Lokakuun alun ihanuus

Tänään on ollut ihana päivä. Auringossa oli todella lämmintä, kun oli pihatöissä. Sain tehtyä puutarhassa kaiken sen, mitä olin laittanut minimitavoitteeksi. Tuosta se ihanuus joskus syntyy.

Pysähdyin välillä ottamaan kuvia. Osan vastavaloon. Yllätyin kaikesta kukinnasta näin lokakuussa.
Auringossa keltavaleunikot kukkivat aivan kuten kesällä.

Kärhö Jacmanii jaksaa aina vain.

Tavoitteena oli korjata satoa. Voin tässä samalla tunnustaa, että minulla olivat tomaatitkin vielä ihan ulkona. Lokakuussa. Ilman kovin kummoista suojaa. Nyt sitten korjasin ne kaikki loput sisälle. Samalla riisuin tomaateilta kodin ja muokkasin tomaattilaatikon maata. Löytyi ihanan pulskia kastematoja. Talikkoa sekä lapiota heiluttaessa tuli hiki. Siis uskomatonta.

Tavoitteena oli tehdä valmiiksi yksi laatikko talvivalkosipulille, laatikkoon tuli mm. kompostimultaa. Sekin tuli tehtyä, vielä en laittanut talvivalkosipuleita maahan. Muut viljelylaatikot saavat vielä porskuttaa, eivät ne enää marraskuussa tuolta näytä. Voi olla, että ovat jo ensi viikonloppuna karmeassa kunnossa.

Toivon silti, että auringonkukka ehtii avautumaan. Maissit olivat tänä vuonna lähinnä koristuksia. Sato ei kyllä ole kypsää.

Tuoksuherneet ovat kukkineet kauan.

Niitä piti tuoda vielä sisällekin. En ole kertaakaan juonut olutta tuosta olutlasista, niitä on meillä kaksi. Sen sijaan maljakkokäytössä lasit ovat olleet ihan kiitettävän ahkerasti.

Kaunopunahatutkin vielä kukkivat.

Pikkasen tyylieroja.

Syyskimikki kukkii melkein. Tuoksu on makeahko. Viime vuonna tämä ehti kukkia, toivottavasti ehtii nytkin. Vaikea saada korkeaa kasvia tarkasti kuvaan kokonaisuudessaan.

Puutarhassa on erilaisia tunnelmia, riippuen valosta ja hetkestä. Alakuva etupihalta.

Hevoskastanjan lehdet kellastuvat todella pikkuhiljaa. Puussa on usein lehdet, kun ensilumi sataa. Joten haravaa saa heiluttaa aika myöhään. Vielä en aloittanut edes haravointia vaan ajelin viimeistä kertaa nurmikon (mutta en kovin tarkasti) ja samalla silppuuntui osa lehdistä. Yhä koivun lehdet tuntuvat minusta hyvin pieneltä riesalta verrattuna tammeen, vaahteraan ja hevoskastanjaan.

Syyskuussa tein niin paljon surutyötä kesän menetykselle, että tämä päivä tuntui ihan bonuskesäpäivältä. Sellaiselta odottamattomalta lottovoitolta. Tuoksut ja jopa pörinä (ehkä yksi kärpänen ja yksi kimalainen) sai minut luulemaan, että olemme kesäkuussa.

Ei ole edes kaikki kasvit kukkineet. Odotan yhä syysasterin Patricia Ballardin avautumista.

Leimuaa

Viikonloppuna rusokirsikka oli vielä vaiheessa. Nyt se leimuaa.

Ihana väriläjäys.

Värikästä viikon jatkoa!

Pätkimistä

Pätkii kovasti. Siis nettiyhteys. Asiaan tulee toivottavasti taas muutosta, mutta tuo yhteys selkeästi on hidastanut bloggaamista.

Koko viikonlopun oli harmaata ja viileää. Istuttelin sipuleita. Teen usein sekoituksia, joissa kippaan pari-kolme pussillista sipuleita sekaisin. Heitän ne perennapenkkiin, jotta asettuvan luonnollisemman oloisesti. Sen jälkeen yritän laskea, että upotan multiin yhtä monta kuin olen sinne penkkiin heittänyt. Ja unohdan tietenkin jossain vaiheessa laskea sipuleita. Joskus saan upotettua kaikki sipulit. Usein tarvitsen vielä seuraavana päivänä tarkistaa, että en löydä sipuleita jostain mistä sattuu.

Olen laiskistunut hieman muistiinpanojen tekemisessä. Joskus teen muistiinpanot kuvallisina. Multaisilla käsillä on niin surkea kirjoittaa. Musta-valkoisia yhdistelmiä tulee yhteen penkkiin.

Puutarhaan tuli viime viikolla (ehkä) ruska. Olen tästä vähän epävarma, sillä olen joitakin päiviä aina silloin tällöin ollut niin laput silmillä, että en ole oikein hahmottanut, missä vaiheessa rusokirsikka punertui. Ei hajuakaan, että punertuiko vähitellen vai kerralla. Nyt se kuitenkin erottuu.

Myös etupihan rusotuomipihlajat ovat syysvärissä. Pienesti tästä on myös haikea olo. Ruska on kaunista. Kovin kaunista ei ole lehdettömät puut ja pensaat. Tätä ajatellen olen alkanut miettiä erilaisia havuja. Niitä kyllä jo joitakin puutarhassa kasvaakin.

Viikonlopun sipuli-istutusten aikana myös jaon ja siirsin perennoja. Vähän mietin kauhulla, että miten ne tulevat pärjäämään. Kuitenkin eilisen päivän lämpöaalto yllätti niin positiivisesti, että ehkä uskon niiden kasvien vielä jaksavan vähän juurtua ennen talvea.

Samalla löysin myös jonkin kasvin juurakosta lappuja. Joten selvisi, että minulla kasvaa vierekkäin kahta erilaista syyshohdekukkaa. Lappu on nyt siellä pihalla, joten en enää muista , enkä kuvistakaan erota lajeja toisistaan.