Oi, marraskuu

Ei ole ulkona ollut oikein kuvattavaa. Paitsi, jos päättää kuvata, vaikka mikä olisi. Tämän päivän sää on ollut kuin pilvessä olisi ollut.  En tarkoita siis mitään humehia vaan ihan säätä vain. Linnut ilahduttavat pihalla, onneksi. Melkoinen parvi niitä tulee lintulaudalle. Kamerallani on vaikea ikuistaa niitä kunnolla, sumuisen sään saa paremmin ikuistettua.

Väriä elämään pitää nyt löytää muualta kuin ulkoa. Puikoilla on nyt aivan hehkuva kaulahuivi tulossa.

Kaikki eivät hehkuvasta oranssista pidä, minä pidän kukissa ja huiveissa. Minusta hehkurakkaus kasvina on kaunis, kauniimpi kuin jalostetumpi palavarakkaus. Kaivoin siitä kuvan. Hehkurakkaus ei kasva yhtä pitkäksi kuin palavarakkaus, mutta kukka on suurempi. Oranssi on mielestäni kaunis, hehkuvana.

Tämä on maatiaisperenna, joka tekikin yllättävän paljon siemeniä. Niitä muutaman keräsi ja laitoin suoraan maahan. Ehkä keväällä näkee, tuottaako tulosta. Muutama siemenkota jäi keräämättä ja taitaa näistä olla siemenet jo menetetty. Yllätyin, miten paljon siemeniä tämä tuottaa. Jos tämä on kovinkin tuottelias, niin minähän olen ehkä pulassa tämän kanssa. Vielä tosin sitä vaaraa ei ole.

Pian saan kaulaani myös jotain hehkuvaa ja toivottavasti lämmittävää. Tänään on kauden ekat glögit juotu, pian siihenkin jo kyllästyy. Siinä vaiheessa, kun glögi puuduttaa, on siemenien mietinnän aika. Nopeasti tämä aika kevääseen menee, kun tekee pieniä etappeja välille ja yrittää muistaa, että piha lepää nyt, jotta jaksaa sitten keväällä ja kesällä taas kukoistaa.

Yksi syy hyvä vierailla omalla pihalla näin marraskuussa on se, että en nähnyt kotiloja. Piilossa ne ovat, tuholaiset, mutta ei tarvinnut niitä kuitenkaan tuijottaa. Jos joku joskus haluaa kasvattaa kotiloita ruuakseen, niin meiltä saa alkupääoman.