Myrskyn jälkeen

Eilinen Valtteri myrsky ei tehnyt meillä päin haittoja. Toki aurauskaluston saapumista omalle kadulle saa varmasti odotella aikansa. Ja toivon, että aurauskalusto on huomiseen mennessä ehtinyt aurata myös jalkakäytävät. Lunta on eilisen ja tämän päivän aikana satanut jotain 15-20sentin väliltä ja lisää sataa, tällä hetkellä jopa aika paljon.

Jatkan kuitenkin hieman sarjaa, mitä on nyt ja mitä oli puoli vuotta sitten. 

Puoli vuotta sitten (30.07.2021) kukki keinun viereisessä penkissä kaunopunahatut. Liljana kukkavarret olivat vielä lehdessä. 

Tänään, lumitöiden jälkeen, samaisen kukkapenkin liljavarsista näkyy vielä vähän. Korkein "keppi" on vartetun syreenin runko. Tuohon ei uskalla enää lunta tyrkätä, ettei syreeni mene mutkalle.

Tämän kuvan taustalla on työvälineitä, joita kesällä käytettiin eli mm. hara, jolla sepelistä kiskottiin pois rikkaruohoja. Valkoista näkyi lähinnä liljoissa.

Nyt työvälineet ovat niitä, joilla raivataan läpi valkoisen lumen jotain väyliä kulkijoille.

Näkymä takapihalla lumitöiden alkuvaiheessa oli tämä. Oli vain pakko tyrkätä lumia kukkapenkin yli. Koska sinne lumia sai kipattua alamäkeen. Ei enää minun vipuvarteni riitä kasaamaan korkeita kasoja kulkuväylien reunalle. 

Aamupäivän lumitöiden jäljet alkavat jo peittyä uuteen lumeen. Onneksi tämä lumentulo osui viikonloppuun, sillä auraamattomilla väylillä on melkoisen työlästä kulkea. Vertailukuvana tässä kuva heinäkuun ekalta päivältä näkymää takapihalle.

Edelliseen postaukseen viitaten, meillä korona, karanteeni ja muu siihen liittyvät hässäkät ovat ohi. Tammikuu oli kuitenkin karanteenista ja koronasta johtuen erilainen. Meidän perheeseen ei jäänyt kenelekään fyysisiä haittoja koronasta. 

Kuvia puolen vuoden takaa ja tämän hetkinen kupla

Puolen vuoden takaa taas pari kuvaa. Puoli vuotta sitten, 9.7.2021, on vehreä kesäpäivä. Kasvit olivat joko saavuttaneet lakikorkeutensa tai vielä kasvamassa. Paljon siis oli kukkapenkeissä korkeutta.

Nyt olemme perheenä omassa kuplassa. Esikoisella on korona. Onneksi tauti on toistaiseksi ollut flunssan kaltainen. Kuopus aloitti samana yönä oksentamaan, kun esikoisen kurkku kipeytyi. Oli enää kotona yksi kotikoronatesti ja teetin sen esikoisella 1,5vrk:n kuluttua oireiden alkamisesta. Koska esikoinen oli tavannut enemmän ihmisiä. Esikoiselle tuli heti plussa, joka seuraavan päivän testin jälkeen varmentui positiiviseksi tartunnaksi. Esikoinen tiedotti kaikkia kavereitaan, joiden kanssa oli ollut lähiaikoina ja sieltä tuli muutama muukin positiivinen tartunta. Me muut olimme olleet vähäisillä kontakteilla. Ja silti kuopus on koko ajan negatiivnen, vaikka oireet vain lisääntyvät. Uudestaan jonotamme taas testiin pääsyä. Joka täällä on todella, todella hidasta räjähtäneen korontatilanteen takia. Verkkopankkitunnuksettoman lapsen kanssa takaisin soittoa päivystyavusta (ainoa keino saada testiaika) saa odottaa yli vuorokauden. Ja sitten testin saa noin yli vuorokauden päähän. Minä olen hyvin lieväoireinen, sain juuri ennen tätä hässäkkää kolmannen rokotteen ja sain siitä(kin) sivuoireet). Ehkä rokote suojaa tai sitten juuri tätä vastaan kehoni pystyykin suojautumaan. Puolisoni on koko ajan ollut oireeton.

Näin yrittäjänä karanteeni teettää töiden suhteen sellaisia isoja ja pieniä mutkia ja ehkä myös taloudellisia mietintöjä, joita on vain mietittävä. Vaikka pääasia on sillä, että selviäisimme tämän taudin mahdollisimman pienin terveydellisin vaurioin. Kuopuksen vaihteleva vointi on ollut toistaiseksi suurin huoli, onneksi on jo useita tunteja päivässä, jolloin vointi ei ole ollenkaan huono.

Täällä omasta koronakuplasta katsoo maailmaan vähän eri vinkkelistä. Tuntuu hassulta, että joillakin arjessa on toisten ihmisten kohtaamisia. Tai loppuvat lääkkeet hoituvat vain apteekkiin menemällä. Pieniäkin asioita taas osaa arvostaa, kun itse pääsee pois karanteenista. Ja sen kestoahan ei voi vielä tietää, riipppuu tuleeko talouteemme vielä lisää positiivisia vastauksia. Kuplassa on erikoista olla, kun tämä kulpa on vahvempaa eristäytymistä. Onneksi on puhelin. Me kulutamme aikaa kukin tavallamme. Mutta ei ollut yhtään huono asia, että ostin joulun jälkeen yhden 1500 palapelin ja lapselta löytyi edellisen vuoden joululahjaksi saatu korkkaamaton 1500 palapeli. Keskittyminen kirjoihin tai leffoihin on kuitenkin ollut aika huonoa, ehkä taustalla olevan pienen huolen takia. Minulla on kunto pysynyt kuitenkin hyvänä, joten ulkoilemaan olen päässyt.

Terveyttä vuodelle 2022! Ja olette mielessä, jotka olette koronan takia saaneet terveyteen tai talouteen tai molempiin iskuja. 

Vuoden 2021 kooste

 Viimeistä päivää viedään. Joskus vuoden lopulla tai seuraavan vuoden alussa on tarve hieman koostaa edellistä vuotta. Joskus tätä tarvetta ei ole ollenkaan. Koska myös 2021 vuosi oli monelta osin turhauttava, oli puutarhassa taas paljon asioita, joihin mikään maailman tilanne ei kamalasti vaikuttanut. Puutarhaa ei paljon hetkauttanut, että siirtyykö nurmikon leikkuu viikolla tai onko lapsilla etäkoulua ja kuka tekee lounaat.

Tammikuu oli luminen. Kukkapenkkien paikkaa pystyi arvailemaan lähinnä kasvituista. 

Helmikuussa olin ottanut todella vähän kuvia. Lähinnä lintulaudan rötöstelevistä ja hyvin akrobaattisista oravista.

Maaliskuussa takapihalla olisi voinut vielä kylpeä lumessa tai lahjoittaa lumimassoja ensilumen latuja varten, alkoi etupihan aivan lämpimimmissä kohdissa tapahtua. Ensimmäinen pieni lupaus keltaista väriä talventähden kukan avautuessa oli taas vähintään kymmenen eri kuvan paikka. Tässä tosin yksi niistä vain.

Huhtikuussa alkoi maan tasalla jo olla paljon värejä. Jouduin kuitenkin todistamaan myös pupujen vierailuja, osa krookuksista oli jänisten ruokalistalla. Kamera meni rikki, lopetti vain toimimisen. Hommasin uuden ja sen asetusten kanssa opettelussa meni myös aikaa. Huhtikuusta lähtien kasvikuvia onkin kertynyt aivan riittäviä määriä.

Toukokuu on viimeistään valkovuokkojen, tulppaanien, hyasinttien juhlaa. Sekä tänä vuonna myös ensimmäisten kuumien ilmojen aikaa. En suosittele hellesäällä "poikkeamaan" kävellen puutarhamyymälässä ja ostamaan samalla esim. puun. Saattaa olla hikinen reissu. 

Poikkeuksellisesti olimme myös toukokuussa mökillä. Pidimme siellä pienet juhlat turvavälein ulkona. Saimme paikalle myös suvun vanhimman, joka ei vallitsevan tilanteen sekä ikänsä puolesta jaksa juuri matkustaa. Kotona kukki kasvit, uusimpana kääpiömanteli, jota jänis ehti jo vähän syksyllä nakertaa. Murr.

Kesäkuussa edistin taas vähän lammikkoani, joka alkaakin olla sellainen pitkä ja venyvä projekti. Edellisessä kuussa olin ostanut suuren pehkon Mai tai kellukkaa, jonka paikaksi valikoitui lammikkon reunus. Ja myöhemmin loppukesällä raaskin jakaakin tuota Mai taita. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on lammikon reunuksia vähän väliä hieman arvioitu, levennetty tai muuten mietitty. Ensi vuonna varmaan taas pähkäilen asiaa. Eniten tuossa on juuri se osuus, että miten leikata siististi nurmikko lammikon vierestä. No, minulla asian ratkaisevat istutusalueet. Mai Tain puolella on saven päällä multaakin. Toisella puolella taas on niin tiukka savea höystettynä märkyydellä, että saatan palata keväällä Saaripalstan Sailan tekemän kosteikkokasviluetteloiden pariin. 

Heinäkuussa helteissä annoin jänisten rauhassa lyhentää nurmikkoa, kun itse ei jaksanut. Piti tarkkaan miettiä, mitä jaksaa tehdä milloinkin. Keinu, sisätilat, varjo järvi ja mökki olivat ihan kovia juttuja. Näin lähes kahden vuoden tauon jälkeen myös äitiäni miehensä kanssa. Uskalsivat lähteä Suomeen rokotukset saatuaan. Kuten ennenkin on käynyt, heidän tulonsa jälkeen ei enää montaa hellepäivää Suomessa ollutkaan.

Elokuussa kuvailin paljon perhosia. Aloitin pieniä puutarhan muutostöitä, kun ei tikahtunut helteeseen. Osa isommista töistä oli mielessä, vaikka niihin ei kiinnostanut yhtään tarttua. 

Syyskuussa lammikon reunuksia työstettiin, taas. Heittelin etanarakeita. Ostin ja kaivoin sipuleita. Otin talteen siementaimia, kitkin pois siementaimia. Aloitin purkamaan lavakauluskasvimaata. Lopetin homman kesken. Aika perus.

Lokakuussa oli viimeisten kukkivien perennojen vuoro. Myös sain jonkin ihmeellisen inspiraatiohepulin ja kaivoin kaikki kasvit pois etupihan pienestä perennapenkistä ja istutin ne takaisin. Nyt toivonkin, että kaikki kasvit ehtivät juurtua, kun talvi alkoi niin aikaisin. Lokakuu oli minulle myös kultuurikuukausi. Olin aika paljon kaivannut elämyksiä elämääni. Myös abiturientti lapseni pääsi vihdoin tanssimaan vanhojen tansseja, vaikka aika rajoitetuissa olosuhteissa. Silti oli ihanaa päästä ottamaan kuvia ja katsomaan edes streamia.

Marraskuusta ei ole yhden yhtä puutarhakuvaa minulla. Oli meillä isänpäivänä brunssi, jonne tulivat myös appivanhempani.

Joulukuussa onkin sitten talvi ollut ja pysynyt. Omasta pihasta on melko vähän kuvia, taaskin. Sen sijaan joulupäivänä käytiin mökillä juomassa ulkona järven rannalla glögit noin 20 asteen pakkasessa. Samalla mökillä tehtiin myös jouluinen hiirenloukkojen tarkastus ja tyhjennys. Ensisijainen mökkimatkan tarkoitushan oli käydä mökkikunnan hautuumaalla, glögien mukaan ottaminen oli oikein hyvä idea. Mökillä talvella käydessä nesteen nauttiminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa, ettei joudu käymään 20 asteen pakkasessa ulkohuussissa. 

Vuosi 2021 oli kuvien ja muistelun perusteella säiden puolesta selkeä. Oli selkeät talvet ja kylmää. Ja hirmuiset helteet kesällä. Puutarhassa taphtui taas asioita, osa hitaamminen, osa kerralla. Osa projekteista tulee alkamaan, kestämään tai loppumaan sellaisia aikoja, joita ei voi ennustaa.

Henkilökohtaisessa elämässä ehdin tehdä asioita vuoden sisään enemmän mitä uskalsin vuoden alussa toivoa. Silti monia kompromisseja piti tehdä tai niitä tehtiin puolesta. Kroppa on jumissa ja sen aukasun parissa meneekin ensikin vuodesta aikaa. Muuten toivon vuodelle 2022 ennen kaikkea terveyttä. Vietän aikaani luultavasti taas omien harrastuksieni parissa: kasvit ja kirjat. Kolmantena koona koetan saada kuntoilusta itselleni myös säännöllisen harrastuksen.

Viimeistään keväällä taas bloginikin alkaa päivittyä hieman nopeammin. 

Oikein hyvää ja armollista vuotta 2022!