Puutarhavuosi 2019- haaste

Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut kertomaan puutarhavuodesta 2019. Kiitos haasteesta ja mainioista kysymyksistä.
Ohessa valmiit kysymykset, joihin vastailen. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

En varmaan tehnyt mitään uutta puutarhassa, vastaan siis e) ei uutta auringon alla. En tehnyt selviä suunnitelmia, enkä siis pysynyt suunnitelmissakaan. En ahkeroinut kovasti, enkä laiskotellut enempää kuin normaalisti. Eli aika keskiarvoinen vuosi. Minulla on nimittäin tapana myös keksiä ja soveltaa matkan aikana ja joskus yksi kesä on liian lyhyt aika uusiin kokeiluihin. Eli jokin asia voi muhia tai lähteä käyntiin pikkasen yhtenä vuonna ja jatkua seuraavana.


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Minulla ei ole oikein ikinä kunnon suunnitelmaa. On vain visioita. Vastaan varmaan B. Minulla oli visio keinun hommamisesta puutarhaan ja paikka sille. Minulla oli visio myös keinun ympärille tulevista kukkapenkeistä, mutta ei vielä siitä, mitä kukkapenkeissä pitäisi olla. Kukkapenkkien sisällöt ovat aina vaiheessa. Minun vaan tarvitsee nähdä ensin monia asioita. Mielikuvani ja todellisuus ei aina kohtaa.

Jännittäväää, miltä nämä kohdat näyttävät taas parin vuoden päästä ja kuinka monta kasvisiirtoa on sitä ennen tullut tehtyä. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Oikea vastaus taitaa olla aika lailla tuo D. Sen verran monta uutta penkkiä tuli lopulta, että ei kasvit ihan yhteen pieneen kassiin mahtuneet. Ja voisin muuten kirkkain silmin väittää, että tuli vain muutamia, ellei olisi ihan selkeitä todisteitä tuon kohdan D puolesta. 

Todisteaineistoa. 

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!


Menetin kasveja, mutta vastaan b. Ainakin jonkin esikon menetn kuivuudelle sekä sinivaleunikko ei kukkinut. Onneksi sinivaleunikon taimet ovat elossa. Ja koska puutarhakirjanpitoni on hieman leväperäinen, voi olla kasveja, jotka menetin, mutta joita en ole osannut kaivata. On siis jotain hyötyäkin siitä huonosta kirjanpidosta. Tulevan kauden kasvituhoista ei vielä tiedä. 

Tämän pikkuhavun istutus meni myöhäiseksi, kuten myös ostaminenkin alennusmyynnistä. Kanervien kestäminen jännittää myös.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Monia kasveja puuttuu puutarhastani. Jonkin Austin-ruusun haluan kesällä. Täytyy vain olla valppaana. Paikkaa ruusulle ei kyllä ehkä vielä ole, joten sekin täytyy siis ensin suunnitella ja miettiä. Onneksi tässä on muutama kuukausi aikaa haaveilla ja miettiä. Taidan tietää jo, mihin on uusia kukkapenkkejä tulossa. Täytyy vain tehdä niiden lisäksi pari muuta kesken jäänyttä projektia valmiiksi. (ai niin. minulla oli niitä keskeneräisiäkin juttuja)

Toki kasvihuone olisi se suuri haave, mutta se ei ehkä ole vieläkään ajankohtainen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Vastaan C. Tein muutaman kukkapenkki - alueen viime kesänä ja luulen, että uusien näiden kukkapenkkien näkeminen muistuttaa viime kesästä. Vaikka keskenhän kukkapenkit ovat, joten niiden tekeminen tulee varmasti ajoittumaan myös ensi vuodelle. Tältä kesältä saatan muistaa myös äänikirjojen kuuntelun puutarhahommia tehdessä. Olisi tullut hyvin paljon vähemmän kulutettua kirjallisuutta ilman äänikirjojen ja bluetooth-kuulokkeiden olemista. Tai sitten parin vuoden päästä vuodet menevät sekaisin, enkä osaa tätä vuotta kohdistaa juuri oikein.

Jos nämä oranssihtavat punahatut näkevät vielä ensi vuoden, voi olla, että nämä jäävät hyvin mieleen kesästä 2019.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä se, että sain ostettua keinun hyvinkin nopeasti. Päätöksen tekoon en siis juuri tuhlannut aikaa. Muuten sain aikaiseksi edelliseen vastaukseen viitaten uusia kukkapenkkejä. Toisaalta kukkapenkkien teko ei ole minulle samalla tavalla saavutus kuin jokin muu projekti. Jos olisin rakentanut jotain, se vasta olisi suuri saavutus. Vielä suurempi saavutus olisi aina se, jos rakentantaisin jotain kestävää.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tämä tulee ehkä selviämään vasta ajan kanssa ja myöhemmin. Pidän paljon pienistä puista, joita tänä vuonna hankin. Toivon, että riippakasvunen syreeni tulee olemaan jatkossa kaunis puu. Vielä se ei ole näyttänyt kauneuttaan, koska puutarhalla latvus on kasvanut niin hassusti suoraan ylöspäin.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Tähän vastaan A. En vielä tiedä, olenko tehnyt virhehankintoja. Nämä selviävät vasta ajan kanssa. Olen oppinut olemaan varovainen kovin leviävien kasvien kanssa.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vihdoin yksi perintöpioni kukki. Anopin isoäidin puutarhasta. Tämä oli erittäin positiivinen, monen vuoden odotus. Muuten ihastuin ja rakastuin moniin kasveihin enenmmän syyspuolella.


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Ehkä tomaattien kasvatus lähti aika alusta asti vähän pieleen. Tomaattisato oli myös surkea. Toisaalta en sitten itse jaksanut panostaakaan tomaatteihin surkean alun jälkeen.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vastaan A. Kasveihin varmasti meni aika paljon rahaa tänä vuonna. Enemmän kuin keinuun. Todennäköisesti. Teen joskus päätöksiä kerätä kaikki puutarhaan menevät kuitit talteen. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Joskus säästän jo talvella kevään/kesän hankintoihin rahaa, jotta saan harrastaa kesällä enemmän. Kasvukausi on vain yllättävän pitkä, joten ehtii monena kuukautena tehdä kasvihankintoja.

Loppukesän ihastus ja ostos keltatörmänkukka.

13. Mitä opit?

Puutarhassa moni tieto tulee niin pikkuhiljaa, että en pysty aina sitä myöhemmin jäljittämään. Opin välillä vähän, välillä enemmän. Joidenkin kasvien olosuhteista opin joskus ihan lukemalla, joskus kantapään kautta. Ehkä yksi oppi alkaa mennä perille minulle paremmin: tomaatit tarvitsevat sen kasvihuoneen. 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan uutta kasvukautta eniten D:n tyylillä. Toisaalta odotan kasvukautta myös mukavin odotuksin, sillä tiedän, että tänä vuonna minulla on paljon mukavaa seurattavaa uusien kasvien kasvamista tutkien. Minulla pitäisi olla myös enemmän aikaa puutarhalle. Se aika ei välttämättä mene aina puutarhaa tonkiessa, se saattaa mennä ihan vain oleskellessa. 


Haasteen saa napata kuka vain, mutta heitän kainon pyynnön myös Katjalle Päivänpesään, Riinalle Vaahteranmäelle, Sailalle Saaripalstalle, Katille Oravankesäpesään. Teidän kohtaamisenne Mustilan taimipäivillä oli yksi loppukesän puutarhapiristys. Mustilasta jäi kovasti kaivelemaan safiirihortensia. Se voisi olla tulevaisuudessa sellainen riskihankinta. 

Safiirihortensia Mustilassa elokuussa 2019.

Tätä haastetta varten palasin myös vuoden ensimmäiseen kirjoitukseen ja siihen, mitä haaveilin vuodelle 2019. Taisin tänä vuonna täyttää kaikki haaveeni ja tehdä vähän ylikin. On näköjään helppo ylittää haaveet, jos ei tee alussa kovin ylivoimaisia suunnitelmia.


Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Joululahjat

Tänään sain naapuriltani aivan ihanan jouluruusun.

Kun lumet ovat melkein kadonneet ulkoakin, näkyy kahdessa vaaleassa jouluruusussa lupaavia nuppuja. Tässä vähän enemmän (vanhempi jouluruusu), hieman huonosti kyllä tarkentunut.

Tämä toinen innostui nyt tekemään nuppuja. Siirsin sen kesällä suuren multapaakun kanssa. Ei ollut edellisessä paikassa kukkinut ollenkaan. Nyt siinä oli muutama nuppu. Siirto siis kannatti. Yleensähän jouluruusun siirto ei ole kovin suositeltava, mutta nähtävästi tarpeeksi paljon maata mukaan, niin juuristo ei vahingoitu.

Oikein ihanaa joulun aikaa!

Huom. Lintulaudan ikkuna on korjattu.

Syksy

Syksy on tosiaan täällä. Sateinen syksy, meillä päin. On tullut sadetta ripsien ja ripotellen. Kaatamalla niin, että peltikaton kumina on kotona se kovin ääni. On jo koettu eka lähes räntäkin. Sekä melkein rakeet. Moni kasvi on jo luovuttanut, kylmien öiden jälkeen. Onneksi kärhö Aljonushka ottaa nyt syksystä kaiken irti, kun nousi vasta paljon muita kärhöjä myöhempään.

Välillä taas ei sada, mutta on niin sumuista, että kosteaa on silti. Joskus toki on paistanut aurinkokin. Tänä syksynä vain on tuntunut aurinkoisellakin säällä jokainen pikkuinenkin pilvenhattara voivan olla sadepilvi. Sen verran pienistä ja viattoman valkoisista pilvenriekaleista on vettä satanut. Jos tällä alueella ei pohjaveden korkeus jo ala nousta, on se aikamoinen ihme. Sateesta huolimatta, olen pitänyt kiinni ulkoiluista, vähintään hyötykävelyjen muodossa.

Vasta eilen pääsin aloittamaan haravoimista. Sähkökäyttöinen ruohonleikkuri ei paljon tällaisiin lehtimattoihin pysty. Sellaiset pienet koivunlehdet ovat minusta suloisen harmittomia, jotka myös silppuuntuvat helposti. Sen sijaan tammi, vaahtera ja tämä hevoskastanja osaavat pudottaa sellaisen kasan lehtiä, että pienen kottikärryn kanssa joskus saattaa vähän tuskastuttaa. Askeleita saa ihan omalla tontilla mukavasti aikaan.

Lehtien keskellä on kanervia, jotka ostin Mustilan puutarhapäiviltä. Selvästi olisi voinut ostaa useamman. Ehkä vielä toisella kertaa. Nämä ovat kukkineet koko ajan sieltä elokuulta alkaen. Nämä tulevat paremmin esiin, kun muu puutarha alkaa olla ruskean eri sävyissä.

Aika moni puu vielä pitää kiinni lehdistään, kaunein ruska kuitenkin on minusta jo mennyt.

Minäkin muuten tein tänä vuonna Lidlistä pionin juurakkohankintoja. Kolme ostin, joista kahdelle oli jopa paikka valmiina. Vain yhdelle jouduin pähkäilemään paikkaa vähän enemmän. Pioni Shirley Temple pääsi etupihan puolelle kubistiseen penkkiin. Tämän pitäisi olla matala ja ryhdikäs pioni. Pääsi paikkaan nähden liian korkeiden syysleimujen paikalle. (Olen kerran jo muka ostanut tämän pionin, oli kuitenkin jotain ihan muuta.) Pioni Coral Sunset pääsi uuteen penkkiin etupihalle myöskin. Keinun lähistölle. Pioni Catharine Fontijn taas sai paikan läheltä terassialuetta. Toivottavasti ne kaikki kasvavat hyvin tulevana kesänä. Ainakin kaikissa oli hyvät silmut. Tosin siinä samalla sohiessani tulin ainakin yhden silmun katkaissuksi. Aina ei tarvitse pelätä eläinten tuhoja puutarhassa, joskus itse on laittaa kasvien kestävyyden koetukselle.

Vielä puutarhahommista olisi jäljellä haravoinnin lisäksi vähän kasvimaahommia. Osa hommista jatkuu sitten keväällä.

Värit luonnossa

Viime viikonloppuna oli lasten kanssa sukuloimassa. Me myös ulkoilimme paljon. Oli nimittäin varmaan tämän syksyn kauneimmat maisemat. Piti vähän tehdä sellaisia intervallikävelyjä. Pysähdyin nimittäin kameran kanssa aina ajoittain ja piti juosta muut kiinni. Keskellä vierasta metsää ei voinut aina jäädä kovin paljon jälkeen, ettei tarvitse ihan arpoa oikeaa polkua.

Tälle pikkusuolle ei ilman kumisaappaita ollut asiaa.

Suo on ihan pienen lammen kupeessa.

Oli myös kaunista ajella pitkin ruskamaisemaa. Tänä viikonloppuna moni puu alkaa olla jo paljas. Osassa on vielä väriä.

Saatan blogimaailmassa hieman hidastua tästä lähtien, sillä muut projektit vievät aikaa. Olen langoilla aina ajoittain, mutta varmasti epäsäännöllisemmin. Täytyy täällä takoa silloin kun rauta on kuuma tai edes lämmin. Muuten en saa tehtyä valmista ennen määräaikaani.

Tavoitteeni ensi vuodelle on: enemmän puutarha-aikaa.

Syyskuun lopun puutarha

Syyskuun lopulla puutarha on vielä hyvinkin värikäs ja ihmeen kukkaisa pakkasöistäkin selviytyneenä. Toki kukkien määrää on pakko suhteuttaa vuodenaikaan. Jostain syystä ilmestyi vielä pieni pussillinen istutettavaa. Syytän alennusmyyntiä. Syysasteri Rudolph Goethe, kukkiva vuokko (nimilapusta en saa oikein selvää), punahattu ja kurjenpolvi Laurence Flatman muuttivat vielä ensin pussissa terassille. Kun oli vähän kiireitä iltaisin. Tähän aikaan istuttamisessa on aina riskinsä, mutta menköön nyt, kun halavalla sai.

Punahattuja yritän lisätä puutarhaan sekä keväisin että syksyisin ja joskus myös kesällä. Sillä viheläiset lehtokotilot voivat alkukeväästä syödä niiden lehdet ihan perusteellisesti. Lehtokotilot valitettavasti nakertavat näitä myös muulloin. Vaikka näyttäisivätkin kovin pieniltä ja viattomilta elukoilta.

Tänä vuonna/viime syksynä istutettuja kasveja on aika iso kasa joihinkin vuosiin verrattuna. On mielenkiintoista taas nähdä, miltä uudet penkit näyttävät ensi vuonna. Nyt osa kasveista on vaan tungettu penkkiin. Osa syynä se, että tyhjä multatila on liian houkutteleva paikka rikkaruohoille ja toinen syy se, että joistakin kasveista minulla on ehkä visio, mutta siinä vielä hiertää jokin asia. Osa kasveista siis tulee samaan siirtoja melko suurella varmuudella. Punahatut, tummalehtinen peruukkipensas ja syyshortensia Wim's Red saavat varmasti jatkossakin olla lähekkäin, jos peruukkipensas kestää talven. Salaatin vihreänä on tuolla keijunkukka.

Tämä purppurakeijunkukka Rachelin vaaleanpunainen kukka on kukkinut kyllä todella kauan. Lehdistö ei paljon muista tummista purppurakeijunkukista eroa, kukka vaan eri sävyinen.

Ruusut kukkivat myös näiden vierellä. Molemmat ruusut ovat tänä vuonna istutettuja. Ruusu Little Mischief kukkii tällä hetkellä vain yhdellä kukalla, nuppuja kyllä on useampiakin.

Ruusu Mystic Fairy kukkii juuri nyt vähän runsaammin. Nämä ovat lähellä kulkuväylää, että näen nämä myös silloin, kun puutarhaan ei oikein ehdi.

Tänä viikonloppuna en muka ehtinyt puutarhaan. Jämähdin neulomaan. Villasukkia tarvitsee taas lisää, enkä minä ikinä saa neulottua sukkia varastoon. Silti puutarhassa kukinta jatkuu. Keltatörmänkukat jaksavat kukkia yhä, nämä ovat melko uudet taimet, joten näitä on voitu myös taimistolla leikata niin, että kukkivat nyt uudestaan. Olen tästäkin jo postannut vasta äskettäin kuvia, mutta joskus sitä vain toistaa itseään.

Kukkia suurempia väripilkkuja alkavat nyt olla kaikki ruskan värit, mitä puihin alkaa yhä nopeammin tulla. Ruskokirsikka jo leiskuaa.

Sirotuomipihlajat (?) ovat hillitympiä, vaikka niissäkin on värikäs ruska. Lähempänä kameraa oleva sirotuomipihlaja on vähän punertavampi lehdistään, kuin kauempana oleva. Taustalla näkyy ihan vihreänä oleva hevoskastanja.

Hopeasyysvuokko tekee vieläkin nuppuja. Tämä on pitkään jaksanut kukkia, kun ostin tämän jo nuppuisena elokuussa.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kerrottuine kerroksineen on hieno. Jää nyt vain vähän liikaa muiden kasvien väliin. Jos muistaisi, tämän voisi siirtää.

Uusikin Waterlily on istutettu. Sen kukintaa saattaa joutua vielä odottamaan. Toisaalla edellisen asukkaan istuttamat myrkkyliljat tai jotkin syksyllä kukkivat ilostuttavat rikkaruohottuneessa penkissä.

Kohta on jo lokakuu. Lokakuussa meillä on usein kukkinut vielä syysasteri Patricia Ballard ihan täysillä. Tänä vuonna kukinta alkoi jo syyskuussa.

Sen sijaan tummalehtinen syyskimikki Brunette pitää sen verran tiukasti nuppujaan kiinni, että tänä vuonna voi jäädä kukinnot avautumatta. Monena vuonna on edes osa nupuista avautunut vielä lokakuussa ja tuoksu tässä on aivan uskomattoman kesäinen.

Puutarhaan saa ja pitää vielä palata useampaan kertaan. Tulppaanit ovat vielä pussissa. Puita pitää verkottaa ja haravoitavat lehdet ovat suurimmaksi osaksi vielä puissa. Ja onneksi ovatkin. Osassa perennapenkkiä on menossa kukkivien ja kuihtuvien kasvien sekamelska. Ja saa ollakin. Taitaa kuulua vuodenaikaan. Syysleimuilla on yhteensä pitkät kukinnat. Ensimmäiset aloittavat heinäkuussa ja nämä korkeat (nimettömät) valkoiset aloittavat todella myöhään ja jatkavat lokakuuhun saakka. Lähes kaikki syysleimuni ovat nimettömiä, sillä mielelläni ostan näitä aina muilta harrastajilta.

Vielä jotain muutakin pientä tai suurempaa kukkijaa puutarhasta löytyy tähänkin aikaan vuodesta. Onneksi. Silloin, kun aloitin kasvien hommaamisen, oli vaikea miettiä koko kasvukautta. Nykyisin on mukavaa, kun kukinta lähtee heti lumien sulettua lumikelloista ja jatkuu vielä lokakuuhun.

Aamulla

Aamulla on otettava joka päivä ensin silmäys lämpömittariin tai vilkaisu ikkunasta ulos. Tänäänkin oli aamu, jolloin tarvittiin pipoa ja kerrospukeutumista.

Piti aamulla kiertää kameran kanssa hetki, kun tiesin, että töissä ei ole pakko aamulla olla minuutilleen. Tämä oli kolmas tai neljäs aamu syyskuussa, kun näytti liiankin valkoiselta.

Kaunopunahatut kukkivat korkeammalla kuin alhaalla näkyvä nurmikko, niiden juurella multa näytti vähän koppuraiselta, mutta ei kovin vaalealta.

Osa tuoksumataran lehdistä pitää vielä kiinni vihreästä, osa alkaa olla melkoisen keltaisen ja ruskean sävyissä. Tähän aikaan näkee selvästi, mihin halla iskee ja mihin ei.

Puiden alustoille jää selkeät vihreät läikät, kun vieressä nurmikko on ihan vaalea. Kuvassa näkyy raja, vaikka omenapuun latvus ei kuvassa näykään. Aamulla oli sen verran kiire, että osa kuvista tärähteli miten sattuu, joten osa kuvista ei ollut julkaisukelpoisia. Vielä toistaiseksi suurimmat kylmän puraisut ovat olleet kesäkukissa. Näiden puraisujen jälkeen ruskistuminen ja muut ruskavärit ovat kyllä alkaneet näkyä myös monivuotisissa kasveissa. Vaikka osa kyllä vielä kukkiikin.

Kärhö Aljonushka aloitti tänä vuonna kukkimisensa myöhään (luulin sen jo olleen menehtynyt) ja näköjään jaksaa jatkaa myöhään. Rusokirsikka on pukeutunut jo punaiseen asuunsa ja aamulla se näytti kyllä siltä, että puu taitaa pudottaa lehtensä jo ennen lokakuuta. Puiden lehdet putoavat niin eri aikoihin, että tiedän taas mm hevoskastanjan ymmärtävän ryhtyä valmistautumaan talveen usein vasta, kun moni puu on luovuttanut. Haravaan tartutaan vasta vaahteran, tammen ja hevoskastanjan tiputtamien lehtien myötä, eikä se aika ole vielä.

Ensimmäisen hallayön jälkeen

Tänä aamuna herätessäni ulkolämpötila näytti olevan +1. Vilkaisu pihalle ja jossain paikoin oli käyty nollassa.

Aamulla oli pakko laittaa pipo päähän. Iltapäivällä oli aurinkoista ja pystyi auringossa olemaan todellakin ilman pipoa. Jopa ilman sormikkaita ja huivia ja kuoritakkia. Siis hetken ja vain auringossa. Pääsin kotiin vähän aikaisemmin kuin tavallisesti ja jatkoin pienien sipuleiden istuttamista. Nyt istuttamisprosessi oli ihan oikeasti nopea, niitä olikin vain puolikas muovipussillinen. En myöskään siirrellyt kasveja. Kaivoin vain kuoppia ja tiputtelin tai tungin sipuleita maahan. Oikein sydämessä läikähti, kun näin, että vasta vähän aikaa sitten maahan istuttamani keltatörmänkukka kukki. Tämän takia en ikinä raaski leikata taimia istutushetkellä.

Piti ihailla oikein paljonkin tätä kukkaa.

Vastavalossa näkyy myös hämähäkin seittejä punahatuissa.

Hopeasyysvuokko kukkii yhä upeasti. Ehkä näille uusille syysvuokoille olen löytänyt paikat, joihin ensimmäiset hallat eivät iske.

Myös kaksi muuta syysvuokkoani on yhä elossa ja yhä nupulla, vaikka juuri nyt eivät kuki. Saatan vielä ehkä nähdä niiden kukat, ellei ensi yön halla vie näitä vuokkoja. Syysleimuista osa kukkii vielä kiihkeästi, vaikka osa kukki jo heinäkuussa. Näidenkin kukinta-ajoissa on suuria eroja.

Myös kesäkukkia kukkii. Mm. kosmoskukat kasvavat hieman maata korkeammalla olevissa lavakauluksissa. Nurmikko näiden lähellä oli aamulla huurteessa mutta hieman korkeampi paikka on tarpeeksi kai suojannut myös osaa kesäkukista.

Olen ottamassa nyt tietoista kompostorin täyttöä. Kirjoitan blogia, enkä ole tuomassa pelargoneja sisälle. Tiedättekö, ajattelin antaa pelargonien olla ulkona niin kauan, kunnes ovat kompostikunnossa. Tänä syksynä en ota talvetusstressiä. Pelargonini eivät olleet enää kovin hyvässä terässä, enkä jaksa pelastaa niitä. Tulkoot uudeksi mullaksi.

Ihan nopee homma

Tämän postauksen kuvat ovat otettu lähinnä tänään, sillä tehdessä ei aina ehdi.

Niin olen tykännyt kukkasipuleiden istuttamisesta, että ryhdyin siihen hommaan tänäkin vuonna ajoissa pikkusipuleiden, laukkojen ja narsissien osalta, jotka minulla jo oli kotona. Kun työn jakaa on, se on lopulta aika nopea homma, varsinkin vapaapäivän aikana. Yllättävän suuri muovikassi on täynnä pikkupusseja täynnä pikkusipuleita ja muutama vähän suurempi sipuli. Ja sitten tuumailemaan, että mihin mikäkin voisi sopia. (Pikkasen toki samalla pistin merkille asioita, kuten keltakurjenmiekan repsahtanutta ulkonäköä voisi siistiä.)

Tietysti on ihaninta aloittaa sellaisesta mustan mullan kohdasta, jossa ei tarvitse varoa mitään. Sipuleita maahan. Pieniä sipuleita pienien kasvien lähellä. Riipparaita sai alleen pieniä kasveja, kuten pikkuiset kuunliljat sekä pihaesikoita ja kääpiöpunaluppio Tannan ym. Sen alle upposi mm. krookuksia ja Persian Pearl-tulppaanien sipuleita. Piti vähän hengähtää ja tuumailla kukkimisajankohtia.

Suurempia kasveja vähän suurempien kasvien lähelle. Vaikka taustalla oleva saniainen ei olekaan vielä ukkolaukkojen aikaan noin suuri, on se ryhdikkäämpi ja heleämpi. Joten se sai etualalleen mm. ukkolaukka Purple Sensationeja. Silloin edessä siirrosta retkottavat syysleimut ovat vasta kasvun alussa ja ryhdikkäämpiä.

Äänikirja korville ja istutuslapio käteen. Sinne menee useampia sipuleita. Multaa on kiva kaivaa. Siinä samalla kuitenkin käy jotain. Mallailen isojen laukkojen (Gladiator) sipuleita, eikä niitä ehkä voikaan istuttaa siihen, mihin alun perin ajattelin. Jos suuret laukat nousevat, niiden suuret lehdet voivat peittää alleen sellaisia perennoja, jotka eivät niin varjoisasta pidä. Alan kävellä laukan sipuleiden kanssa ympäri pihaa. Mittelen penkkejä ja melkein lähden jo sisälle etsimään kuvia, että miltä penkit näyttävät toukokuussa ja kesäkuussa. Kun en enää muista. Tiedän vain, että sohvalle ei kannata nyt istahtaa, vaan toimiminen ulkomuistin varassa olisi parempi juttu. Pitää vain vähän raivata täydestä penkistä tilaa. Yllätyn vähän kuinka monta piilossa olevaa kasvia huomaankin.

Kuva otettu tänään, eli raivauksen jälkeen. Ihan kuin tuolla ei olisi ikinä mitään raivattu.

Katselen nykyisiä kasveja, haen ämpärin ja isomman lapion. Täytän kastelukannut. Ei kestä kauan, kun kiikutan ensimmäisen täyden rikkaruohoämpärin pois. Samalla silmä hakeutuu aiemmin kitkettyyn penkkiin, joka näyttääkin ihan mukavalta, kun se on kitketty. (Ja miksi en ostanut tuonne Mustilasta pari saniaista lisää?)

Kitken muitakin penkkejä. Metsämansikka on levinnyt vähän sinne ja tänne. Myös maahumalaa saa koko ajan olla repimässä pois, ettei se saa juuriaan kivien rakoon, joita pitkin se voi kiivetä myös ylöspäin. En suosittele maahumalan ja nurmikon sekoitusta. Siinä samalla löydän perennoja muiden takaa. Mallailen niille uusia paikkoja, joka tarkoittaa toisten perennojen siirtoa tai hävittämistä. Harmittaa vain, että moni kasvi on uudelleen istutuksen jälkeen vähän kumollaan. Ja näyttää ihan kamalan rumalta. Ensi vuonna on sitten taas toisin.

Jossain vaiheessa ymmärrän etsiä niitä suuria laukan sipuleita. En ole vielä niitä istuttanut, mutta  en muista, mihin ne oikein laskin. Onneksi ne löytyy penkin keskeltä askelkiven päältä pienen rikkaruohomytyn vierestä. Muistan taas sen, mitä minun piti tehdä. Laukat maahan ja huomaan, että aika monta sipulipussia on istuttamatta.

Seuraava paljas multamaa odottaa. Mutta eihän ihan vielä voikaan tuonne upottaa sipuleita, vaan olisi hyvä tehdä nyt suunnitellut perennasiirrot, jotta ei tarvitse jo kaivettuja sipuleita kaivaa taas pois. Lapio käteen siis. Ikivihreitä jouluruusuja voi laittaa tummalehtisten kasvien kaveriksi. Pääsevät esille penkistä, jossa eivät kukkineet. Välillä toki teen ruokaa, syön, seurustelen lapsen kanssa. Kuulokkeet lataantuvat silloin. Jatkan hommia äänikirja seuranani, kun alan olla tietoisempi siitä, että minun piti istuttaa ne sipulit. Jotka ovat pusseissaan pitkin pihaa. Ja sadettakin on luvattu muutaman tunnin kuluttua.

Tämäkin jouluruusu on tehnyt kovasti lehtiä, vaikka ei ole kukkia tehnyt.

Pakko kuitenkin istuttaa aiemmin ostetut kasvit, onhan jo syyskuu. Äänikirja jatkaa, mutta puhelin on tippunut löysästä taskusta. Haen perheenjäsenen pihalle, joka soittaa puhelimeeni, jotta löydän luurini kasvien keskeltä (vihreät kuoret eivät helpottaneet löytämistä). Puhelin löytyy ja perheenjäsentä huvittaa. Jatkan taas hommia. Naapuri käy hakemassa kasvin, jonka hänelle jo lupasi keväällä. Sama naapuri tuo muutaman perennan siementaimen ja taas pyörin pihalla kuin väkkärä ja mietin, että minneköhän nämä mahtuikaan, kun piti olla aurinkoinen paikka. Sen paikan löytäminen puolivarjoisella pihalla on aina sellainen pieni haaste. Huomaan samalla kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa sika säkissä. Ostin Mustilasta toiselta harrastajalta esikon, jonka väriä hän ei tiennyt. Ostin riskillä ja näköjään hyvä, sillä tämän väristä esikkoa minulla ei pitäisi ollakaan. Ihania nämä syksylläkin kukkimaan erehtyvät esikot. Ja löydän kuitenkin myös uusille kasveille paikan.

Pyörimisen jälkeen huomaan, että yhä osa sipuleista lojuu pitkin pihaa. Yhä. Nyt sitten pakko tehdä tämä loppuun, kun sadepisaroita jo tippuu päähän. Huppu päähän, pikku kumarrus ja pyllistys, ja paljaaseen selkään tippuu vesipisaroista. Ei tunnu kivalta märkä selkä.

Vesisade saa loppujen sipuleiden kaivamiseen sen oikean vauhdin. Eihän yhden pussin multaan upottamiseen mene oikeasti montaa minuuttia. Suuremmat narsissit vaativat vähän syvemmän kuopan, mutta pikkusipulit sujahtavat helposti multaan. Viimeisten sipuleiden istutus sujuu oikein nopeasti. Silti istutusprojekti kesti arviolta 6-10 tuntia, riippuu miten sen laskee. Moni penkki tosin näyttää ennen projektia joko väljemmältä tai vastaavasti olevan enemmän kasvitettu. Penkkeihin on ilmaantunut kraatereita, joihin ei tietysti ole puutarhassa ole valmiiksi multaa. Onneksi minulla on tulossa se toinen ja ehkä kolmaskin sipuleiden istutuspäivä, jota ennen ehkä se multakin on hommattu. Kuvassa näkyvät multapussit ovat havumultaa, joille on kohde jo olemassa.

Viime yönä heräsin kunnon ukkoseen, joka jyrisi kunnolla. Iltapäivällä ei tullut helle, mutta lämmin ja ehdin nähdä vielä perhosenkin. Hyvin säät vaihtelevat näin syyskuun alussa.