maanantai 1. toukokuuta 2017

Oi ihana toukokuu

Tänä vuonna huhtikuun ja toukokuun välillä on ollut (tähän mennessä) suurin ero, mitä muista ikinä olleen. Aamulla lumi oli jo osittain sulanut. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Vielä kukkii myös lumikelloja. Kuvassa kerrottu puistolumikello ja sitten tavallinen puistolumikello tämän pihan lähes viimeisissä ilta-auringon säteissä.


Vappuna ei ihan ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olin kuvitellut, mutta tämä päivä kyllä korvasi jo jotain. Kukkapenkit ovat taas hivenen paremmassa kunnossa.


Skilloista otan kuvia vähän väliä.


Ja sinivuokoista.


Melkein tallasin tämän tontin ensimmäisten valkovuokkojen päälle. Ne näyttivät ihan vähän lumesta vahingoittuneelta. Myöhemmin nämä usein ovat suurempia.


Jouluruusulla onkin vierellään toinen nuppu. Toinen nuppu ei näy tästä kuvasta, mutta ilahdutti kovin.


Mutta onko näistä tulossa jouluruusu Douple Ellenin nuppuja vai jotain muuta?


Onneksi olen kuvannut huhtikuussa myös aina niitä samoja kasveja, sillä lumen alta oli jänö käynyt syömässä parista penkistä järjestelmällisesti krookuksia. Kaikista ei oltu jätetty jäljelle edes lehtiä. Tarvitseeko krookuksetkin lehtensä, jotta kasvaa ensi vuonna. Jos tarvitsee, niin pari penkkiä tarvitsee ison kasan krookuksia sipuleina taas syksyllä.


Puutarhatöiden lisäksi olen tänään näiden kuvien takia kyykkinyt, kumarrellut ja peruuttanut aika monessa eri paikassa. Peruuttaessa tulin huomanneeksi, että hevoskastanjan nupussa oleva tahma tarttuu hiuksiin ihan kiitettävästi kiinni. En suosittele kokeilemaan. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan saksia.

24 kommenttia:

  1. Todellakin, eilinen ja tämä päivä ovat kuin.. eri kuukausilta! Eilen illalla täälläkin oli upea keli, vaikkakin kylmä viima.
    Voi harmi noita syötyjä krookuksia! Jos niissä on parikin lehteä jäljellä, saa kasvi niillä kyllä jotain ravintoa varastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa krookuksissa ei ole lehtiä, siis ollenkaan. Eli menee siis osa kokonaan uusiksi. Toivottavasti vielä muistan syksyllä oikeat paikat.

      Teillä varmasti tuuli on keväällä usein kylmä. Toki takki oli täälläkin koko päivän visusti päällä.

      Poista
  2. Kuvausasennot voivat olla mielenkiintoisia kun yrittää kuvata pientä maan rajasta. Ei välitetä :)
    Mun valkovuokoista ei näy mitään, pitää ilmeisesti siirtää jostain lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkovuokot ovat meillä paikoin vaeltelevaa sorttia. Niitä siis voi tulla näkyviin sellaisissa paikoissa, missä en ole niitä edellisenä vuonna nähnyt. Nämä ovat juuri sellaisia.

      Kuvausasennot ovat välillä huvittaviakin.

      Poista
  3. Ekat valkovuokot tuli bongattua tosiaan nyt vappuna. Eilen aattona ne jo nuppuisina näin, mutta en jäänyt niitä räntäsateessa ihastelemaan, saatikka kuvaamaan. Mutta tämän vappupäivän keli toi kyllä hymyn huulille, mikä voima onkaan auringolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räntäsade ei houkutellut olemaan ulkona. Tänään sää oli ihan toinen. Aurinko tosiaan tekee uskomattomia asioita luonnolle ja mielelle.

      Poista
  4. Ooh, siellä on jo valkovuokotkin kukassa! Toivottavasti kuun vaihdos tarkoittaa myös pysyvää säätilan muutosta.
    Hevoskastanjan tahmaa en ole hiuksiini saanut, mutta kuusen pihkaa kyllä monesti. Se lähtee onneksi ruokaöljyllä pesemällä, mutta tietysti ruokaöljy ei sinänsä ole mikään kovin ihana shampoo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihka on kyllä tahmeampaa kuin hevoskastanjan tahma.

      Valkovuokot aloittavat varovasti. Nyt saisi olla lämmim toukokuu.

      Poista
  5. Meillä myös rusakko kävi mutustamassa yhtenä keväänä krookukset. Taisi kyllä syödä vain nuput. Seuraavana keväänä krookukset nousi taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla krookusten selviytymistarinoitakin. Meillä usein jänöy käy syömässä vain pari krookusta, nyt kymmenittäin. Onneksi ei syönyt kaikkialta.

      Poista
  6. Rusakot ovat kyllä niin krookusten perään, että välillä ihan harmittaa! Ainakin minun käsitykseni on, että ne nousevat mutustelusta huolimatta seuraavana keväänä ylös, näin ainakin äitini penkissä. Ja jos jänöt ovat löytäneet omasi, niin kannattaa heittää niiden päälle seuraavana vuonna verkko. Se ei ole kaunis, mutta saat nauttia kukista varmemmein. (Ja voihan sen pitää siinä vain osan aikaa, antaa rusakoiden syödä kukat sitten vähän myöhemmin.)

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielummin verkottaisin se rusakon ja veisin sen vähän pidemmän matkan päähän. Normaalisti rusakot kai löytävät muutakin syötävää, usein tavallisena keväänä ne popsivat vain pari yksilöä. Tuo paksu, yllättävä lumipeite varmaan aiheutti tämän ongelman.

      Poista
  7. Jouluruusut ovat ihania!!! Kauniita ovat kyllä kaikki muutkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen erittäin tyytyväinen jouluruusujen tilanteeseen. Kaiki jouluruusut eivät taannukkaan.

      Poista
  8. Saatiin sentään aurinkoa heti alkukuulle, kasvit nauttivat ihan niin kuin mekin. Minulla myös tänä vuonna nälkäiset jänikset käyneet syömässä sekä posliinihyasintit että kerratut tulppaanit, on tosi harmillinen olo - mutta ehkä oli jänisten ilon päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi noiden jänisten ruokailuista. Tulppaanit kirpaisisivat minua kovasti.

      Aurinkoinen alkukuu on kyllä ihana.

      Poista
  9. Varsinkin näitä pikkuisia kuvatessa joutuu kyllä kyykkimään ja välillä jopa makaamaan pihamaalla! Hyvää puutarhajumppaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihajoogaa parhaimmillaan. :) Välillä asennot ovat aika kummallisia.

      Poista
  10. Ihanan näköistä teillä <3 Meilläkin pupsikka söi krookuksia. Ilmeisesti heidän lemppareitaan ovat. Puutarhurointi on kyllä yllättävän fyysistä, sen ehtii aina talven mittaan unohtamaan. Olen kade heppakastanjasta, himoan sitä yhä kovasti. Nyt on teillä varmasti lämmintä ollut, odotan lisäkuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäkuvia kohta tulossa. Hevoskastanja vaatii tilaa. Meilläkin se on minusta liian lähellä taloa. Lämpöä on ollut ja perennojakin alkaa enemmän tulla esiin.

      Poista