Syksyn aarteita

Innostuin sienien syömisestä vasta aikuisena ja aikuisikääkin piti elää jonkin verran, ennen kuin innostuin niiden keräämisestä omin kätösin. Nyt lähimetsämme (ennen roudasin sienet paljon kauempaa) on alkanut puskea suppilovahveroa (joka on yksi niistä harvoista tunnistamistani syötävistä sienistä). Eilinen (lapsen mielestä seikkailuretki kera miekan) kääntyi sieniretkeksi. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa jo enemmän astioita mukaan, sillä vauvoja jäi kasvamaan aika lailla.. Elleivät naapurit ehdi ensin.

Takkakausi on avattu. Meidän matalan takan päällä saa osa aarteista kuivua talven varalle.

Ulkona tullut syksy tuntuukin taas kivalta.

Seuraava projekti taitaakin olla sekä kevätkukkien miettiminen ja ensi kesän suunnittelu. Mutta myös erilaisten syysvärien miettiminen. Niin paljon vielä tehtävää, ennen kuin piha alkaa näyttää jotenkin sinnepäin siltä, mitä mielessäni jo kuvittelen.

Ostoksia

Huomaan, että ilmat vaikuttavat selkeästi omaan mielialaan ja jaksamiseen suhteessa pihaan. Synkkinä, sateisina päivinä oma piha ei tunnu yhtään niin kivalta kuin muiden pihat. Aurinkoisena päivänä näkee omankin pihan mahdollisuudet ihan eri tavoin. Onneksi siis myös aurinko paistaa.

Ensimmäisiä kertoja shoppailin mielialan piristykseksi kasveja viikonloppuna. Olin koulutuksessa työviikon päätteeksi ja ihan raatona myös kassien raahamisesta jne. Eksyin tosiaan ihan vahingossa kukkasipulien äärelle (en vielä tajunnut, että syyssipulit ovat jo kaupoissa) ja pari pussia sai mielen ja kropan jaksamaan loppuillan ja seuraavan päivän. Nyt tietenkin toivon, että etteivät mene pilalle säilyttämisestä sisällä, kunnes isken ne multaan. Ostin tuoksulaukkaa (Nectaroscordum siculum) ja vain yhden jättilaukan (alliun gigantheum) Usein kukkia ei osteta vain yhtä kerrallaan, mutta sipulin hintakaan ei ollut ihan se halvin. Koska kyse oli mielenvirkistyksestä, olisi voinut shoppailu rönsytä käsistä, mutta nyt mielessä oleva lista on niin pitkä ja monta verkkokauppaa koluamatta. Juuri tuli sähköpostiin mainos Isoäidinkasveista talvivalkosipulista. Pitää vielä Hyötykasviyhdistyksen sekä Korpikangas Siemen-Frön tarjonta käydä läpi. Ja suunnittelu on jo pään sisällä käynnissä, että mitä kaikkea voisi tilata ja mihin voisi mahduttaa ja mitä.. Sekä kasvimaalle että perennapenkkeihin.

Terassilla hehkuu pinkkiin ja lilaan vivahtavat sävyt.

Verenpisara Sarah Blue on sinisempi nuorena. Kukat tässä keijunmekon lehteä vasten.

Keijunmekon kukat ovat nuorena kauniin hillittyjä ja enemmän pinkkiin lilahtavia.

Ja vanhempana sitten tummempia, kun tuo muoto muuttuu.

Keijunmekkoa pitänee kasvattaa useammankin. Ihan pienen alun sain pidettyä hengissä ja nyt korkeus on pitkälle kahden metrin. Alkaa tukikepit jo loppua kesken ja pari narua voisi kai viritellä. Kahdesta pienestä alusta tuli ruukkuun täytettä yllättävän paljon. Keijunmekkoa ja verenpisaraa esittelin jo ennenkin, mutta nämä ovat selvästi loppukesän kukkijoista aika upeita ja kestäviä. Kohta tai nyt on kuitenkin jo syksy.

Toisin kävi

Luulin keväällä, että tähän aikaan vuodesta olen esitellyt hienoja sadonkorjuukuvia valtavan hienosta kasvimaan sadosta ja kaikki hmettelisivät, että kuinka hienosti on ekakertalainen saanut kaiken kasvamaan. Ihan niin ei käynyt.

Esittelen sen sijaan kuvan siitä ainoasta freesiasta, joka kasvoi ja jonka heti poimin ja joka nyt näyttää ihan rupuselta. Ei niitäkään tullut kahtakymmentä.

Nyt sen sijaan on kasassa paljon opittua, varsinkin kantapään kautta. Ja paljon uusia suunnitelmia ja kukka-ajatuksia. Pohdin myös eräiden luontokappaleiden tuhoamista, ennen kuin tuhoavat myös ensi kesän kasvimaan sadon. Mietin myös, että mitä ihmeen tekstiä sitä blogiin syytää sitten ensi kuussa tai talvella. Voi siis olla, että puheenaiheet puutarhan puolelta jäävät vähän vähiin tätä menoa ja joko blogi hiljenee tai aiheisiin tulee vaihtelua.