Kasvattaako itse vai ei?

Yleensä tähän aikaa vuodesta olen jo tilannut sen vuoden tomaatin siemenet ja alkanut haaveilla kylvämisestä. Nyt en. En tiedä, onko syynä järki vai tunne vai mikä. Muistan, kuinka hankala esikasvatus vuosi viime vuosi oli. Maalis-huhtikuussa oli muistaakseni hyvin vähän valoisia päiviä. Meillä on pieni ikkunalauta ja en ole vieläkään hankkinut lisävaloa. Sen verran kuitenkin esikasvatan, että ostin jo basilikan siemenet ja minulla on jo ystävältä saatuja Zinnian siemeniä. Eihän niitä voi jättää kasvattamatta.

Suurin ongelma on vain ne tomaatit. Tomaattien kasvatus menee meidän olosuhteissa (ilman kasvihuonetta, ei kovin aurinkoinen tontti) enemmän harrastuksen kuin hyödyn puolelle. Ensimmäistä kertaa tässä pihahurhahduksen aikana nyt vakavasti mietin, että mitä niiden tomaattien kanssa tekisin. Kuvassa tomaatteja rivissä kahden vuoden takaa huhtikuussa. Ja minähän en juuri mitään muuta hyötyviljele kuin joitain yrttejä ja tomaatteja.

Kasvihuonetta en tänä kesänä haaveile tosissani. Ja muutenkin mietin, että olenko ylipäätään tarpeeksi vastuullinen tyyppi kasvihuoneen omistajaksi. Unohdan kuitenkin kasvit ilman vettä tai avata kasvaria kuumassa tai ovet auki kylminä öinä.

Meillä on pihalla hommia tiedossa, jotka voivat toteutua ihan milloin vain ajanjaksolla huhtikuu-lokakuu. Nämä hommat voivat vaikuttaa jatkossa esim. siihen, paljonko viljelylaatikoita on pihalla. Ne voivat vähentyä tai lisääntyä. Kaikki on niin auki, että en osaa vielä päättää koitanko laajentaa hyötyviljelyitä vai en.

Voihan olla, että tarpeeksi kauan asiaa jahkailtuani luonto päättää minun puolestani. Tomaatin kylvöaika kun ei ole kovin kaukana. Jos sen menetän, niin sitten en esikasvata. Ainakaan siemenestä saakka.

Onneksi kelit ulkona luovat nyt toiveikkuutta valoisasta keväästä.