Ihana viikonloppu

Minulla oli oikein mukava viikonloppu. Olin kotoa pois noin puolitoistavuorokautta ystävien kanssa. Sinä aikana pihalla lämpö oli saanut aikamoisen pyrähdyksen aikaiseksi. Kun tulin kotiin, oli taivas pilvessä ja kukat supussa. Ihana viikonloppu ei viitannut nytkään puutarhatöihin.

Kohta taas skilloja sinisenään.

Nyt pitääkin ryhtyä kunnolla puutarhatöihin, paitsi on vieläkin viikolla pari sellaista menoa, joiden jälkeen ei ehdi tai jaksa. Kohta muut kiireet helpottavat ja pääsen ihastelemaan ihania pieniä kasvun ihmeitä. Ehkä jopa aurinkoisellakin säällä.

Sinivuokon identiteettikriisi

Ollako sininen vai punainen? Kas siinä pulma. Sinivuokon identiteettikriisi on näköjään tämännäköinen.

Sininen on kaunis väri, kuten punainenkin, mutta tämän yksilön ääressä kumarruin tutkimaan myös muiden terälehtiä. Muissa en vastaavaa värien vaihtumista nähnyt.

On ihan uskomatonta, että nyt tapahtuu pihalla (mikrotasolla) vaikka kuinka paljon. Vasta oli yksi sinivuokko auki ja nyt ne avautuvat ihan kilpaa.

Penkit ovat kaikki vielä siivoamatta. En taida tulevanakaan viikonloppuna sitä ehtiä tekemään. Lumien sulaminen toi jopa pienen ahdistuksen päiväksi, kun tajusin, mikä homma taas paljastuu. Ja kuinka vähän aikaa on jne. Kaikesta omista kriiseilyistä ja siivoamattomista kukkapenkeistä huolimatta kasvit tulevat esiin. Toki turkinlumikelloista ei kuitenkaan noussut kuin yksi kukkavarsi, vaikka viidet lehdet pilkistävätkin maasta. Ehkä lisää kukkia ensi vuonna.

Puistolumikellolle on tehnyt krookus seuraa. Tämä krookus on ehkä edellisen omistajan peruja. Ei voi enää muistaa.

Samoin nämäkin kerrotun lumikellon kaverina olevat krookukset. Tai todennäköisesti ei minun istuttamia, vaan niitä, joiden sipuleita kaivoin sammaleen seasta viime keväänä (kasvattivat vain lehdet) ja pelastelin kukkapenkkiin. Tai sitten omia istutuksia. En muista.

Kukilla identiteettikriisiä ja minulla muistiongelmia. Hyvin mahdutaan samalle tontille.

Saila Saaripalstalta joskus raportoi ahkeraan kukkivan AD/HD:n esikosta. Minullakin taitaa olla oma vilkas kukkija. Tämä yksilö kukki vielä myöhään syksyllä ja aloitti jo nyt, kun muutamat muut esikot vasta heräilevät.

Tuntuu ihan keväältä!

Maan tasalla tapahtuu

Jihuu! Ekat oman pihan sinivuokot ovat auki. Eilen olivat nupussa.

Ekat auki olevat krookukset olisivat voineet ehkä olla nämä vanhat, mutta jänis parturoi näitä viikko sitten, kun satoi lunta. Näin tämän parturoinnin ja ei mennyt montaa sekuntia, kun oli jänis karkotettu naapurin pihoille tuhoa tekemään.

Miss Vain krookukset ovat pienen pieniä ja niistä ekat ovat avautuneet.

Jos en väärin tunnista, on tämä kirjopikarililjan alku. Missään muualla en ole näitä alkuja nähnyt, vaikka niitä pitäisi olla nyt pitkin pihaa. Tällä taitaa olla lämmin paikka, kun uskaltaa nousta jo näin korkealle.

Viime vuonna pelastelin anopin pihalta kerrottuja lumikelloja. Toin kotiin sellaisia, jotka viime vuonna eivät kukkineet paksun nurmikon seassa. Jos en väärin tunnista, on tämä yksilö nyt kukassa, yksi näistä, jotka viime vuonna eivät kukkineet.

Lumikellon suojissa on myös jokin pienen pieni hämähäkki. Isompia hämähäkkejä näin ulkona, olivat mansikkamuovilla lämmittelemässä.

Kevät tuntuu nyt edistyvän.