Viime kesän ihastus

Viime kesänä hullaannuin täysin yhteen penkkiin. Siis oman pihan kukkapenkkiin. Se on muistiinpanoissani nimeltään Omenapuupenkki. Jos muihin kukkapenkkeihin tulee jatkossa omenapuita, olen tämän nimeämiseni kanssa sitten vähän pulassa.

Monilla on kauniita ja erikoisia nimiä omille kukkapenkeilleen. Itsellä taitaa olla aika suppea mielikuvitus nimien suhteen.

Omenapuupenkissä sijaitsee omenapuu, yllätys. Lajiltaan Huvitus, ja joutuu olemaan omenapuuleikkauksieni harjoituskappale. Tai harjoittelen minä myös toisella omenapuulla, mutta se puu ei ole ikinä tuottanut omenan omenaa syötäväksi saakka, joten en ole ollut varma, että syy puussa, kasvupaikassa vai minun harjoitteluissani.

Vuonna 2013 toukokuussa olen ottanut takapihaa kohden sisältä kuvan. Kuvan keskellä oleva puu sai kaatotuomion. Sitä olimme jo lähes 10 vuotta yrittäneet pelastaa sitä syöviltä ötököiltä. Tuloksia ei saavutettu. Usein jo juhannuksena puu oli aina lehdetön. Samaan kohtaan en uskaltanut laittaa puuta, joten puun paikka tuli hiekkalaatikon taakse (ajatuksella, että hiekkalaatikko tulee siirtymään).

Valopylvästä ei tulla siirtämään, se voi tulla rajoitteeksi jossain vaiheessa. Ennen keinutelinettä kasvaa saniaispuska ja siinä lähellä mm. valkovuokkoja luonnostaan.


Minunhan ei siis pitänyt rakentaa mitään kukkapenkkiä, vain istuttaa omenapuu kasvamaan ja jakamaan tilaa, mutta ei siis pahimmalle ötökkäalueelle. Ja ehkä vain vähän sipulikukkia omenapuun alle. Ja tottakai kärhö tai pari sen omenapuun lähelle, jotka voisivat sitten kasvaa siinä yhdessä.

Viime vuonna toukokuun alussa penkki oli aika valju. Omenapuu on myös istutettu ilman kunnon tukia jne. Penkki on kuitenkin alkuperäisestä ajatuksesta laajentunut ja myös sitä piti suojata, kun tuohon vierelle rakennettiin vuonna 2014 autotallia. Tässä kasvaa myös Alppikärhö Cecile, joka on saanut ihan oman postauksensa.

Mutta toukokuun 24. päivä se sai jo minut ihastumaan. Kuvassa vasemmalla kasvaa sekä saniaiset että kalliokieloa. Kodista katsottuna ne ovat taka-alalla. Valkoisia kirjopikarililjoja ja punaisia tulppaaneja.

Toukokuun vika päivä oli taas vihreämpää. Nyt saniaiset taka-alalla.

Sitten romahti kärhöteline ja sain mieheni puhuttua uuden tekoon. Vieressä oli vielä silloin jämät hiekkalaatikosta.

Nykyisin penkissä on pionin alkuja, paria eri kurjenpolvea, unikkoa. Lemmikit siinä jo oli ihan luonnostaan, niitä ja metsämansikkaa pitää vähän rajoittaa rikkaruohojen ohella.

Nyt tänä vuonna siinä myös kukki kaunopunahattua sekä se on saanut kokeiluun tädykkeitä sekä yhteen hiekkaiseen ja kuivaan kohtaan jopa timjamia. Vielä siellä on jotain muitakin kasveja, jotka ehkä jäävät tuonne tai sitten eivät. Teemaahan tässä ei tunnu olevan ollenkaan, mutta en oikein välitä nyt siitä puutteesta. Myös päivänliljaa olen sinne siirtänyt. Kuvasin tuon penkin kasveja kesällä paljon. Tässä niistä koostetta, vaikka osa on jo blogissa ollutkin.

Nimetön kurjenpolvi.

Punainen tähtiputki on todennäköisesti jatkossa rajoitettavien listalla.

Unikko Royal Wedding

Kurjenpolvi Orion kohosi tänä kesänä myös tuota kärhötukea pitkin (jäi vahingossa kärhötuen keskelle). Orionia kuvasi yhdessä jättipoimunlehden kanssa.

 



Ja tähtiputken kanssa.

Ja poimunlehden kanssa.

Elokuussa jatkoin Orionin kuvaamista päivänliljan kanssa.

Ja lyhyeksi jääneiden kaunopunahattujen kaverina.

Kärhö Aljonushka kukkii penkissä myös.

Elo- ja syyskuussa tein penkin etuosaan vähän tilaa lisää. Vanhan hiekkalaatikon vuoksi löytyi etuosasta myös sen verran kuivana pysyvää paikkaa (ihme tällä takapihalla), että siihen kokeilen myös kuivuudesta pitäviä matalia kasveja. Saa nähdä miten käy.

Syyskuussa kuvasin taas ikkunasta pihaa, kun takapihalle tehtiin muutoksia. Kaukaa on vain kovin vihreää. Ja kuvassa vähän utuista.

Penkki on saanut myös syysvuokon, jotta saisin sinne pidemmällekin vuotta kukkivia kasveja. Lähelle on todennäköisesti tulossa muita kasveja ja ehkä muita istutuksia. Jännittävää nähdä, minkälaisen takapihakuvan saan parin vuoden päästä.

 

Olen viime aikoina koonnut koosteita kasveista tai piha-alueista. En osaa iloita ulkona olevista plussakeleistä. Se tarkoittaa täällä nimittäin jäätä tai märkää lunta. Silti ihan pikkaisen olisi tänään tehnyt mieli kaivaa toisaalla pihaa jouluruusun kohdilta lunta pois, mutta pelkään, että ainoa nuppu (jonka joulukuussa näin) on kuollut tammikuun pakkasiin. Yritän siis odottaa ja kaivaa muistiinpanojani ja muistella, mitä olen mihinkin istuttanut.

 

Tuohon omenapuupenkkiin olen syksyllä näköjään laittanut kasvamaan pinkin Rosenrot tähkätädykkeen, kokeilen myös jotain yksittäisiä muita kasveja. Myös kokeilen tuolla Kaukasian törmänkukkaa.

 

Uusia sipulikukkia sinne on laitettu pari valkoista koiranhammasta ja oranssia Orange Monarch-krookusta (haluan aikaisin keväällä voimakkaita värejä saviselle takapihalle, sillä ne saattavat jopa erottua ikkunasta). Myös jossain tuolla penkissä pitäisi olla valmiina myös matalampia kasvitieteellisiä tulppaaneja LilacWonderia, muistaakseni lähellä jotain kulkuväylää, että ne myös näkyisivät. Näköjään olen myös laittanut kurjenmiekka Katherin Hodginia jonnekin tuonne. Tätä minulla kasvaa myös etupihalla. Kokeilen välillä jotain samaa kasvia moneen kohtaan, opin parhaiten kasvien paikkoja kantapään kautta.

 

Värejä tuolla on siis monenlaisia ja värimaailma muuttuu alkukesän punavalkoisesti hempeämpiin sävyihin. Suunnitelmaa ei siis ole juurikaan tai se muodostuu tehdessä.

 

Pahoittelen postauksen pituutta. Nyt taisin vahingossa kirjoittaa itselleni puutarhapäiväkirjaa.