Poks

Sanoi ensimmäinen avautunut kiinanpioni etupihan lämpimimmässä penkissä. Tai siis ei sanonut, eikä poksahtanut. Avautui hitaasti ja varovaisesti. Sateiden lomassa. Tuulessa ja viileydessä. Sellainen on tänä vuonna heinäkuun alku.

Lajikenimeä ei ole tiedossa. Tämä on jakotaimi mieheni veljen pihasta, jossa hänen vaimonsa ja anoppinsa kaivoi näitä ylös, kun tekivät vain lehtiä. Lannoittivat ja nostivat oikeaan korkeuteen. Tuoksu on ruusuinen tällä pionilla. Jos joku osaa arvailla lajiketta, olisi hauska tietää.

Vieressä kasvaa mm. hajulaukka. Joillakin kasveilla alkaa olla ahdasta.

Niiden seurana kasvaa mm. tällainen akileija, jolla on väritys hempeän vastavärinen. Ei ole minun suosikkivärejä, mutta kasvakoot.

Puutarhassa kukkii joissain penkeissä enemmän ja joissain vähemmän. Nuppuvaihe on ajoittain tuskastuttavan pitkä. Eilen ja tänään podin jo vähän sellaista Plääh-oloa. Eli oma puutarha kyllästyttää ja se on niin jo nähty. Ei mitään nähtävää. Ei kommentoitavaa. Mutta sitten meillä kävi koputtelemassa pari eksynyttä ihmistä (isoäiti ja lapsenlapsi) ja saattelin heidät oikealle reitille takapihan kautta. Päiväni piristys oli tämän isoäidin spontaani: "Onpa kaunis puutarha täällä."

Sinivaleunikoista kyllä ilahdun ihan joka päivä.

Vaikka yksi kukka ei ole kovin pitkäikäinen, on yhdessä varressa aina useampi nuppu.

Olen ollut tosi huono kurjenmiekkojen kasvattamisessa. Tämän olen nyt saanut kukkimaan. Kasvatin tätä liian syvässä. Enkä enää muista, mistä penkistä olen tätä siirtänyt. Joten muistiinpanojen etsiminen tämän nimen löytämiseksi voi olla hieman aikaa vievää hommaa. Taustalla kukkii keltavaleunikot.

Tähkäesikot ovat nyt vielä paremmin avautuneet. Ne ovat kyllä monessa paikassa väriläikkiä. Niin erikoinen tuo väritys. Pian aloittavat kukinnan taustalla näkyvät neilikat, sitten vasta väriä riittääkin. Punatähkäkin virittelee nuppua, vaikka näistä pari on ollut hyvin syötyjä. Ovat oikein pienten lehtokotiloiden aamu- ja iltapalalistalla.

Omenapuupenkki alkaa olla kovin sinisen ja liilan sävyissä. Sinne tulee kohta vähän muitakin sävyjä. Huomasin juuri, että minulle on vähän liikaa, jos ihan kaikki kasvit vierekkäin ovat samaa sävyä. Pitää olla vähän jotain, mikä sitä harmoniaa rikkoo, jotta kasvit erottaa toisistaan. Tässä kuvassa esimerkki siitä, että jotain eri väriä saisi olla välissä.

Nämä kylmät ja viileät ilmat alkavat käydä kohta kukkaron päälle. Onneksi sentään osa löydöistä ovat olleet kirppikseltä (aurinkotuoli, hah) tai alesta. Viikonlopun avoimien ruusuloisto teki kyllä sen, että pian alettava ryteikön raivaukseen, sillä en voinut olla ostamatta ruusua, joka oli koristeltu alennuslapulla. Siksi viileät ilmat käyvät kukkarolle, koska silloin minun tulee käytyä enemmän sisätiloissa (taimimyymälät lasketaan sisätiloiksi). Tämän Tove Jansson (maksoi siis 6e) takia joudun raivaamaan pienen ryteikön. Onpa joku syy nyt ryhtyä hommaan, jota olen menestyksekkäästi vältellyt tässä pari vuotta. Ehkä raivaan ensin vain ruusun mentävän aukon.

Oletteko huomanneet, että tuo puutarha on jonkinlainen ikiliikuttaja? Vaikka olisi kyllästynyt koko hommaan, löytää itsensä kiskomassa tai repimässä tai vähintään kastelemasta tai kitkemästä tai tekemästä listoja mielessä, että mitä kaikkea voisi tehdäkään.

Omassa puutarhassa

Sateella kasvit lurpottavat ja lehtokotilot ilmestyvät.

Aloitin eilen lehtokotiloiden keräämisen sateen jäljiltä. Ei naurattanut yhtään. Vaikka niitä olen kerännyt vaikka kuinka paljon, oli tänään taas useita kiipeilijöitä liikkeellä ja varsinkin pienen sateen jälkeen.

Huomenna pakko ostaa rakeita, pari perennaa on ihan henkitoreissaan. Tässä vaiheessa en halua kuulla yhtään mitään luonnon monimuotoisuudesta, jossa myös lehtokotiloille tulee luonnostaan vihollisia. (Minä olen se vihollinen, silti ne voittavat 100-0)

Nyt menin näillä eväillä, koska en jaksanut lähteä kauppaan hyvässä puutarhavaiheessa.  Maitotölkeissä on hyvä korkki. Eilen keräilin ensin pieneen lasipurkkiin, mutta se oli täynnä koko ajan. Ämpärin kantaminen oli hankalaa.

Aloitin tänään puutarhatyöt kymmeneltä aamulla. Viileähköä ja sadetta oli luvattu, joten ajattelin tehdä töitä sen aikaa, kun ehdin ennen sadetta. Tunnin jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet hameeseen ja hihattomaan paitaan. Aurinko paistoi ja mittari kipusi 22 asteeseen. Oli alkanut ärsyttää, kun ruohonleikkuun jäljiltä ei jää siistiä jälkeä esim. tuohon kohopenkin viereen. Kanttailin sitä ennen myös puiden ja pensaiden alusia. Kuorin maata pois jonkin verran ja nyt täytyy sitten testailla ruohonleikkurilla tuon raidan toimivuutta.

Kävin välillä tarkastamassa avautumassa olevan kiinanpionin nuppua. Se ei vielä avautunut kokonaan, mutta tuoksu jo tuntui. Keskusta on tässä eri värinen. Tämän nimeä minulla ei ole, kälyn puutarhasta elvytetty ja saatu jakotaimi. Sade tuli vihdoin ja silloin otin pari kuvaa. Kiinanpionin nuppu jo näin auki.

Samaan aikaan tarhapionit vielä kukassa. Yleensä näiden välillä on kukinnassa tauko. Ihan etualalla laventeli (ostettu kamalan näköisenä alesta viime syksynä). Laventeli selvisi hyvin hengissä talven ja kohta kukkii. Sen takana tummempi komeamaksaruoho (mahdollisesti Purple Emperor), joka sointuu nyt tuohon pioniin oikein hyvin.

Toisaalla jo ihan kukinta lopussa.

Minun piti siirtyä sisälle sateen alettua. Kävinkin sisällä, mutta oli juuri keksinyt uuden sijoituspaikan syreeninalulle. Tämä alku on löytynyt pihan ryteiköstä: kuivasta kaiken keskeltä. Sen siirsin jo kerran, mutta liian varjoon. Nyt siirsin sen vähän valoisempaan kohtaan (vaikka valo ei vielä yletä parhaimmalla tavalla).  Oli pakko tehdä homma tänään. Puoliso on pois kotoa. Tein siirron salassa. Tai siis siirtoahan ei tarvitse peitellä, vaan kukkapenkin (omenapuupenkki) laajennusta. Kuvat otettu ikkunasta.

Ennen:

Jälkeen:

Eihän tuota kukaan huomaa? Luulen, että jossain vaiheessa joudun tuolta siirtämään taas tarhakalliokieloa ja saniaista, mutta se on sitten sen ajan murhe. Piti hieman korottaa tuota penkkiä muutaman kottikärryllisen verran. Tuossa on hieman kaltevuuksia ja enkä ottanut nyt riskiä kaivaa syreeniä suoraan savimaahan.

Jos joku kerta kuulitte rääkäisyn: "EIIIiiiih". Se oli siis puolisoni vastaus, jonka mielestä tähän pihaan ei tarvitse tulla enää yhtään uutta istutusaluetta. Varsinkaan paikalle, johon auto saatetaan joskus ajaa. Nyt menossa molemmin puolin pieni väsytystaistelu. Pitää tässä välissä tehdä näitä väliprojekteja, jotka eivät tosiaan ole minkään liikkumisvälineen tiellä.

Jonnekin siirrän kohta tämän juhannusruusun pienen taimen. Tämäkin on minut voittanut. Koitin monta vuotta saada juhannusruusua tästä pihasta tapettua. En onnistunut. Nyt vain tälle pitäisi löytää paikka, jossa se ei enää pääse leviämään holtittomasti. Eikä ole yhdenkään ajoneuvon tiellä.

Avoimien ihanuuksia

Yritän tällä kertaa tiivistää Avoimien Puutarhojen vierailupäiväni yhteen postaukseen.

Aloitin päiväni Arvilasta. Päivänpesän puutarhasta, jossa olen jo kerran aikaisemmin vieraillut. Näin Ruuhijärvi-ruusun kukassa.

Jalo-kissan (kuvassa) ja myös äitinsä Alman (ei kuvassa).

Taas kerran totesin, että Arvilan kaikki kukkapenkit jos toisi meidän puutarhaan, ei tänne muuta mahtuisikaan. Sitä kokoa on vaikea aina kuvista hahmottaa, kun ollaan suuressa maatalon pihapiirissä. Kuvassa luumulehtoa sekä taustalla avautuva pelto.

Jatkoin Nastolaan Lähteensilmän puutarhaan, jossa tosiaan tontilla on lähteitä. Puutarhassa oli kauniit ympyränmuotoiset penkit, joiden keskellä oli istuskeluryhmä. Ruusuja ja perennoja kiersi penkkejä. Sisemmässä ringissä ruusut ja ulommassa perennat kera pienten puiden.

Peikkometsässä oli vallan ihastuttava tunnelma, tästä linkistä blogiin.  Keskellä istutusalueita oli jätetty tämä pyöreä nurmikkoalue. Mihin tahansa kohti istutuksia lähti, oli joku polku seurattavaksi. Vaikea kuvailla tunnelmaa tässä puutarhassa. Ihastuttava pieni viidakko. Silti hallittu viidakko.

Vaikka kokonaisuus oli kaunis, oli paljon myös yksityiskohtia. Tämän iiriksen takana oli sopivasti saman sävyinen leikkimökki.

Viimeistään tässä puutarhassa kyllä tajusin, että meidän puutarha kaipaa syreenien ja ruusujen tuoksua.

Vähän suurempaa mittakaavaa on taas kartanoissa. Kävin Koiskalan Kartanossa ja haaveilin entisen muotopuutarhan paikalla siitä, miltä paikka on aikaisemmin näyttänyt. Ennen kartanoissa oli palvelusväkeä, jolloin isäntäväki ehti tehdä muutakin. Nykyisin taas isäntäväki on samalla kaikissa rooleissa. Vanha meijeri, jossa oli kahvila, oli vallan viehättävä. Siellä olisi hyvä paikka järjestää juhlia tai muita tilaisuuksia. Meijeristä minulla ei ole kuvaa, paikalla oli valtava määrä ihmisiä, joten en halunnut kuviin ihmisiä lupaa kysymättä.

Kartanon jälkeen suunnistin taas omakotitalojen puutarhoihin, joissa kokoluokka oli taas sitä tavallisempaa, mitä omakotitaloalueille kaupungeissa mahtuu.

Annelin puutarhassa oli ihana kasvihuone (jostain syystä kasvarit vetävät puoleensa).

Ja kauniit ja siistit perennapenkit. Kuiva mäntymetsä vierellä ja puutarhassa pientä rinnettä.

Vesiaiheet olivat kivisiä. Kuitenkin veden ääni kuului mukavasti.

Merin puutarhassa sai heti kehoituksen mennä makoilemaan kahden kukkivan kultasateen alle hetekalle. Kuvasta ei täysin kyllä saa sitä fiilistä, mikä siinä makoillessa tuli, kun kultasateiden alla makoilee. Tällaiset elämykset ovat nykyisin niitä elämyksiä, joista itsekin nautin.

Puutarhassa oli myös pioneja kukassa, monessa paikassa pionit pullistelivat nuppujaan.

Vierailin vielä yhdessä kauniissa puutarhassa, joka oli osittain rinteeseen tehty. Kadulta ei uskonut, kuinka pitkälle puutarha vie. Portaiden välissä viihtyivät myös kuivan paikan kasvit. Suloista.

Sieltä otin tämän viimeisen inspiraatiokuvan. Kuvassa oleva puu on vanha itse leikattu omenapuu, josta roikkui kypsyviä omenoita. Tuollainen puu on minulla ollut haaveissa ja olen tuijotellut sateenvarjojalavaa ja riippajalavaa sillä silmällä. Mutta tämä on vielä hienompi, kun kukkii ja tuottaa hedelmää.

Omaan puutarhaan palaaminen näiden reissujen jälkeen on samalla monia tunteita herättävä. On ihana tulla kotiin. Samalla on paljon uutta inspiraatiota, paljon sulateltavaa ja tarmoa omaankin puutarhaan. Samalla näkee hetken oman puutarhan hyvätkin puolet. Toisaalta saattaa huomata myös pari kesken jäänyttä projektia.

Kaikki puutarhat olivat taas erilaisia keskenään, mistään kuvat eivät kerro koko totuutta. Puutarhoissa  näkyy kaikissa tontin ja omistajan yhteistyö. Joka paikassa kohtasin mukavia omistajia ja mukavia vieraita ja näissä tapahtumissa sitä huomaa puhuvansa puutarhaa välillä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Ihmettelevänsä jotain kasvia ja miettivän kasvien nimiä.

Puutarhaähky tuli tänä vuonna siten, että viimeiset 45 minuuttia jäi käyttämättä (olisin juuri saattanut ehtiä vielä johonkin). Syynä oli edellisen yön kurkkukipu, joka on nyt onneksi jo ohi.