Rentoa vappua!

Ollut jotenkin kiireen tuntua viikonloppuna ja sen jälkeen. Tänään kiire loppuikin jo aiemmin, kun lapsella paheni flunssa ja tuli aikaisempi kotiin lähteminen.

Viime syksynä istuttelin sipuleita, joista osasta piti tulla kirjokevättähtiä. Mitäköhän nämä oikeasti ovat?

Nämähän ovat pieniä. Tässä vähän kokoeroa näkyvissä, kun pensaat näyttävät metsältä vieressä.

Sen lisäksi istuttelin syksyllä tosi raaskun näköisiä taimia maahan jostain Prisman viimeisistä alelaareista. Rapistuneen näköisiä kasveja ostin eurolla kappale. Nyt näyttää niistä tulevan ihan oikeasti jotain. Olen niin huono tunnistamaan juurakosta, että onko kasvista mihinkään vai ei. Nyt sitten kevätkaihonkukka on alkanut kasvaa (tosin kuivuuden takia on pitänyt auttaa vähän veden avulla) ja 3 japaninakileijaa on hyvässä alussa. Kuten myös koreamaksaruoho ja pari muutakin (joita en nyt juuri muista). Jos jotain saa eurolla, niin kannattaa näköjään ottaa riski. Varsinkin, jos on joskus aiemmin samoja kasveja ajatellut hankkia.

Ihan kaikki vanhat narsissit (jotka töröttivät paikoillaan yli 10 vuotta) eivät sittenkään kadonneet kukkapenkistä, vaikka niin luulin. Onneksi löytyi yksi, joka sinnittelee. Toivottavasti en saa sitä hengiltä, kun pitää jossain vaiheessa siirtää penkin paikkaa.

Myös aikaista, mutta vähän isompaa lajia olevan tulppaani on lämpimällä paikalla jo kukassa. Nämä ovat olleet jotain ihan peruslajiketta, jotka ovat myös tehneet sivusipuleita.

Näistä tähtitulppaani Violacea Black Basesta olen iloinnut suuresti. Eivät kuki samalla voimalla kuin viime vuonna, joten uusia pitää laittaa. Ovat niin suloisia.

Kun piha on mylläyksen alla, ei vahingoilta voi välttyä. Luulin viimeeksi, että krookukset eivät selviä hengissä, jos niiden päälle tulee kaivurin avustuksella kasa soraa. Olin niin väärässä. Onneksi.

Luulin myös viime keväänä, ettei lumikellon sipuleista tai kirjopikarililjan sipuleista tullut kuin puolinaisia kukkia. Ne näköjään imivätkin vuoden verran voimaa. Tai siis yhdet niistä. Nyt nimittäin minun ainoa (joidenkin päälle on myös rakentamisessa vähän osunut) kirjopikarililjani näyttää siltä, miltä pitääkin. Ja se ihan kohta aukeaa. Jos vettä sataa toivon todella, ettei tule kovaa raesadetta tai sitten minun pitää mennä sateenvarjon kanssa tuota suojaamaan.

Vappuna saa puolestani sataa tai paistaa. Maa kaipaa vettä ja siitepölyt huuhtoutumista. Ensi viikolla minulla on vapaata, joten sitten viimeistään ehdin kunnolla pihatöihin.

Hauskaa vappua!

Eiliset kukat

Pihalla kukkii nyt valkovuokot.

Ensimmäinen tulppaani Tulipa Violacea Black Base.

Krookuksetkin. Osa on jo lämpimimmissä paikoissa lakastuneet, mutta kun toisaalla krookus Pickwickit lakastuivat, nämä toiset vähän varjoisammassa aloittivat.

On myös muutamia, jotka eivät kuki. Onneksi ei jäänyt mitään arvokasta lajia maansiirtotöiden alle. Tätä kasvaa myös muualla.

Avautumisia odotellessa

Nyt on muutamia ihanuuksia nupuilla. Pihalla on kova mylläys käynnissä. Joku päivä kyllä avaudun enemmän tunnelmista, mitkä valtaavat rakennusprojektin keskellä. Nyt vielä hillitsen itseni. Jos joku ihana kasvini on huomenna entinen, taidan avautua sitten (enkä ehkä kovinkaan kauniin sanoin).

Onneksi myös kukkia on nupuilla. Valkovuokkoja odottelee kuitenkin avautumistaan, niiden kanta taitaa vähentyä kyllä jonkin verran tänä vuonna (juuri tuon pihan mylläyksen vuoksi).

Ostin syksyllä irtolaarista kirjokevättähtiä. Niiden istutuksen olen jopa merkinnyt. Niistä kohdista tulossa tämän näköisiä alkuja (tosin ei enempää kuin nämä).

En nyt tiedä näistä nupuista, että onko jompi kumpi sitä, mitä pitäisi. Ja mitäköhän sitten tuo toinen voisi olla. Kivoja yllätyksiä näin keväällä. Näiden avautumista odotan innolla ja ilolla. Ja niiden pitäisi olla tarpeeksi kaukana myöskin mylläyskohteista.

Ja ihana väriläikkä odottelee avautumistaan. Kasvitieteellinen tulppaani. Olisikohan tähtitulppani? Tulleet pussista, jossa lukenut Tulipa Pulchella Violacea.

Ja tämänkin pitäisi olla suojassa.

Huomenna vaarassa on omenapuu ja pari kärhöä ja jotain muuta. Sillä huomenna kaatuu taas puu, jonka oksat voivat osua tärkeisiin kohtiin. Kaivuri jatkaa mylläämistä sitten siinä vieressä jne.

Lumikellojen pelastus

Anopin pihassa näkyi jotain valkoista, onneksi oli yksi kukassa. Muuten en olisi muiden lehtiin kiinnittänyt mitään huomiota. Entisen kukkapenkin paikka löytyi. Kaikki muut kasvit olivat menehtyneet tai myyrät syöneet, eikä enää yli 20 vuoden taakse ollut anopillakaan muistikuvaa näistä kerrotuista puistolumikelloista. Oli varmaan ajatellut näiden kuolleen samassa myyrien herkutteluhetkessä kuin kaikki tulppaanitkin aikoinaan.

Onneksi näin tämän nyt, siirsin suurimman osan uuuteen paikkaan anoppilaan ja pari lehtiparia saa uuden kodin omalta pihalta. Näiden paikalle tulee jossain vaiheessa tätä vuotta terassi. Toivotaan, ensi vuonna jo useampi lumikello taas kukkii, kun ei tarvitse taistella enää tilasta ruohon ja sammaleen kanssa.

Tällä ainoalla kukassa olevalla lumikellolla on kattona valoa läpäisevä lehtikuusi, kuva otettu maan tasalta, taivasta kohden.

On kivaa pelastaa kasveja!

Värikästä pääsiäistä!

Lämpö on tehnyt sen pihalla, että alkaa pikkuhiljaa paljastua syksyn istutukset. Pienet kasvitieteelliset krookukset ovat suloisia, mutta niin pieniä, että näitä pitäisi olla satoja, jotta ne näkyisivät kauas.

Nyt selvisi se, että mihin olen laittanut Krookus PicWickejä, kun ne putkahtivat maan pinnalle kukkimaan. Löysin myös syksyn istutuksista toisetkin muistiinpanot. Siellä oli vaan harmillisen monta kysymysmerkkiä.

Skillat loistavat vihreyttä vastavaloon. Kuvista huomasin myös (ei juuri tästä), että voikukkaakin alkaa pian pukata.

Sinivuokoista olen ottanut jo hyvin monia kuvia. Osa on talvea varten. Silloin pitää nähdä kuvista edes väriä. Kerta vielä: sinivuokot.

Pieniä, suuria ihmeitä

Tänään lauantaina on ollut aurinkoa ja lämpöä. Ehkä pian talvivaatteet uskaltaisi laittaa kokonaan pois, viime yönä ei ollut pakkasia, eikä tulevina öinäkään pitäisi pakastaa.

Muutama scilla on auki, suurin osa pilkahtaa maasta ja lupailee useampaa sitten vähän myöhemmin.

Toivottavasti ei enää tulisi kovia pakkasia. Minun ainoan kirjopikarililjani nuppu on jo matkalla, en haluaisi sen paleltuvan. Yllätyin, että tämä on jo näin pitkällä. Muita pikarililjan alkuja toisaalla taisi kohdata kuusipöllyn vieriminen. Jos tuuri käy, sieltä vielä jotain nousee, mutta suuria en uskalla luvata. Rakentaminen uhkaa joitain muitakin kasveja, jos maa vähän pehmenisi, ehtisin ehkä pari kasvia siirtää suojaan ennen kaivuria ja todellista mylläkkää.

Toisaalla kukkapenkissä alkaa pian näkyä pieniä aurinkoja, kultasahrameja.

Sinivuokotkin yhä kukkivat. Tulee pastelliväriä ihan kummasti, takana talon sininen sokkeli.

Keväistä viikonlopun jatkoa! Odotan huomiseksi virpojia, pitää yrittää olla syömättä palkkoja.

Lisää sinivuokkoja.

Jos pihalla ei kasvaisi sinivuokkoja, en olisi millään ehtinyt nähdä näitäkään. Pikaisesti ehtii kuitenkin omalla pihalla pyörähtää kameran kanssa. Pinkki vuokkokin avautui sekä sinivuokot ryppäänä. Koska aikaa oli vähän, ei kunnon kuvauksiin ollut aikaa..

Silti riemun ihan tuntee, kun näkee jotain näin keväistä.

Eka sininen

Ensimmäinen sinivuokko omalla pihalla avautui eilisessä auringonpaisteessa. Ei välittänyt tuulesta. Tänä aamuisesta räntäsateesta ja pilvisyydestä se samainen ei näköjään pitänyt, kun meni uudestaan kiinni. Ehkä ensi viikolla kukkii sekä siniset sinivuokot ja punaiset (pinkit) lajitoverinsa.

Yhdestä sinivuokosta tuli otettua monta kuvaa, vielä pariin otteeseen. Niin ihmeellisiä ne ensimmäiset ovat. Viime vuonna tähän aikaan näkyi sinivuokoistakin vain lehtiä.

Vapaapäivänä

Ekat krookukset ovat vihdoin auki. Kauan kesti, mutta tässä erään yön -8 pakkasastetta sai lumikellonkin kuukahtamaan.

Kuvakulmasta riippuen, voi aina rajat osan pois. Tässä alempana näkyy, että lähellä krooksia on työmaa. Parin viikon kuluttua tulee kaivuri. Tämän takia on lähtenyt myös puita.

Ihan vähän jännitti, kun tämä puu katui meidän ja naapurin talon väliin. Kaikki meni hienosti. En kyllä enää halua uusia korkeita puita ihan lähelle taloa. Ne voivat kyllä tontilla olla, mutta ehkä pikkasen kauempana.

Tässä alkaa ymmärtämään, mitä autotallin rakentaminen vaatii. Näinköhän tule itse pääsemään kunnolla puutarhatöihin ollenkaan. Kaikkea muuta siivottavaa tulee ihan koko ajan. Vapaapäivät varmaan ovat jatkossa "vapaapäiviä".

Aprillia

No niin. Nyt sitten aprillasin itseäni.

Laitoin mielestäni syksyllä itselleni tarkat muistiinpanot istutuksistani. Niitä etsin, jotta tietäisin, että mitkä kasvit ovat suurimmassa vaarassa jäädä kaivurin alle.

Löysin listan ostetuista kasveista. Ja tarkkojen muistiinpanojen sijaan löysin muutaman hataran merkinnän siitä, mihin alle puolet sipulikukista on upotettu. Jep. Aprillia vaan itselleni.

En myös nähnyt syksyllä luultavasti tarpeeksi vaivaa kuoppien kaivamisessa, nyt sitten jännään nouseeko kaikista paikoista mitään. Eniten kasvua näkyy nimittäin niissä kohdissa, joissa on sipulikasveja, jotka ovat olleet paikallaan jo vähintään kaksi talvea. Onpa jotain jännitettävää.

Harvoin harmittelen asioita, joita en ole ostanut. Kasvien suhteen tilanne on toinen. Harmittelin pitkään talvella, että miksi en ostanut valkoisia helmililjoja. Onneksi kuitenkin sain niitä. Tosin ruukussa. Ovat nyt yli viikon olleet kynttilöiden paikalla ulkona kynttilälyhdyn sisällä.

Suojassa ja kuitenkin viileässä kukinta on etenee hitaasti. Sepä sopii minulle. Nämä voisi kyllä sitten merkitä johonkin ylös, kun kaivan ne maahan.

Nyt sää aprillaa. Sataa lunta.