Etupihan lumeton tai lähes lumeton kausi, osa 1

Meillä on etupiha ja takapiha vähän eri vyöhykkeillä. Tai siis siltä tuntuu. Vaikka etupihalla on suhteellisen paljon puita ja sen takia vähän varjoinen paikoin, on se keväällä nopeammin sulava kuin takapiha. Etupiha on vähän korkeammalla kuin takapiha, aurinko käy sinne kuitenkin paremmin. Tietyt kohdat kukkapenkeistä sulavat nopeammin ja näitä kohtia olen yrittänyt aina kuvata ja painaa mieleen, jotta saan niihin paikkoihin aikaisimmat kukat. Etupihan läpi tai ohi myös kävelen joka ikinen päivä. Takapihalle ei tule mentyä läheskään niin usein.

Etupihan kukinnan aloitti viime keväänä jo maaliskuussa lumikellot. Nämä olivat tässä vaiheessa 14.3.

Huhtikuussa aloitin tihrustamaan muitakin kukinnan merkkejä. Ja jo huhtikuun alussa, 8. huhtikuuta, oli näin auki ensimmäiset pihan sinivuokot. Näin ne ensimmäisen kerran lähes auki jo pari päivää aikaisemmin. Taisin vähän pyörtyä. Siis onnesta.

Ja tämän jälkeen tuntui maan tasalla olevan jo niin paljon tapahtumia, että ei asiaa taas oikein voi uskoakaan. Kuten ensimmäiset esikon kukat.

Ensimmäiset krookukset.

Ensimmäiset kurjenmiekat

Kuun lopulla jännitin ensimmäisen pienen kasvitieteellisen tulppaanin ponnistelua.

Huhtikuun lopulla satoi lunta ja sitten huomasikin taas, kuinka pientä kaikki väri onkaan.

Toukokuussa ei enää näy oikein etupihan ja takapihan eroa kukinnassa tai toukokuun loppuun mennessä erot ovat tasoittuneet, takapihakin alkaa olla lämmin kylmästä savimaasta huolimatta. Eri kukkapenkeissä yritän vähän miettiä isojen tulppaanien kanssa värejä. Etupihalla ei ole ihan niin räiskyvää. Haaleammatkin värit näkyvät, kun kukkapenkit ovat lähellä. Pienet tulppaanit ovat silti kiva pitää etupihalla, kun takapihan savimaa voi olla vielä märkä. Näitä pieniä  on kiva ihailla läheltä kuivemmalla etupihalla.

Ja varsinkin, kun niiden seuraksi nousee lisää esikoita ja kirjopikarililjoja.

Toukokuu oli niin viileä, että suurien tulppaanien kukinta ei ollutkaan hetkessä ohi. Toukokuussa oli tällaista kukintaa 25.5.

Ja pari päivää myöhemmin tulppaanitykitys.

Kesäkuussa kaikki alkaa olla jo vallattomampaa. Näen kuvissa enemmän myös rikkaruohoja. Onneksi myös muita perennoja. Tulppaanikausi alkoi loppua kunnolla vasta kesäkuussa. Kun usein kesäkuun alku on tulppaanien loppu.

Etupihalla kasvavat tämän pihan alkuperäisiä pioneja, eivät ole kiinanpioneja, vaan kukkivat hivenen aikaisemmin. Niiden nuput ovat joka vuosi tarkan katselun kohde. Harmi, että katseen voima ei riitä kukkien avautumiseen.

Onneksi lämpö kuitenkin auttaa, tai aika.

Samalla tapahtuu myös matalammalla tasolla. Kanadanvuokot ovat kauniita, vaikka niiden leviämistä täytyykin katsoa tarkasti.

Jatkan etupihan kukkatarinaa vähän myöhemmin.