Etupihan lumeton tai lähes lumeton kausi, osa 2

Etupihalla tapahtuu eri penkeissä kaikkea myös kevään ja alkukesän jälkeen. Mutta vähemmän tulee kuitenkin kuvattua tulppaanikauden jälkeen.

Pioneja on useampia, tarkoitus olisi, että kiinanpioneja ja muitakin löytyisi vähän joka puolelta pihaa pikkuhiljaa. Ei olisi vain yhtä pionipenkkiä, vaan pionit olisivat osana kukkapenkkejä. Osa on vielä niin nuoria taimia, että ei tiedä, miten niiden kukinnan käy.

Päivänkakkaroita ovat vähän ravinteikkaassa etupihalla ihan luonnostaan.

Etupihan liljat ovat vaaleanpunaisia, taustalla kukkii vaaleanpunainen ruusu, jonka nimi on just nyt kadoksissa. Myskivalva ei pysy millään pystyssä.

Elokuussa taas aloittivat kärhöt. Vähän myöhässä. Tässä madame Julia Correvon. Sen istutin ihan väärällä tavalla väärään paikkaan ihan minikokoisena. Kesti jotenkin hengissä kolme vuotta, joka vuosi kasvoi ihan pikkasen enemmän. Viime kesänä se kasvoi kunnolla puuta pitkin ja teki myös kukkia. Toivottavasti alkuvuoden kovat pakkaset eivät tappaneet sitä.

 

Kuvista myös selvisi, että se oli elokuu, kun pesin ikkunoita (eli vastahan ne pesin). Nimittäin seuraavat kuvat ovat otettu toisen kerroksen (meillä on pieni talo ja toisen kerroksen ikkunatkaan eivät ole kovin korkealla) ikkunasta. Sään vuoksi kuvissa turhan paljon varjon ja valon sotkua, mutta tuota ikkunaa en ihan turhan päiten jaksa availla. 

Puu on matalahko (kerran kärsinyt vahinkoa) rusotuomipihlaja ja siinä kasvaa edellä esitelty kärhö. Sen alle tein viime vuonna uutta varjoisaa penkkiä, koska ei tuossa nurmikaan oikein kasva. Ensi kesänä pitää vielä sitä täydentää.

 

Ylhäältä kuvattuna saa korkealle kasvavat ruusumalvatkin samaan kuvaan matalampien syysleimujen kanssa.

Ja lähimpänä tietä toisen rusotuomipihlajan ympärille kasattu kukkapenkki, joka tulee varmaan näkemään vielä muutamia kasvisiirtoja.

 

Syyskuussa etupihalla alkaa olla jo yksipuolisempaa kukintaa. Kärhö jatkoi, syysleimut lopahtivat, ruusumalva sinnitteli muutamalla kukalla. Yksi syysvuokko aloitteli, samoin syysasteri ja syyskimikkiä jännäilin, että ehtiikö kukkia.

 

Lokakuussa sitten kuvailin vain syysasteria ja syyskimikkiä. Tai siltä ihan tuntui.

 

Marraskuussa olikin sitten ollut jo yksi pakkasjakso, joka tappoi syysvuokot ja muut. Mutta asteri vielä sinnitteli, kunnes jäi lumikuorman alle hetkeksi ja taisi lopettaa kukkimisen pian tämän jälkeen.

Etupihalla tapahtui kyllä muutakin heinäkuusta marraskuuhun. Jostain syystä kesällä tulee paljon vähemmän otettu pienistä kasveista kuvia kuin huhtikuussa.

 

Onneksi huomenna alkaa helmikuu ja minun (itselleni tehty lupaus) sokeriton 4 viikon kausi loppuu. Ja taas yksi kuukausi on talvesta selvitty.

 

Seuraava vuodenaika on Kevät.