sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Mietintöjä ensi vuodeksi

Eilisen havuaiheisen suunnitelman jälkeen ryhdyin kunnolla miettimään pihaamme. Etupihalla on pieni (edellisen omistajan istuttama) havupuu, joka on nyt noin 10-12 vuotta tuossa tököttänyt. Ikinä en ole sille mitään tehnyt. Tällä tietämyksellä ei ole hajuakaan, mikä se mahtaa olla. Hieman kaivoin sen juurelta maata pois ja laitoin siihen orvokit (joiden nimeä en nyt muista, mutta ovat perennoja ja  pitävät lievästi happamasta maasta), jotka toisella paikalla jäivät vähän jalkoihin.



Taustalla näkyy naapurin taloa ja kuvassa näkyy haravoimattomuus (tai siis on tuokin kerran haravoitu). Mikäköhän tuon laji mahtaa olla? Toinen, mitä tulen pähkäilemään, on se, että mitä laittaisin sen seuraksi. Jos ei havuja nyt ihan sinne tänne laittaisi, vaan vähän vaikka laajentaisi tuota kohtaa. Etupihalla ei juuri lapset leiki (eli kasvit eivät ole niin vaarassa).

Tämän vieressä on uusi (siis lähes) penkki, jossa pitäisi kasvaa kesällä pionia, liljoja, tulppaaneja jne. Ja tämän vieressä on tie, jota kautta aina tulen kotiin, joten sen takia haluaisinkin etupihalle silmän iloa.

Tämän lähellä säilytämme myös autoa, joka oli viime yönä pihalla lukitsematta. Ja siellähän käytiin. Ja läksi matkaan pari joululahjaa, jotka olin sinne (tyhmä minä) unohtanut lapsilta piiloon. Onneksi taloudellinen menetys oli pieni. Naapuri oli yöllä herännyt, kun heidän pihallansa käytiin, meidän pihamme jälkeen. Naapurin mies juoksi sitten suoraan sängystä hypänneenä perään paljain jaloin pelkissä boksereissa, vaimonsa huutaen nyrkkiä puiden poliisista. Emme siis taidakaan asua rauhallisella lintukotoalueella. Pitkän matkan jaksoi naapuri juosta ja lähti hätäkeskuksen kautta partio perään, mutta sinne katosi varas ja tavarat. Varmaan meidän tavarat oli jo viety aikaisemmin.

Mitä olisinkaan kärsinyt, jos uutukaisesta kukkapenkistä olisi varastettu sinne jemmatut kukkasipulit. Olisin kyllä surrut (ja menettänyt taloudellisesti) enemmän kuin viime öisen varkauden tiimoilta. Nyt kaupasta saa uudet, eikä lahjojen saajat ehtineet pettyä, kun eivät tästä tiedä. Ja onneksi mitään ei rikottu. Ei autoa, eikä kukkapenkkiä, eikä ihmisiä. Pitääköhän sitten alkaa laittaa ensi kesänä pihakalusteitakin (jos siis hommaa uudempia) ketjuilla yöksi kiinni.

Pieni asia, mutta hieman kyllä järkytti turvallisuuden tunnetta. Päivä on muuten ollut hyvinkin touhukas. Läksyjä (oman ja lapsen) ja viikon ruokien laittoa, siivoamista.

3 kommenttia:

  1. Nätti kataja siinä näyttää kasvavan, siitä tulee ajan kanssa komea pihapuu. Meillä on varmaan joitain kymmeniä vuosia sitten istutettu yksilö pihassa, ja vaalin sitä suurena aarteena. Eikä se tarvitse hoitoa, on aina vaan yhtä kauniin vihreä, lintujen turvapuu.

    Varkaan visiteeraus ei kyllä ollut yhtään kiva juttu :/ Onneksi ei saanut mitään kovin arvokasta mukaansa.

    VastaaPoista
  2. Kääpiövuorimännyt voisi sopia katajan kaveriksi. Niiden joukkoon voisi laittaa sähkö- tai aurinkokennovalaisimia. Havut näyttävät kivoilta pimeänä aikana valaistuina.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että täällä uskaltaa olla tyhmä. Saa heti tietoa ja ideoita. Kiitos Geranium ja Eija. Meillä kasvaa vähän hassussa paikassa yksi kääpiövuorimänty, sen siirtämistä olen harkinnut, mutta en ole uskaltanut. Taidan tuohon hommata ensi vuonna sitten vähän uusia havuja. Ja ehkä sen hassussa paikassa kasvavan kaveriksi pari muuta kääpiövuorimäntyä, jos sitten ei näyttäisi niin hassulta. Ja varmaan jotain kukkivaa kaveriksi voi suunnitella myöhemmin. Onneksi myös julkisilta paikoilta löytää ideoita. Pitääkin kuvata joku kerta meidän pääkirjaston edustan havut.

    Kun tämä koti ostettiin, edellinen omistaja kertoi monien puiden nimet. Jotka unohdin ihan heti. Niin hyvä muisti minulla on.

    VastaaPoista