tiistai 6. syyskuuta 2022

Kiire istuttaa

Kun odottelee heinäkuusta asti kunnon istutussäitä eli vettä taivaalta, voi sopivien istutussäiden kanssa joutua luovuttamaan enemmin tai myöhemmin, jos sitä vettä ei tule. Niin kävi minulle. Onneksi halla ei vielä ole iskenyt, niin parista talvesta selvinneet syysvuokot ehtivät aukaista kukkia, vaikka ilmat ovatkin radikaalisti viilenneet. Nuppujen avautumista voi joskus joutua odottamaan kauan. Jokaisesta avautumisesta olen iloinen, kun ei aina tiedä, milloin halla iskee ja vie kukinnan.


Meillä on siis yhä kuivaa, vaikka elokuu ei ollut ihan yhtä kuiva kuin heinäkuu. Syyskuu ei ole vielä tuonut kuin ihan ohimeneviä pieniä tihkuja. Maa on siis melko kuiva. Vanhoista istutusalueista sitä ei kuitenkaan huomaa. Wim's Red - syyshortensia punertaa jo. Moni syysleimu kukkii yhä. Punahatut ovat kukassa.


Kukkasotku on yhä voimissaan. Keltatörmäkukka on tehnyt hyvin uusia alkuja ja se tekee paljon niittymäistä tunnelmaa ja on yhä kimalaisten suosiossa. Kukkasotkua katsoin toiselta puolelta, ja sinne onkin sekaan jäänyt jumiin pari punahattua. Ne voisi sieltä vielä siirtää vähän valoisampiin olosuhteisiin.


Kahden kukkapenkin nurkassa oleva syyssyrikkä avasi kukkansa. Olen tästä kovin onnellinen, vaikka perhosten lepattelua en ole juuri päässyt tässä todistamaan. Ehkä iltapäivällä  tänään voisi vielä onnistua näkemään sellainen ihme, kun on tänään tyyntä. Pientä kitkemistä voisi harrastaa tuolla penkeissä.



Tuli kova kiire istuttaa säiden viilemisen takia kasveja, jotka ovat osa odottaneet jo todella kauan istutusta. Oli vain helpompi kastella ruukkuja tai alustoja kuin kukkapenkkejä pitkin pihaa. Nyt sitten syyskuussa jatkan uusien kasvien kastelua, tämä tuntuu ihan absurdilta. Yleensä syyskuussa voi antaa jo taivaallisen kastelun hoitaa homma. Alla olevan kuvan tausta on aivan kamala rytökasa. En tajunnut ottaa kuvaa, miltä tämä alue näyttää keittiön ikkunasta. Keittiön ikkunasta jää alppiruusu Eija taustalle ja näen sieltä melkein kaikki kasvit, mutta en tuota kompostoria tai kaikkea tuota sälää. Halusin puutarhaan kuitenkin jo alppiruusun ja saada tuohon alueeseen muuta kuin vuorenkilpi/elämänlankasotkua. Elämänlankaa joudun jatkossakin tuolta kitkemään. Näiden kasvien alle ei pääse kotilot niin hyvin piiloutumaan kuin vuorenkilpien alle. Muistan maan muodot hieman väärin, en muistanut, että tuolla on noin isoja kiviä, kun vuorenkilvet olivat valloittaneet kiviäkin. Kuvan ulkopuolella näkyvät vielä projektien jäljet, jos tänään ehtisin illalla ne siivoilla pois.


Sillä tämän tekemisen jälkeen siirryin etupihan puolelle. Tuolla takapihalla savimaan kaivaminen onnistui, vaikka olikin sen elämänlangan juurien kanssa aika nyhräämistä. Sen sijaan etupihan kuivan koppura, savinen, puiden juuria sisältävä maa olikin aivan mahdoton. Jaksoin kaivaa yhtä kuoppaa marjaomenapuulle (Makamik), ja sitten luovutin. Tuli No-Dig penkki. Tai ainakin melkein. Ilman lapsen mopoajelu harjoittelun tuomaa uraa en ehkä olisi tehnyt tähän kukkapenkkiä. Vaikka paikka on puuta vailla ollutkin. Vierestä on kaadettu sisältä laho hopeapaju, joka lähtisi kyllä uudistumaan, jos antaisi. En anna, sillä on liian vähän latvukselle tilaa viereisen vaahteran vuoksi.


Koska kaivaminen oli tuskaa, hain sisältä kaikki pahvit ja lehdet. Meillä on syöty myös pitsaa, kuten alakuvasta voi päätellä.

 Märkäksi kasteltujen pahvien ja lehtien päälle lastailin kerroksen risuja ja muuta puutarhajätettä (kevätharavointien jäljiltä oli jäljellä kaikkea mujua). Pari kottikärryllistä kompostorista multaa ja vähän oman maan savea, jota olin hautunut lammen kaivuun jäljiltä pusseissa, jotta rikkaruohot kuolee. Ja vasta sen jälkeen pussimultaa.


Kukkapenkistä olisin ehkä tehnyt isomman, jos olisi ollut enemmän hauista, paperia tai aikaa. Onneksi tätä voi joko laajentaa tai keksiä penkin ympärille reunukset vaikka ensi vuonna. Kuvia joudun ottamaan hassusti, ettei tule naapuri tai meidän talo kuviin. Eli tämä näkymä on meidän auton kohdilta. Kasveja kuitenkin mallailen sen mukaan, miltä penkki näyttää enimmäkseen tieltä päin, kun itse tulee etuoven puolelta kotiin. Ja miltä kasvit näyttävät tielle päin. Sieltä kuitenkin paistaa aurinko kuumimmillaan, vaikka penkki saa jo aamuauringosta aikaisemmin toisesta suunnasta esimaisteluita. Mallailussa tajusin, että unohdin kahdelle ruusulle ja yhdelle kärhölle kaivaa vähän syvempää kuoppaa, joten lapio käteen ja taas kaivaminen alkoi.


Valo loppuu illalla nykyisin sen verran aikaisin, että osa viimeistelystä on vielä tekemättä. Täytyy tänään vielä kastella penkkiä ja laittaa lisämultaa tarvittaviin kohtiin, sillä kun valo loppuu, on mustaa multaa kamalan vaikea hahmottaa. Kuva alla auton luota.



Kuva alla on otettu tieltä päin.


Eniten toivon marjaomenapuun selvitymistä sekä vasemmassa laidassa olevan jättikorkean ruusun selviytymistä. Se on omajuurinen Austin-ruusu William ja Catherine, joka on kesän aikana kasvattanut yhteen varteen uuden nupun. Tämän ostin jo aiemmin kesällä Mustilan puutarhasta. En usko, että se tulee seuraavina vuosina kasvamaan vältämättä näin korkeaksi kuin nyt, koska sen talvenkesto tulee olemaan arvoitus. Elän kuitenkin vaarallisesti, enkä talvettele kasveja. Silloin ne todennäköisemmin kuolisivat.


Ja yllä lähikuvaa kukkivista, punahattu (todnäk Delicius Candy). Syysvuokon selvitymiseen en laske. Tämän sai vain syysvuokoksi edullisesti. Ja tähän etupihaan ei pieni halla iske ensimmäisenä. Juurtumisaikaa on nyt rajatusti, joten kaikki eivät ehkä tuossa selviä. Kuitenkin tämä tulee oelmaan kuiva paikka, joten osa kasveista on ajateltu kuivuuden siedon takia. Penkissä kasvaa mm. tähkäverbena, tarhakärsämö Summer Sassy Taffy, Jaloritarinkannus Galahad, joka tuolla rötköttää (alkoi kukkia purkissa uudestaan), myös tavallinen punahattu Magnus, jotain kerrottua esikkoa (toisen harrastajan esikasvattamaa) vaaleakukkaista harmaakäenkukkaa, todella tummaa harjaneilikkaa ja muistaakseeni jokin syyssädekukka myös. Tuonne tulee myös sipulikukkia, kun saan päätettyä, mikä menee minnekin. Ensi kesänä sitten näkee, mitkä kasvit ovat hengissä ja laajeneeko penkki. Tällaisena kasvikeräilijänä on vaikea istuttaa yhteen penkkiin sellaista säntillistä parin eri kasvin kukkapenkkiä, joten näistä tulee aina vähän kuin ei-kovin-hyvin-suunniteltuja räsymattoja. Tungetaan vain kaikkea sekaisin ja toivotaan, että siellä pysyy jokin sävymaailma tai muu maailma tarpeeksi ehyenä. Oikeasti olen vähän penkkiä myös suunnitellutkin. En ihan heittänyt kaikkea sekaisin. 

14 kommenttia:

  1. Uusi kukkapenkki on aina mahdollisuus saada uusi hieno katseenvangitsija pihapiiriin. Kunhan sen saa ensin kaivettua ja rakennettua! Kuivaa maata on kamala kaivaa, joten urakkasi on monin verroin saavutus! Nyt on tieltä päin kiva katsella uusien kasvien kasvua. Ihan varmasti pärjäävät ja ehtivät vielä hyvin juurtua ja saada sadevettä niskaansa. Sipulikukat vielä ja eikun kevättä odottelemaan! Kivan näköiseltä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kastelin huolella tämän vuoden istutuksia ja täysin ilman sääennusteen antamaa toivoa, tänään onkin myös satanut. Ei valtavasti, mutta kaikki pisarat ovat nyt tärkeitä. Kuivan saven kaivaminen on uskomatonta. Siksi piti laittaa myös kompostimultaa ja kaikkea puutarhajätettä matosille työstettäväksi, jos samalla eksyisivät vähän syvemmällekin maahan tekemään puiden juurille onkaloita. Vielä on muutama ostos istuttamatta, niiden kanssa tuntuu jo helpommalta, kun pitää vain hieman leventää jotain kohtaa tai vähän karsia jotain muuta kasvia.
      Näen tuon marja vai koristeomenapuun myös olohuoneen ikkunasta ja tuijottelen sitä ja ihmettelen, miten hyvin sen pienet omenat ovakin samaa sävyä syysvuokon ja punahatun kanssa. Kevättä täytyy vielä vähän tehdä sipulikukkien kanssa pyllistellessä.

      Poista
  2. Uuden kukkapenkin perustaminen käy välillä todella työstä ja varsinkin, jos pohjamaa on kovin savista ja siinä on lisäksi vielä puun juuria. Minäkin odottelin aikani hankkimieni uusien kasvien kanssa sadetta, mutta kun sitä ei ole kuulunut, ei auttanut muu kuin ryhtyä istuttamaan. No, vielä on pari tainta purkissa odottamassa penkkiin pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ei vain säät mene siten, kun toivoisi. Onneksi kukkapenkin voi perustaa muutenkin, vaikka vähän lisätyötä tässä toki tulee. Teillä on samanlaista kuivuutta siis.

      Poista
  3. Maa on ihan järkyttävän kuivaa. Viikonloppuna pitäisi kaivaa paikka 30 tervalepälle, en tiedä onnistuuko koska paikka on kivikovaa savimaata. Tippa tuli vettä tänään mutta ei riittävästi. Muitakin taimia odottelee rivi, loputtomiin ei voi antaa odotella vaan pakko istuttaa ja sitten kastella jos taivaalta ei tule vettä. Enpä muista, että syyskuussa olisi joutunut tällä tavoin kastelemaan tuoreita istutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 30 kuopan kaivaminen ei ole järin helppoa. Seuraavaa kunnon sadetta taitaa taas joutua odottelemaan ensi viikkoon. Syyskuinen kastelurumba on minullekin ihan uutta.

      Poista
  4. Siellä ne nyt ovat sinun kasvisi aloittamassa taivaltaan puutarhan kaunistukseksi. Pahvilla ja sanomalehdillä saa kivasti helpotusta, kun ei tarvitse tiukkaa maata kaivaa syvyyksiin.
    Samoissa kaivuhommissa minäkin olen ollut. Sää kylmeni ja syksy etenee vauhdilla. Ei voinut enää odottaa sateita, joita ei näy missään ennustuksissa. Kasvien kasteleminen on purkeissa helpompaa, mutta pakko niille on tarjota mahdollisuus juurtua maahan kunnolla ennen jäätymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade tuntuu liukenevan aina ennustuksistakin pois. Onneksi penkkejä voi perustaa muutenkin kuin kaivamalla, vaikka olisin varmasti vähän kaivaissut maata enemmän, jos se olisi ollut mahdollista. Nyt täytyy toivoa, että kasvit saivat tarpeeksi syvän kasvualustan. Täytyy toivoa hyvää juurtumista ja antaa nyt vettä sitten itse, kun sitä ei taida vieläkään sataa.

      Poista
  5. Mukava penkki on muodostumassa ja kasvaa todennäköisesti jo ensi vuonna 🤗😁
    Minä käytän paljon juurikin sanomalehtiä ja pahvia erilaisten penkkien ja muiden alus katteeksi.
    Kitkennät on alkanut puolentoista kuukauden katkon jälkeen ja toivottomalta tuntuu. Minulla meni kauan satoa kerätessä ja laittaessa ja sitten käytiin anoppia auttamassa. Mutta säät on ollut aika mukavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti penkissä on suurin osa kasveista hengissä ensi vuonna. Kitkemistä olisi paljon. Jotain sain jo kitkettyä. Toki osa kitkemisen tarpeesta näkyy paremmin sitten keväällä.

      Poista
  6. Mitmitä, kutsutko tätä kukkasotkuksi ja minusta tuo on ihan jumalaisen näköistä 😍 Uudet kukkapenkkisi ovat tosi kiinnostava; niin upeita kasveja! Onneksi olet kasvikeräilijä, siis myös meidän lukijoiden onni. Ei olisi yhtä kiinnostavaa seurata jos istuttaisit yhtä ja samaa kasvia kokoajan. Kuivuus on kyllä ollut riesa ja vetää mielen oudon matalaksi. Yritän olla ajattelematta sitä. Ihana kun ostit tuon makamikin! 🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkasotku on kyllä itsestänikin ollut koko ajan vain hienompi, vaikka sen sotkun alta joutuu nyt vähän siirtelemäänkin kasveja. Olisi itsllekin tylsää, jos koko tontin olisi istuttanut vain paria eri kasvia.
      Kuivuus alkaa ehkä meillä helpottaa tämän viikon aikana. Toivon niin.

      Poista
  7. Räsymattotekniikka on täälläkin kukkapenkkien suunnittelun kulmakivi:) Ja hyviähän niistä silloin tulee!
    Minä tilasin kaksi austinruusua Mustilasta tänä kesänä, joten pidetään peukkuja meidän uutuuksille. Minäkään en perinteisesti kasveja talveksi suojaa, yleensä saavat kuitenkin lumikuorrutteen.
    Ja no-dig-tekniikka on loistava tekniikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on muitakin räsymattoilijoita.
      Toivotaan austin-ruusuille pitkää ikää. Oli positiivisesti yllättänyt, että oli omajuurisia. Kunpa kuoppani sille ruusulle olisi tarpeeksi syvä.
      Tänä vuonna ei etupihaa oikein pystynyt kaivamaan. Takapiha on vähän iisimpi.

      Poista