Luukku 3

Aloittavalle puutarhurille voisin antaa vinkin. Ota kuvia keväällä kaikista pälvipaikoista. Kuvat ovat väkisin rumia, mutta ne auttavat kesällä muistamaan, että mistä kohtaa lumet sulivat ihan ensimmäisenä. Se voi olla jostain kukkapenkistä ihan pieni alue. Jos juuri siihen paikkaan muistaa syksyllä upottaa pikkusipuleita tai istuttaa aikaisia kasveja, saattaa saada ihailla jossain paikassa puutarhaa pienistä kasveista, kun toisaalla on vielä lunta. Lumikellot usein työntävät nuput kyllä lumenkin läpi. Tosin näissä on niin paljon lajike-eroja, mitä itse en oikein vielä tajua, että aina ei se aikaisin lajike välttämättä ole sattunut sipulipussiin.

On myös ihanaa, kun krookuksia tai kevätsahrameita on istuttanut lämpimiin ja aurinkoisiin paikkoihin. Kevään ensimmäinen kimalaisen pörinä on minusta aina yhtä mahtava, kun ne nimittäin pitävät krookuksista. Nämä kyseiset kukkaset on edellisen asukkaan peruja. Uskollisesti nousevat vuosi toisensa jälkeen, tämä kuva on otettu 10.4.

Pienet kevätkukkijat eivät haittaa muiden kukkijoiden elämää kesän tai edes loppukesän aikana.

Luukku 2

Maaliskuun loppupuolella 2016 oli eräs melkoisen sumuinen päivä Helsingissä. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa oli kuitenkin jo näkyvillä pieniä suloisia keltaisia miniaurinkoja.

Näiden innoittamana tutkin kotona kukkapenkkiä lähes nenä kiinni mullassa, sillä ihan ensimmäiset oman puutarhan talventähdet istutin syksyllä 2015. Niitä sainkin kyllä sitten oikein ajatuksen ja katseen voimalla yrittää tihrustaa omassa pihassa. Ne pari hassua nimittäin ilmestyivät vasta pikkaisen (siis liian pitkän ) ajan kuluttua.

Huhtikuussa oli sitten omalla pihalla nämä muutamat suloisuudet.

Näiden tulo maan pinnalle voi olla vaivihkaista. Piti ihan oikeasti aika tarkkaan muistaa, minne on talventähdet istuttanut, jotta tummasta maasta osasi tiirailla yllättävän ruskean sävyisiä lehtiä. Kyllä ne siitä väreiksi muuttuivat.

Luukku 1

Olen viettänyt hiljaiseloa blogistaniassa. Tähän on ollut syynä blogien ulkopuolinen elämä, joka on ollut hyvin täynnä asioita. Ajatusta ja aikaa on blogin ja puutarhan suhteen on ollut suhteellisen niukasti.

Kuitenkin huomasin taas, kuinka pidän kirjoittamisesta. Ja toisten blogien lukemisesta (vaikka en ole viime aikoina sitäkään juuri ehtinyt). Ja pidän valtavasti kasveista. Varsinkin niistä, jotka kasvavat puutarhassa. Leikkokukat ovat ihan jees. Sisäkasvit ovat ihan ok (paitsi saan ne hengiltä). Mutta puutarhan kasvit ovat suurenmoisia. Ja varsinkin perennat ja monivuotiset sipulikasvit. Niiden ilmestymistä odottaa ja jännittää joka kevät ihan kuin lapsena joulua.

Tämä kuva on kuvattu 27.3.2016. 

Joulun jälkeisestä arkipäivästä laskien saattaa siis olla vain kolme kuukautta lumikelloihin.

Tämän blogin pitäjä saattaa minä hetkenä hyvänsä lakata jatkamasta luukkujen julkaisemista vetoamalla kiireeseen tai laiskuuteen.