä vaiheessa toistaa itseäni, että en ostanut yhtään upouutta kasvia tätä penkkiä varten.


Toki siirsin lopulta tähän pari uutta kasvia ja koetin hävittää sekä ruusumalvan että helminukkajäkkärän tästä kokonaan. Molemmilla hävitettävillä kasveilla on kuitenkin hyvin vahva päättäväisyys elinvoiman suhteen, joten en usko, että hävitys on vielä tapahtunut. Kippasin lopun kompostin tyhjennyksen yhteydessä kottikärryllisen kompostimultaa tuonne, muuten en edes lähtenyt parantamaan maata sen enempää. Alla on savipohja. Multa ei näyttänyt mitenkään surkelta. Siirsin tähän toisaalla kasvaneista alastonimmistä osan (ovat tontin vanhaa perua) sekä yhden maksaruohon muualta (jossa sen paikka koko ajan häiritsi).  Osa pioneiden juurakoista meni säpäleiksi. Enkä leikannut nyt niiden varsia, jotta erotin ne toisistaan paremmin. Merkkailen vielä itselleni eri pionit ja leikkaan varmaankin niiden varret parin päivän sisään. Pakko vähän tarkkailla ekan sateen jälkeen, että miten multa painuu vai painuuko. Eli tarvitseeko laittaa lisää multaa joidenkin kasvien päälle.


Samalla oion tiilireunaa ja kanttasin vähän ympäriltä. Yleisilme on vieläkin varmasti monen makuun liian rusas ja sotkuinen. Omiin silmiin se on nyt selkeämpi. En yhtää tiedä, kuinka paljon vanhoja sipuleita tuonne jäi ja kuinka paljon sain niitä pelastettua. Ainakin kasa Lollypop-liljaa on laitettu takaisin, samoin laukkojen sipuleita ja tulppaaneja sekä hyasintteja. Pikkusipuleita löytyi myös ja toivon, että ne kukkivat. Osa sipuleista toki aina hajoaa ja menee rikki tässä käsittelyssä. Alla kuvia tämän kukkapenkin kasveista niiden kukinta-aikaan. Yritin olla talventähtien paikan kanssa varovainen, mutta en mitenkään muista tarkkoja neliösenttejä, joissa nämä kasvavat. Sammal on nyt kuitenkin poistettu, hetkeksi.


Näiden mahdollinen menetys voi myös harmittaa. Mutta olin jo henkisesti varatunut siihen ja hengittänyt syvään ja valmistautunut mahdolliseen muutokseen.


Keväällä kukkivat esikot jaksavat kyllä porskuttaa sekä näitä esikoita minulla on muuallakin. 


Tältä kukkapenkin reuna näytti toukokuussa 2021. Siellä vaaleanlilat palloesikot on säilytetty. Yhtään en tiedä, miten ja missä on kaikki nuo muut pikkusipulit. Aina tehdessä joku sipuli sattuu käteen tai lentää jonnekin. Osan laittaa samoille paikoille. Tai huomaa, että taas on sipuleita mullan pinnalla. Tässä kuvassa myös yksi syy, minkä vuoksi en ole keväällä pystynyt nostamaan tuon penkin kasveja ylös.


Kevään jälkeen tuolla on seuraava näyttävä vaihe melkeinpä pionien aikaan, sillä en ole tuonne ujuttanut uusia tulppaaneja aikoihin, kun olen ajatellut, että penkki pitää uudistaa. Kuolanpionin siirsin pois tuosta penkistä vähän syrjempään, se muuten kasvaa suuremmaksi hujauksessa. Kukinta oli todella lyhyt. Ihme, että ehdin kuvan ottaa.


Tarhapioni on tämän tontin alkuperäisiä. Siis edellisen omistajan peruja. Sitä jo kasvaa muuallakin, joten sen nostamisesta oli helpoin aloittaa. Aina jännään pionien juurakoiden ylös kaivuuta. Kuva on itse asiassa toisesta kukkapenkistä, sillä tästä kukkapenkistä en ole ottanut tarhapionin kukinnan aikana yhtään kuvaa. Tämä on joka vuosi vähän huonosti tuettu. 


Samaan aikaan kukkii kiinanpioneita tuossa penkissä. Välillä toki kukkivat vähän lomittain. Viime kesänä kukki Nora Barlow-akileija samaan aikaan vaaleanpunaisen pionin kanssa (tod.näk Sarah B). Tämä pioni on appiukkoni isänäidin istuttama ollut aikoinaan kesäpaikalle, sieltä olen juurakon palan saanut tuoda kotiin. Kuten kuvasta voi arvata, kitkin myös karhunköynnöksen juurenpalasia pois. Hajulaukka näkyy myös kuvassa. Nyt ei ole mitään tietoa, että missä kaikkialla niiden sipuleita tulee jatkossa olemaan. En millään erota mahdollisen hajulaukan tai ukkolaukan sipuleita toisistaan. 


Tässä kukkii myös saatu nimetön pioni. Kälyni entiseltä pihalta.


Ja tämä uutukainen. Lavander Bouquet, jonka itse asiassa tyttäreni voitti vuonna 2019 Lahden pihapiirimessuilta, Suomen pioniseuran arvonnasta. Kaikkiin tämän penkin pioneihin liittyy siis joku tarina. Lähes kaikki muut puutarhan pionit ovat ostettu, toki muutama jakotaimi on muuallakin. Kuva on hieman epätarkka, mutta tuo vaaleampi pioni. Se tarvitsee ehdottomasti tuen ensi vuodeksi. Jos suostuu siirron jälkeen kukkimaan. 



Tässä penkissä kasvaa Lollypop-liljoja heinäkuussa. 


Sekä vaaleanpunaisinta syysleimua, mitä minulla on.Tämä on aikaisin syysleimu, heinäkuun kukkija.


Vaaleanpunaista harjaneilikkaa on kasvanut myös tämän penkin yhdessä reunassa.


Näiden jälkeen tuleekin liian pitkä kukintatauko penkkiin, jolloin kaikki vain ränsistyy. Siirsin sen vuoksi muualla, liian ahtaalla, olleen punahattu White Swanin tänne. Jos vaikka nyt penkissä olisi sillekin tilaa. Siirsin myös reunukseksi muualta vähän ajuruohoa. Aikaisemmin tässä olleet sammaleimuja puhdistelin sammaleesta ja rikkaruohoista. Saa nähdä, kukkivatko ensi vuonna. 

Tulevia syksyjä sitten toivottavasti jatkossa ilahduttavat maksaruoho Herbstfreude (ainakin näin luulen). Muualta pihalta otetut hattivatit eli alastonimmet eli syysmyrkkikset syysasteri Patricia Ballard. Pikkasen jaoin tähän myös keijunkukka Rachelia, jossa on vaaleanpunaiset kukinnot. Vähän kuin penkin väriteeman mukaisesti. 


Nyt kolottaa alaselän lihaksia sekä takareisiä. Sormissa tuntuu hellältä sekä kasvivarret ovat tehneet eilen töitä. (Olisin voinut toki ottaa tähän letkusta vettä, mutta kannoin takapihalta sitten useita kastelukannullisia vettä, kun kerran sadevettä on.) Äsken kävin vielä ottamassa eilen tehdystä penkistä uuden kuvan, kun kameran asetukset eivät kettuilleet. Ihan hurjan hyvä mieli jäi tästä projektista kuitenkin, vaikka kevään kukkaloisto olisikin hieman vaisumpi kuin ennen. Kannatti jumpata.

18 kommenttia:

  1. Näyttää kyllä todella hyvältä! Ja kuulostaa ihanasti yhteensointuvalta.
    Hih, ei siis uusia kasvihankintoja tähän. Hatunnosto!
    Minullakin olisi edessä samaa kaivuu- ja perkaushommaa. Kun jättää muutamana vuonna leviäviä kasveja leviämään lähes valtoimenaan, sen homman edestään sitten löytää. Bonuspuolena voi ajatella sitä, että niiden poistamisesta tulee paljon tilaa uusille taimille. Joita toki minäkin vain jaan muista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen muutostyö ilman uusia kasvihankintoja on suorastaan ihme. Toki nyt mietin silti uusia tulppaanihankintoja tuohon penkkiin. Ikinä ei siis pääse pitkäksi aikaa kehumaan.

      Leviävien kasvien kanssa saisi parhaillaan olla valppaana joka kevät ja syksy ja mielellään siellä välissä myös useamman kerran kesässä.

      Poista
  2. Olitpa reipas! Mulla on edelleen kesken etupihan penkin kunnostus....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavia kunnostuksia ei tule kovin usein tehtyä. Seuraava penkki, tai osa siitä, onkin jo tiedossa, jossa voisi ensi vuonna myös jumpata.

      Poista
  3. Kannatti varmasti jumpata ja sait työstä vielä lisäksi tyytyväisen mielen.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle. 🍃🌿🍃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja mukavaa viikkoa sinullekin.
      Tuli niin hyvä mieli, että täytyy muistaa tämä, kun seuraavan kerran tuntuu vaikealta aloittaa vastaavaa urakkaa. Ja kroppa sai jumppaa.

      Poista
  4. Melkoisen hyvä jumppa. Jos olet itse tyytyväinen penkkiin on se hyvä enkä osaa nähdä sitä sekasotkuna, pionit ovat aina ihania. Katsoin mainoksesta , että saksalaiseen on tulossa torstaina pioneja, mietin jo montako ostan vaikka yhtään vapaata paikkaa ei ole :D eli taidan oikeasti jättää nyt väliin. Kevätkukkijoista pikkusipulit ovat uskomattoman kestäviä, vaikka niitä runnoisi miten niin kukkivat silti hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä(kään) en löydä penkeistäni nyt yhdellekään uudelle juurakolle tilaa. Kun kaivoi noita ylös, näki taas sen tilan, jonka yksi juurakko vie.

      Onneksi osa pikkusipuleista on todennäköisesti turvassa. Eri asia, että missä ne sitten keväällä kukkii.

      Nyt oli oikein hyvä jumppa. Hyvä mieli noin kolmen vuoden harkitsemisen jälkeen. Olisi toki voinut tuon tehdä aiemminkin.

      Poista
  5. Tämä oli varmasti sekä jumppa että hyvänmielentyö valmiiksi tultuaan! Tiedän tunteen, kun ei ole oikein sopivaa ajankohtaa purkaa täyteenkasvanutta aluetta kukkivien kasvien vuoksi ja toisaalta työ vaatii ehdottomasti kunnollisen inspiraation moottoriksi. Hyvä, että nyt löytyi innostus, sillä tämä tehty työ tuo varmasti ensi vuonna iloa. Vääjäämättä näissä puuhissa menettää osan sipuleista, mutta toisaalta muut kasvit saavat tilan kukoistaa ja voivat nyt paremmin. Oli varmasti hyvä juttu poistaa helminukkajäkkärä tässä vaiheessa, sillä se valtaa alaa aika voimakkaasti ja vaatisi oikeastaan tämän koko penkin itselleen näyttääkseen kauniilta kasvustolta (oma mielipide).
    Oli kiva idea, että laitoit kuvia keväästä syksyyn, jotta näki, mitä kaikkea kaunista tässä kasvaa. Onnittelut uurastuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helminukkajäkkärää en jatkossa laita minkään kasvin lomaan. Se vaatii oman tilan. Vielä mietin, että oisko yhdessä kulmassa valkoisen syysleimun paikka (sitä olisi muualla jaettavaksi). Pitänee vähän katsoa vielä.

      Innostus sekä keskeytymätön työaika oli näin lokakuussa tärkeää, sillä kasveja ei viitsi jättää lojumaan lokakuussa pitkin nurmikoita kovinkaan pitkäksi aikaa.

      Hyvä fiilis jäi tuosta hommasta.

      Poista
  6. Huh, sinulla on ollut aikamoinen urakka, mutta nyt se on tehty. Tuollaisia vanhojen alueiden uudistusurakoita on jotenkin hurjan vaikea aloittaa. Keväällä on kiva nähdä syysponnistuksen tulokset. Uskon, että hyvältä näyttää.
    Onko syysasteri Patricia Ballard pysynyt sinulla aisoissa? MInulla sitä on kahdessa paikassa, joissa kummassakin se leviää valtavalla voimalla ja ottaa tilaa muilta kasveilta. Pidän Patriciasta kovasti, joskin tänä syksynä se ei avaa nuppujaan ollenkaan.

    VastaaPoista
  7. Patriciani on aiemmin ollut niin ahtaalla, että ei ole mahtunut leviämään. Nyt sillä saattaa olla liikaa tilaa leviämiseen, mutta se on myös helpommin tavoitettavissa, joten vahtaan sitä nyt tarkasti.

    Keväällä on mielenkiintoista nähdä, mitä penkeissä tapahtuu. Ja kesällä näkee, kukkiiko yksikään sorkittu pioni.

    VastaaPoista
  8. Hatunnosto monestakin syystä: Aloitit haastavalta tuntuneen työn ja saatoit loppuun! Jaksoit jumpata noin kauan! Pidit pääsi, etkä palauttanut helminukkajäkkärää takaisin penkkiin! Ja et langennut uusiin ostoksiin, kun noin paljon kauneutta jo penkistä kesän mittaan nousee! Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli toisaalta tosi hyvä, että oli mahdollisuus tehdä homma loppuun ilman muiden keskeyttämistä. Toivon, että pionit kukkivat myös ensi vuonna, vaikka niitä häirittiin. Joskus pionit saa ylös multapaakun kanssa, nyt multa varisi saman tien pois. Toisaalta pääsi puhdistamaan juurakot ei toivotuista juuren pätkistä.

      Poista
  9. Kyllä tosiaan kannatti jumpata! Nyt vain odottamaan ensi kevään ja kesän kukkaloistoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jumppasin. Olen ollut tuosta työstä nyt kovin tyytyväinen.

      Poista
  10. Kunnon urakan teit. Pionien juurakot eivät ole ihan pienia nosteltavia. Keväällä kun näkee mitä sipulikukkia nousee niin ensi syksyyn pääset suunnittelemaan kenties uusia sipulihankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurakot kasvavat aina vähän sinne sun tänne ja niillä on usein kokoa. Tuossa penkissä on ollut aika paljon pieniä sipulikukkia, ensi keväänä ehkä himpun vähemmän.

      Poista