Kasvussa

Tänä keväänä olen tehnyt yllättävän vähän perennahankintoja. Johtuen säästä ja muutamasta menosta, jotka ovat osuneet juuri päällekkäin perenna-hankita-tapahtumien kanssa. Siitä huolimatta puutarhaani on tullut vallan ihastuttavia kasveja. Päivänpesän Katjalta sain hämyvuokkoa ja köynnösukonhatun. Entisen työkaverini puutarhasta taas sain mm. kuvassa näkyvän esikon.

Aivan ihania kaikki nämä kasvit.

Sen lisäksi pian avautuu ensimmäinen puutarhan pioni. Tai säistä riippuen tämä mahdollinen tarhapioni kukkii parin viikon, tai kolmen.

Luulin, että vuorijumaltenkukka oli kadonnut. Se kuitenkin löytyi lähes nuupahtaneena toukokuun kuivuudessa. Annoin sille vähän vettä välillä (minä en yleensä perennoja kastele) ja nyt se on nupulla.

Myös kadonneeksi luulemani sormivaleangervo on noussut maan pinnalle.

Näiden iloisten kasvien lisäksi on yhä monia tulppaaneja kukassa.

Kuun vaihteen järkyttävän kylmät ja rakeiset ilmat eivät edes saaneet kaikkea kukintaa kaatumaan. Alla oleva kuva on kuun ensimmäiseltä päivältä.

Puutarhassa työt ovat kuitenkin edenneet, ainakin jollain tavoin. Kasvimaa on osittain kunnossa. Ei tosin kokonaan arkojen kasvien osalta.

Jotain olen kitkenyt ja kylvänyt. Teinini halusi leikata nurmikkoa ja auttoi myös siementaimien ruukuttamisessa. viiden tunnin työt kolmessa tunnissa. Taidan ehkä alkaa palkata teiniäni nurmikon leikkuuseen. Rikkaruohojen kasvu on myös oikein mukavasti käynnissä. Lehtokotiloita asustelee myös vallan mukavia määriä meidän tontilla. Tekemisen puutetta ei tule olemaan koko kasvukauden aikana.

Toukokuun lopun maraton

Toukokuun viimeiset hetket. Tänään kajahti myös suvivirsi.

Toukokuu on päätöksessään. Ikävä tulee vähän toukokuutakin. Onneksi kuvia on paljon tallessa. Kaikki eivät tähänkään postaukseen mahdu, mutta silti tämä on pikkasen pitkä. Postaukseksi maraton.

Tänä keväänä rusotuomipihlajoiden kukinta ajoittui eri tavoin kuin usein. Viileys teki sen, että puut kukkivat vähän eri aikaa ja osin saattoi olla vasta yksi oksa kukassa. Usein ne kukkivat täysillä pari päivää ja sen jälkeen valkoiset pilvet ovat ohi.

Juuri nyt meidän puutarhassa on suurin määrä tulppaaneita yhtä aikaa kukassa. On jopa aikaisia, keskiaikaisia ja myöhäisiä. Alla olevassa purppuraiset ovat kahta eri lajia. Matalammat Ronaldoa ja pidemmät Purple Princeä. Ne ovat yllättävän saman sävyiset supussa ollessaan. (Taustan keltainen on keltavuokkoa.)

Ronaldo (etualalla) taitaa kuitenkin jäädä vähän vaaleammaksi. (Tai siis kuitenkin toisinpäin, kuten Saila mainitsi kommenteissa.)

Keltavuokot eivät kasva kukkapenkissä. Sain niiden juuren palasia tädiltäni, jolla kesti aikamoinen tovi perata kukkapenkkiä keltavuokoista. Olen laittanut niitä nurmikolle pariin kohtaan. Keltavuokon vaalea juuri kasvaa lähellä maata. Täti käski laittaa juurenpalaset siten, että osa niistä näkyy maan pinnalle. Ja molemmissa kohtaa keltavuokot ovat sen jälkeen kukkineet. Näiden keltavuokkojen seuraksi olen yrittänyt istuttaa myös kirjopikarililjoja. Paremmin ne pikarililjat ehkä kuitenkin kukkapenkissä viihtyvät.

Tummempaa on sitten toisessa penkissä, jossa alkaa pian tumman ja vaalean liitto täysillä kukkimaan. Yhdessä tumma Paul Scherer ja valkoisesta en enää erota, onko se edellisen vuoden Silver Money vai joku muu, sillä saatoin laittaa tähän penkkiin joitain valkoisia tulppaaneja. Muistiinpanot ovat pikkasen liian hatarat. Ja taustalla oleva keltainen on voikukkaa. Viime vuonna näiden kanssa yhdessä kukki myös morsiusleinikki. Se oli hyvä yhdistelmä.

Kirsikkapuu (vanha hapankirsikka) kukkii tulppaanien kanssa yhtä aikaa.

Toisaalla, rusokirsikan juurella, narsissien kanssa on alkanut kukkia toissa syksyllä istutetut papukaijatulppaanit. Nyt noiden valkoisten (Super Parrot) ja punaisten (Rococo) tulppaanien sekoitus ei saakaan päätäni särkemään. Lemon Strike narsissit olikin hyvä juttu istuttaa noiden seuraksi. Ja noiden tulppaanien papukaijaisuus on kyllä jollain tapaa hieman muuttunut vähemmän papukaijaiseksi.

Vieressä kukkii viime vuotista matalampana, mutta yhä kerrottuna (olihan minulla joitain muitakin kerrottuja tulppuja) kukkivat Abigaile-tulppaanit.

Ja onhan vielä Angeliquekin kerrottu. Tänä vuonna vain jäivät kovin matalaksi kuivuuden takia. Sellaisessa penkissä, jossa kasvaa jo kaikkea vähän liikaakin. Vieressään kuihtumassa oleva hyasintti, jonka lajikenimi on nyt kadonnut. Tai en ole sitä ikinä mihinkään kirjoittanut.

Kukkii meillä muutakin kuin tulppaaneja. Valkoinen koiranhammas oli viime keväänä todella vaisu. Ehkä johtuen pakkasista. Nyt se kukkii sinisten helmililjojen ja lemmikkien kanssa. Uhkaa vähän jäädä muiden kasvien varjoon.

Keltainen koiranhammas jo kukintansa kukkinut. Tämä kuva on otettu viikko sitten.

Myöhäinen kevät näkyy siinä vieläkin, että ei meillä kuun vaihteessa ole useinkaan paras tulppaaniaika. Tässä vaiheessa on usein suurin osa kukista jo kuihtunut ja myöhäisimmät ovat enää jäljellä.

Tervetuloa kesäkuu!

Joka puolella kukkia

Puutarhassa on vauhti kova, minulla monet hommat ihan vaiheessa, kun on muitakin kiireitä. Tai vähintään kiireen tuntua, niin keskittyminen silloin ontuu.

Kuvia pitää kuitenkin välillä ehtiä ottamaan. Tässä kuvassa kuvia omenapuupenkistäni, jossa kasvaa tästä pihapiiristä löydettyjä narsisseja, joista osa jo katosiva muutama talvi sitten. Nämä kasvavat valkoisten kirjopikarililjojen kanssa.

Näiden seurana ovat kohta avautumassa Ronaldo-tulppaanit.

Tässä penkissä toisessa kohtaa toissa talven pakkasten seurauksena Applerdoorn-tulppaanit olivat aivan kituliaita viime keväänä. Nyt ne ovat keränneet voimia ja kukkivat aika normaalin oloisina. Luulin, että ne olivat menetettyjä tapauksia. Ei ihan mene sitten kukkapenkin tulppaanien sävyt siten kuin ajattelin. Tuo punainen on niin sähäkkä. Mutta eipä mene värit luonnossakaan aina ihan sävytetysti ja silti on vaikeaa tehdä yhtä kauniita kokonaisuuksia kuin luonnossa.

Tämä penkki rajautuu saniaisiin. Ne ovat ottaneet suuren kasvuspurtin ihan hetkessä. Serkkuni on tehnyt saniaisen päistä ruokaa. Kyselin vähän vinkkejäkin, mutta en oikein itse uskalla kokeilla. Kunnon keittämistä, voita ja mausteita ne kai vaativat. Kohtahan se sadonkorjuuaika alkaa olla ohi.

Taitaisi olla taas pienen kitkemissession aika. Kunhan tässä joutaa. Samassa penkissä kuitenkin on myös ripaus sinistä helmililjojen muodossa, olen niitä näemmä tännekin joskus siirtänyt. Muistiinpanojen mukaan nämä kuitenkin ovat Hyasintti orientalis "Anastasia". Näissä ei ole vain yhtä vartta, vaan varsirypäs ja kukat sitten niissä. Taustalla olevasta tulppaanin lehdestä näkee, että myös lehtokotilot ovat heränneet ja niillä on öisin syöminkejä.

Rusokirsikan alla kasvoi viime vuonna papukaijatulppaaneja punaisena ja valkoisena. Niiden yhteisvaikutus oli todella räväkkä. En kuitenkaan poistanut tulppaaneja, istutin seuraksi vähän narsisseja ajatellen, että ne tulppaanit varmasti taantuvat. No, eivät taida taantua, ovat kuitenkin vielä nupulla. Narsissit sen sijaan jo kukkivat. Todennäköisesti nämä ovat nimeltään Lemon Strike. Nyt on nimittäin verrattain kesken jääneet muistiinpanot.

Näiden lisäksi muuallakin kukkii. Takapihan penkki on nykyisin melko pitkä, mutta ei suinkaan mitenkään suora. Tässä päässä on kostein kohta. Välissä on happamen maan kasveja. Tulppaaneja ja muita sipulikasveja löytyy sieltä myös.

Myös Woodstock hyasintit kukkivat samassa penkissä. Päivänpesän Katja kävi meillä ja kertoi, ettei kuvista ollut ymmärtänyt pihan tasoeroja. Tasoeroja tässä pihassa on varmasti jonkin verran, metreinä en ole laskenut. Noiden taustalla näkyvien portaiden vieressä on kivimuureja, jotka ovat ihan kamalassa rikkaruohottuneessa kunnossa. Joskus vielä aion ne kaivaa esiin ja tehdä niillekin jotain. Tuo rinneosuus on vain pohjoiseen päin.

Nämä kerrotun pöyhkeät Sunlover tulppaanit ovat kukkineet jo neljä tai viisi kevättä. Yhtenä keväänä helteellä kukinta kesti ehkä kaksi päivää. Muuten ne ovat kukkineet kauniisti. Sade kyllä kaataa nämä. Muita kerrottuja tulppaaneja minulla ei nyt olekaan.

Hapankirsikka on aloittamassa kukintaa.

Takapihalla on tapahtunut vaikka mitä, paitsi kylvöt kasvimaalle ovat minulta yhäkin surkeassa jamassa.