sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Hidasta

Tulppaanien istuttaminen on todella hidasta. Olen aika vähän niiden kanssa tässä viikon aikana touhunnut, vaikka oli tarkoitus edes muutamia pusseja istuttaa. Tänään oli aamupäivällä aikaa ja lähdin takapihalle muutamien sipulipussien kanssa (pari sipulipussia vielä hyppäsi ostoskoriin ruokakauppareissulla, kun olivat alennuksessa). Ennen takapihalle pääsyä piti tietenkin hakea kamera ja kuvata syyskimikki, joka on avannut muutaman kukan. Tämän piti olla syyskimikki Pink Spike, mutta voi olla Brunettekin. 


Piti myös ihailla jonkun aikaa keltaisena olevaa hevoskastanjaa, jonka väri on nyt hienoimmillaan, kun halla ei ole sitä ruskistanut. 


Oli ollut ajatuksissa vähän työstää paikkaa, johon istutin aiemmin syksyllä pari perennaostosta, joille ei ollut paikkaa. Tietenkin homma lähti vähän eskaloitumaan laajemmaksi kukkapenkiksi. Puput olivat ehtineet myös juuri siellä takapihalla (en tajua) syömään muutamia perennoja, vaikka perennnat ovat olleet muualla ihan rauhassa.  Tuolla oli syyskuussa kaivettu kapea soiro, johon olin istuttanut yhden pienen syreenin ja muutaman perennan. Nyt tajusin, että sen muotoahan voi muuttaa jatkumaan keltakurjenmiekkaan saakka.


Kuorin pois niin sanottua nurmikkoa. Tätä hidasti keltavuokkojen juurien pelastaminen. Tuolla elelee nyt yksi päivänsilmä, syysleimu ja pari muuta perennaa. Myös jakopala oman puutarha pioni Do Tellista istutin sinne. Jaoin punaimikkää, jotta se tukahduttaisi keltakurjenmiekan kautta tulevat mahdolliset rikat  tai riesat (kuten maahumalan). Punaimikkä tulee jäämään sitten varjoon, kun keltakurjenmiekan lehdet keskellä kesää retkahtavat siihen päälle. Uudelle penkille tuli paikka, kun punaherukka kuoli puoliksi ja se piti napata pois.


Paikka on alakuvassa keltavuokkojen kohdalla ja vuokoista punaherukkaan sekä jatkuu keltavuokoista punaimikkään. Punaimikästä riitti jaettavaa ihan kunnolla, eikä se vähentäminen edes kasvissa näkynyt. On kiva saada laajennettua sen aluetta, koska kimalaiset niin pitävät siitä. Keltavuokot saattavat kärsiä tästä, ehkä ne vuosien päästä ovat taas yhtä runsaana. Vaikka kuvassa keltavuokot näyttävät kukkiva kukkapenkissä, ne kukkivat oikeasti vain nurmikolla.


Uuteen kukkapenkkiin meni nyt kukkasipuleista tulppaaneja kolme pussillista (jäävät varmaan yhden vuoden ihmeeksi savimaan vuoksi), kirjopikarililjoja, pussi krookuksia ja pussi helmililjoja. Sen enempää en ehtinyt pihahommia tehdä, kun oli muuta ohjelmaa ja illalla taas pimeä yllättää. Alennuksesta ostin ensimmäisen pensasmustikan. Ajattelin aluksi, että niitä mahtuu tuohon paikkaan kaksi (ja ostan toisen keväällä), mutta miten se tila aina täyttyykin niin nopeasti jo omilla varastoilla. Ehkä siis kaivan keltakurjenmiekkaa pois, laitan maahan sen kohdalle vähän täytettä ja tungen seuraavan pensasmustikan sitten toisen lähelle.  Näköjään lokakuu on usein minulla yhden kukkapenkin tekemisen tai yhden kukkapenkin uudistamisen kuukausi. Seuraavaksi kyllä olisi sitten vain niiden tulppaanien ja laukkojen istutus (sekä pikku kitkemiset).

14 kommenttia:

  1. Hieno kuva hevoskastanjasta. Pimeä yllättää liian aikaisin, jää puutarhatyöt helposti sen takia puolitiehen ja sitten joutuu jakamaan niitä vaikka haluaisi kerralla valmista. Punaimikkä viihtyy hyvin varjossa (ainakin minulla) ja siitä kasvaa nopeasti kunnon pensas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös pienestä jakopalasta kasvanut tuuhea punaimikkä. Onneksi se kasvaa monenlaisissa olosuhteissa. Keväällä sen kukat ovat suosittuja.

      Poista
  2. Olisipa hienoa omistaa hevoskastanja, mutta en ole uskaltanut sitä hankkia, kun sen ei sanota viihtyvän savimaassa.
    Meillä sipulikukat alkavat suurelta osin olla istutettuina, jollen nyt satu vielä sortumaan ale- löytöihin.
    Eilen oli hieno sää tehdä puutarhatöitä ja tänään näyttäisi tulevan samanlainen, joten kiva jatkaa kesken jääneitä hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on edellisten asukkaiden istuttama hevoskastanja savimaassa, liian lähellä taloa. En tiedä, onko aikoinaan istutuskuoppaan laitettu muutakin kuin savea, mutta ihan hyvin se on kasvanut ja kestänyt myös sen, kun latva sai vaurioita toisen puun kaadosta.
      Nyt yritän välttää kovasti sipulikukkien alebongauksia.

      Poista
  3. Lokakuu on kyllä kiva, kun maassa on yleensä riittävästi kosteutta kaivamiseen, kitkemiseen ja istuttamiseen. Näyttää tosi kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lokakuussakin vielä ehtii. Paikoin meillä on vielä maa ihmeellisen kuivahkoa suurien puiden katveessa varsinkin. Kitkeä vielä myös ehtisi, jos aika ja valo osuvat kohdilleen samaan aikaan.

      Poista
  4. Nyt onkin erinomainen hetki kaivaa tilaa uusille istutuksille. Keväällä kaikki on sitten valmiina.
    Onko pihassanne noin iso hevoskastanja? Sillä on kaunis syysasu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan kasvaa aika suuri hevoskastanja, se on aikoinaan istutettu niin lähelle taloa, että oksat alkavat hipoa taloa. Se ei ole kuitenkaan niin ahtaasti, että olisi saanut kaatotuomiota. Siitä on vain vaikea ottaa kuvia ilman, että aina jostain suunnasta olisi jonkun naapurin talo/auto kuvissa.

      Poista
  5. Sinulla on ihanasti ylituotantoa jo omista kasveista. Voit perustaa vaikka miten monta kukkapenkkiä, olen positiivisesti kade. Ja parasta on uusi ja uhkea kukkapenkki ✨ Upea heppakastanja! Kiva kun Kimikki ehtii kukkia, saat nauttia siitä ❣️Mitä sipuleja ostit nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kirjoittaa sipuleista ihan omat muistiinpanot tänne blogin puolelle, koska niitä taas kertyi. Ylituontantoa alkaa joistakin kasveista olla vähän liikaakin, joistakin aika riesaksi asti. Toisten tuuheutumista taas saa odotella. Tiettyjä kasveja on kiva alkaa levittämään ympäriinsä, kun tietää, että niistä ei ole mitään haittaa.

      Poista
  6. Sinähän sait paljon aikaiseksi! Minulla on lähes kokonaan tekemättä perennojen jakamiset, vaikka ajattelin saavani syksyllä aikaan monta asiaa. No, voi olla, että kaikki loput kukkapenkkihommat jäävät kevääseen. Kiva, että sait nauttia kimikin kukinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkasipuleiden istuttaminen vähän taas ryöpsähti muihinkin hommiin. Onneksi eilen sain loput kukkasipulit maahan, niin ei tarvitse enää niistä stressata.
      Kimikin kukinta tuossa kohtaa ei ole aikaisemmin onnistunutkaan. Nyt olen tyytyväinen, kun se tuntuu avaavan pikkukukkiaan melko nopeasti suhteuttuna ilman viileyteen.

      Poista
  7. Uudet alueet ovat ihan parhaita uusia alkuja! Sellaiseen onkin ihan parasta istuttaa sipuleita, kun ei ole perennoja joita pitää varoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta. Pystyy paljon paremmin miettimään sipuleiden paikat, kun tyhjää tilaa on vaikka kuinka paljon. Jotkin vanhat kukkapenkit sitten voivat näyttää keväällä tosi valjulta, kun ne syksyllä ovat näyttäneet ihan tosi täydeltä, mutta eivät ole sitä vielä keväällä. Jos siis kevään sipulikukkia ei ole joukossa.

      Poista