Keinupenkin uudistusta

 Joskus kestää aikansa ennen kuin ymmärtää puutarhansa parhaita paikkoja tai sellaisia paikkoja, jotka ovat kuin tehtyjä aroille kasveille. Keinupenkiksi nimetty kukkapenkki on keinun vieressä, etuovea vastapäätä. Lähellä naapurin tonttia. Ja samalla jää sekä meidän talon että melkein naapurin talon väliin, jolloin näistä tulee jo hallasuojaa. Samoin melko vieressä on naapurin puolella kasvava orapihlaja-aita ja aidan välissä / vieressä kasvaa puita, jotka tuovat hieman suojaa. Tässä kohtaa oli ihan alussa vain mustialan ruusu ja joka puolelle levittyvä rusopajuangervo. Rusoparjuangervo sai lähtöpassit jo useita vuosia sitten kaivinkoneen kaivamana, silti sen juurivesoja piti kauan myös kaivella pois lähiympäristöstä. Uusi kukkapenkki sitten muodostui rikkaruohottoneen mustialan ruusun kanssa samaan penkkiin. Ja tänä kesänä vihdoin tajusin, että mustialan ruusu tuskin tarvitsee tontin parasta penkkiä kasvaakseen. 

Niinpä yhtenä kuumana elokuisena vapaapäivänä aloin kaivamaan mustialan ruusua pois (sitä kasvaa tällä tontilla myös muualla). Hommaa piti tosiaan tehdä osissa kuumuuden sekä piikkien takia. Osan juurivesoista sai heti myytyä, osan laitoin purkkiin. 

Aloitin aamupäivällä pitkien housujen kanssa, mutta päivä oli sen verran kuuma, että piti olla lyhyissä hihoissa ja lahkeissa, joten kädet olivat sitten naarmuilla jonkin aikaa. Ruusu, sen ympärillä olevat rikkaruohot veivät kyllä yllättävän paljon tilaa. Ja samalla oli hyvä tilaisuus taas hieman kantata penkkiä muutenkin pikkasen kauempaa kuin ennen. Tilaa tuli aivan hurjasti. Sain upotettua tuonne paljon ostettuja ja muualta siirrettyjä kasveja. Alakuvassa vielä muutama heräteostos maksaruoho odottaa paikkaansa. Laatalle haluan laittaa myöhemmin joko lintujen juoma-altaan tai pienen puutarhapatsaan. Pieniä kiviä olen tuonne koettanut laitella hoitoa varten jalansijoiksi. Ja uusi puoli penkistä toki tarvitsee myös kukkasipuleita. 

Piti kuitenkin hieman jumpata kasvien kanssa ennen kuin sain sopivat kasvit tuonne. Tässä alakuvassa penkki  keittiön ikkunasta kuvattuna, kun tuijan oksa on hieman edessä.

Tässä taas kukkapenkki kuvattuna suurin piirtein ulko-oven vierestä. 

Keinupenkin "vanhalla puolella" kukkii nyt syysvuokkoja, kaunopunahttuja, valkoisia syysleimuja ja ennätyskukkija espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. Tämä alakuva on otettu juhannuksen maissa, jolloin sen lohenpunaisia pieniä kukkia näkyy noiden pionien vieressä alhaalla oikealla.

Ja sama kurjenpolvi kukkii yhä, se vain kukkii siellä täällä, eikä sillä tavalla kauniissa kasassa, joten se on monen muun kuvan taustalla. Alhaalla yksi kuva auringonpaisteessa. Kimalaiset piipahtavat tämän kukissa. Alakuvassa taas tänään kuvattu yksi tämän kurjenpolven kukka, toinen ja kolmas kukista ovat sen verran kaukana, että niistä ei ihan saa kuviin sellaista kimpun tuntua.

Korkeita punahattuja tässä on ainakin kolmea erilaista. Vasemmalla pinkit voivat olla Magnusta, oikean puolella oleva pinkki tuntuu olevan jotain toista lajiketta (vuosien varrella on lajikkeet menneet jo vähän sekaisin, että mikä on elossa ja mikä ei). Valkoiset ovat tietääkseni lajiketta Happy White Star. 

Näitä punahattuja matalampia ovat sitten seuraavat. Tästä porukasta hieman korkeammat, vaaleanpunaiset, aloittavat ensimmäisenä kukinnan. Niitä voisi hieman jakaa. Näiden lajikenimeä en jaksanut nyt veikata.

Ja kaikkien matalammat ovat sitten tämä hempeä kerrottu Sunseekers Blush ja kirkas pinkki sitten voisi olla Delicious Candy. Ainakin sellaiset olen viime vuonna ostanut. Nyt tiedän tosin myös pari muuta punahattua, jotka ovat kupsahtaneet, kun äsken etsin kuvista muistijälkiä. Osa tosin tekee lehtiä, ja niistä ei aina muista, että missä on mitäkin.

Vanhojen istutusten taakse tein kuopan Magnolia Henry Kernille, joka on ollut liian varjossa (vaikkakin suojaisessa paikassa), eikä ole juuri kukkinut. Nyt tajusin, että keväällä tämän kukkapenkin taakse paistaa aurinko, silti kasvit ovat hieman naapurin pihlajan oksiston suojassa. Joten kaivoin magnolian pois ja istutin sen nyt puutarhan lähes aurinkoisimpaan paikkaan (vaikka onkin puun lehvästö pohjoisen puolella). Toivon, että se ei kärsinyt siirrosta, koska ei ole nyt ihan kunnollisessa kohopenkissä.

Pieni pensasrivistö on tullut tuon penkin pohjoisseinämälle. Magnolian vieressä on purppuraheisiangervo Lady In Red ja sen vieressä taas saatu pikkujasmike. Jos käy niin, että naapuri laittaa pensasaidan sileäksi, jää tuohon penkkiin hieman suojaa pohjoiselta. Se magnolia on tuo pieni puska syysleimuista oikealle. Sen latvat kärsivät viime talvena, ei kuitenkaan kuollut.

Uuteen osaan kukkapenkkiä meni sitten muita kasveja, kuten keväällä ostettu Austin ruusu Claire Austin, joka asui useamman kuukauden terassilla ruukussa. Kaivoin sen nyt maahan, että se ehtii vielä maassakin juurtua lisää. Siirron aikana siinä oli vielä tuo yksi kukka, joka ei ollut ihan silloin vielä parhaimmillaan ja sitten omien kiireiden takia en ehtinyt nähdä sitä kunnolla pörheänä ennen sadetta, joka irrotti terälehdet. Penkin etuosassa on pari maanpeiteruusua, olen jopa niiden kestävyydestä skeptisempi kuin Austin ruusun kestävyydestä. Maanpeiteruusut Sunrise Sunset ja Candy Cover. Etualalla suhteessa taloon, eli kuvan vaseammassa reunassa (melkein etelään päin) on kangasajuruohoa Macig Carpet sekä maksaruoho Herbstfreude. Vahingossa ostettu (oli edullinen ruokakauppareissulla) Kaukasianmakaruoho Tricolor. Samalla kauppareissulla ostettu toinen maksaruoho Lime Zinger päätyi vanhaan osaan kukkapenkkiä. Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä maksaruohoja ostelen niin paljon, kun niille pitää sitten väkisin etsiä aurinkopaikkoja. 

Joka tapauksessa tuolla on myös pari päivänliljaa, pari muualta siirrettyä kurjenmiekkaa, jotka eivät olleet tarpeeksi auringossa sekä pari kärhöä. Kärhöihin täytyy palata sitten, jos näkee niiden olevan ensi vuonna hengissä. Kärhöjen eteen kaivoin pihalta nimettömän kurjenmiekan varjoksi kärhöjen juurelle. Ja muualta puutarhasta olen myös siirtänyt kukkimattomia punahattuja. Sekä pari muuta kukkimatonta kasvia, joihin voi palata, jos ne ovat seuraavina vuosina hengissä ja kukkivat. 

Syysvuokot, jotka juuri ovat aloittaneet kukkimaan tuolla vanhalla puolella ovat vähän nimeä vailla. Alla oleva voi olla syysvuokko Pamina tai Prinz Heinrich. Molemmat olen ostanut joskus silloin, kun tätä penkkiä on kukitettu. Sen eka auki oleva kukka on hieman vajaa, ja kuvassa menossa illalla suppuun.

Olen näistä syysvuokoista iloinen, enkä uskalla niitä siirrellä mihinkään. Nyt tontilla on neljä syysvuokkoa elossa, kukkimassa tai tekemässä nuppua. Tässä sitten toinen tämän penkin kukkija syysvuokko. Tää voi olla hopeasyysvuokko tai sitten ei.

Tuossa penkissä kukkii oikeasti monenlaisia kasveja. On kiva, että varsinkin keväällä ja loppukesällä/syksyllä siellä on paljon kivoja kasveja, sillä tämän penkin ohi menee myös silloin, kun muualla puutarhassa alkaa viettämään vähemmän aikaa tai muualle puutarhaan ei ehdi. Muutamia muitakin kasveja tuolla penkissä kasvaa, jotta siitä on iloa läpi kasvukauden. 

Tästä tuli pitkä esittely ja silti osa kasveista jäi esittelemättä. Minusta alkaa tuntua kaikkien penkkien kanssa sellaiselta, että ne ovat ihan täynnä vähän kaikkea. Ensi vuonna uudistettu osa näyttää jo vähän luonnettaan ja eiköhän silloin sinne vielä pari pikkuista täytekasvia sujahda. 

Elokuu jatkuu

 Meillä jatkuu elokuu melkoisen kuivana. Savimaa ei ole vielä muuntautunut kunnolla kaivuukuntoon. Toki seuraavat projekit olisivakin vanhoen penkkien uudistamista, eli enemmän tuodun multamaan työstämistä. Niitä hommia vältellessä, olen kyllä tehnyt jo kaikkea pientä muutosta. Meidän kodin sisääntulo oli pitkään huonolla hoidolla, vaikka takapihalle teinkin jo puutarhaa. Takapiha on siitä kiva, että se on katseilta suojassa. Samalla se on myös hallan arka loppukesän/alkusyksyn aikana ja keväisin sulaa hitaasti. Kuva on otettu melko läheltä talon etuovea, katse takapihalle. 

Takapihalla on kuitenkin löytynyt suojaisia ja hyviä nurkkauksia joillekin kasveille. Eikä kaikki kasvit niin säikähdä hidasta kevättä tai aikaista hallaa. Keskikesän kasvit menevät oikein hyvin takapihalla. Ja myös elokuun kasvitkin. Tänä syksynä voin myös seurailla, miten takapihalla nämä ruusut jaksavat kukkia, kun monissa ruusuissa on vielä nuppuja. 

Syysleimuista pidän aika paljon tästä korkeasta (viime vuonna hankitusta) Sherbet Blend, joka on siis ostettu silloin, kun mitään syysleimuja ei pitänyt hankkia. Oli vain niin upea kaikessa hempeydessään.

Ja aika sitkeä. Yksi tämän varsi kaatui ja se alkoi kovasti tekemään taivasta kohti varren monesta kohtaa pieniä nuppuja. Otin sen sitten kyllä maljakkoon, kun se vihdoin kokonaan katkesi. Melko lähellä tämän kasvin penkkiä on ollut töyhtöangervo, joka on kasvanut paikallaan ainakin sen yli 20 vuotta, kun olemme tässä asuneet ja varmasti myös sitä ennen ehkä toiset 20 vuotta. Sitä joskus koetin kaivaa pois, ei onnistunut. Nyt läheinen kuusi alkoi sitä jyrätä. Angervo on tehnyt poikasiaan pitkin tonttia. Koetan nyt päästä siitä kasvista eroon siten, että peitän pressulla sen juurakon. Voihan olla, että se kasvaa silti, mutta en ole kyseisen kasvin fani, joten se voisi väistyä. Ja sen poikasetkin. Sen poikaset ovat aluksi harmittoman viattomia, kunnes ne tekevät suuren juurakon. Ja kun minä puuhaan jotain, on näky aina sen mukainen. En mitenkään oikein kunnolla saanut kuvaan mustaseljaa, jonka istutin entisen töyhtöangervon eteen. Se on liian tumma, tummaa multaa vasten. Jos ensi vuonna saisin siitä paremmin kuvan.

Meillä on ollut sen verran vähäsateista elokuussa, että olen joutunut kaikkia projektejani kastelemaan. Sadevesi ei ihan auta. Ja siellä, missä savinen maa on näkyvissä tai pääosissa ja näkyvissä, huomaa varsinkin maan kuivumisen. Tässä vaiheessa vuotta on jo aika moneen paikkaan istutettu jotain uutta, joten kastelu on myös vaikeaa välillä. Ei meinaa muistaa, mitä on kastellut ja milloin. 

Syksyllä 2022 istutin Päivänsilmä Heliopsis Heliathoidesin takapihalle. Ja viime syksynä varmaan peura tai kauris kävi sitä syömässä. Muita kasveja ei oltu ehkä ehditty syödä, mutta en keksi muut eläintä, joka söisi niin korkealta kukkavarren poikki. Tässä on tummat lehdet ja kirkas kukka. Taustalla punaisena vanhaa kantaa oleva joriini, joka on ollut hyvin elinvoimainen oltuaan aika huonolla hoidolla. Lehdissä on reikiä, täällä on lehtokotiloia. Moni kasvi on silti tänä vuonna ollut muita vuosia ehjempiä. Kimalaiset pörräävät yhä runsaasti, perhosia on yhä vähän. Ja tässä taas yksi tämän vuoden lempikuvauskohteista. Eri paikoista näkymiä keinulle. 

Täytyy ottaa muista projekteista vielä pari kuvaa, kun muistaisi. Joskus on kätevää tarkastaa myös blogin kautta, että mitä on milloinkin puuhaillut. Kuvista myös huomaa monen paikan muuttumisen. Varsinkin, kun tekee penkkejä välillä siten, että niiden rajat muuttuvat vuosi vuodelta. 

Kuopisi kovasti

 Kovasti tekisi mieli ryhtyä tekemään tiettyjä puutarhahommia. Lähinnä raivausta. Meille vain rantautui teinin kautta RSV-virus (testasin apteekin testien kautta). Vaikka minulla ei ole taudin kaikki olomuodot, mitä teinillä, niin ei vaan pysty ja kynene nyt.  Onneksi voi mielessään miettiä ja taudinkuva pitäisi jo kohta helpottaa. Sitten on aivotyö tehty, kun vihdoin pääsee hommiin. Tosin työt ja aika kiireinen syksy ja talvi ovat nurkan takana, joten täytyy myös pitää kohtuus mukana. Siis siinä, mitä odottaa itseltään. Täytyy nyt itsekin muistaa hokemani asia: neliö tai kaksi kerrallaan. Kuvassa oleva omenapuu liittyy tähän projektin. Se tulee saamaan lähtöpassit, mutta hommaa ei ihan heti pysty aloittamaan. Puun karsiminen kasvien ja viljelylaatikoiden välissä ei nyt niin kamalasti houkuta, mutta se homma ei tsekään tapahdu. 

Puutarhaseuran vierailulla mm. Katja ehdotti, että puu jäisi kuitenkin kelottumaan ja köynnöstueksi. Kun se karsii, siinä on hyvin jo kokoa köynnöksen kasvaa. Teinikin suostuu palkatuksi avuksi hommaan.

Maa sen alla on tinttasavea, mutta syksyllähän voi katsoa, että parantaako maata vai istuttaako tuohon jonkin tinttasavea kestävän kasvin. Köynnöstukia ei ole ikinä liikaa meillä.

Minulta on myös kysytty, onko minulla puutarhassa väriteemaa. Vaikea kysymys. Tulppaanien kanssa on tietyt penkit suunniteltu tietyille väreille, kun ikinä ei tiedä, minkä verran vanhoja tulppaaneja puskee maasta. Ja minua voi sattua silmiin tietyt värit vierekkäin. Toisaalta taas pidän kontrasteista, voimakkaista väreistä. Joskus joku kasvi ei ihan sopisi paikkaan värinsä puolesta, mutta jos se kukkii hyvin ja siirto olisi riski, niin täytyy miettiä sen oheen toinen kasvi, joka saa myös sen kasvin värin paremmin esille tai korostumaan vähemmän. Tämä alla oleva vaalean lila kärhö (liian haalea ja väärän sävyinen) ei sovi minusta värinsä puolesta paikkaansa, mutta idea on minusta hyvä, että se kasvaa muiden perennojen joukossa, kiipeää seuraavalle tasolle noin metrin korkeudelle. Etenee hetken maan peittona ja kiipeää edes vähän köynnöstukeen. Tämä siis tulee saamaan pikkuhiljaa muita värejä rinnalleen, jotta sen väri ei häiritsisi minua niin paljon. Paikka vaan on harvinaisen haastava, kun tuohon tulee lumisina talvina jääkansi lumien kolaamisen vuoksi. Joten tuo on paikka, johon alan kokeilemaan vain tontin ylijäämätaimia.  

Täytyy kokeilla rauhassa, että mikä toimii, sillä muuten hyvin kasvavaa kärhöä en mitenkään meinaa raaskia poistaa. Sen verran oikuttelevia ne ovat luonteeltaan. Suuttuvat vielä koko tontin kärhöt ja lakkaavat kasvamasta. 

Happomarjojen lehdistä olen ollut kiinnostunut viime aikoina myös. Mutta myös samalla siitä, että ne piikkipuskat ovat maltillista kokoa. On tullut havaittua, että ne todella pitävät auringosta. Minulla oli pari viikkoa Orange Ice happomarja varjossa ruukussa, odottelemassa istutusta. Se muuttui täysin keltaiseksi. Nyt se on ollut pari viikkoa auringossa istutettuna. Ja se on taas oranssi. Kuvassa siis oranssisin puska kuvan oikeassa laidassa.

Keijunkukista pidän paljon ja niitä voi onneksi laittaa moneen paikkaan, kaiken alle sekä myös korostamaan eri asioita. Minulla alkaa kohta kukkimaan kerrottu, tumman lila (tällä hetkellä nimetön) syysleimu. Sillä on lehdissä vihreää sekä lilaa. Sen takia myös keijunkukista tämä syysleimu sai vierelleen lilan ja limenvihreää toistavan keijunkukan. Tuota syysleimua toivoisin, että voisin jo hieman jakaa kukinnnan jälkeen tai keväällä, koska se on viihtynyt yllättävän hyvin. 

Täällä mieli siis kuopisi jo liikkeelle, mutta keho käskee vielä sutimaan paikallaan. Teen sitten mielessä suuria suunnitelmia. Osa niistä ehkä toteutuu, osa ei. On vain kiva, että on pitkästi aikaa visio, miten saada lisää istutustilaa puutarhaan.