Lämpö on ollut tämän juhannuksen teema. Muutaman kottikärryllisen on kyennyt kitkemään. Tomaateille rakentamaan tukia. Ei paljon muuta ole sitten jaksanutkaan kastelemisen lisäksi. Tuon tuolin luona on usein pöytä, nyt pöytä siirtyi muualle, kun ruokailtiin ulkona. Varjo on ollut kova juttu. Kuva otettu juhannuspäivän illalla ikkunasta, kun kotia viilentelin.
Ulkona kukkivat maanpeite kasveista kahta erilaista lilaa ajuruohoa. En mitenkään muista, miksi en viime vuonna pitänyt tuosta toisesta, joka on hieman vaaleampi. Nyt olen tyytyväinen molempiin. Eli ei kannata kasveja hävittää yhden kauden jälkeen. Kummankaan nimeä minulla ei ole tallella, mutta ovat tuolla yläkuvassa molemmat. Alla tummempi. Kirkkaampi kasvi takana Lewisia.
Ja hieman vaaleampi.
Myös tämä kälyltä saatu nimetön valkoinen maanpeittokasvi on ollut hyvä. Sekin saa pikkuhiljaa levittäytyä tai levitän sitä.
Vaikka puutarha kuinka kuumenisi, näitä ei tule mieleenkään kastella. Vieressä voi aina kasvaa joitakin sellaisia kasveja, joiden lämmön kestävyys voi aina arveluttaa. Viime vuonna ihastuin myös tähän idänkurjenpolvi Birch Doupleen. Ostin niitä kaksi. Onneksi istutin tämän toisen väljemmille vesille, sillä se toinen on tainut hautautua toisen kurjenpolven alle. Täytyy katsoa löydänkö sen.
Kun keväällä on jokainen kasvi raportoinnin arvoinen, tässä vaiheessa ei tule kirjoitettua läheskään kaikista, jotka juuri kukkivat. Ei vain jaksa. Ja jos jostain kasvista on jo viime vuonna kirjoittanut, tarviiko kaikista joka vuosi kirjoittaa? Tänään yritin kaivaa kaikkia muistiinpanojani siitä, että kuinkahan monta pionia olen vuosien aikana istuttanut. Tai siis niiden lajikenimiä. Osinhan osa on jakopaloja ja niistä osalla on oma tunnearvonsa välittämättä lajikkeesta. Niitä tuli iso kasa. Osa ei yhäkään ole kukintaikäisiä. Ja tällä hetkellä minulla on pienempi osa penkeistä, joissa ei ole yhtää pionia. Niiden koko vain on alussa tosi pieni ja muutamien vuosien jälkeen aika suuri. Tässä kukkii ensimmäinen kiinanpioni, joka ei avaa itseään tämän enempää. Ei ole kerrottu, on keltaiset heteet, mutta ripaus punaista joissain lehdissä. Koska tämä saattaa olla tämän kasvin ensikukinta, voi se kukka olla erilainen taas ensi vuonna. Kuva otettu hieman yläviistosta. Tämäkin jäi toistaiseksi ilman nimeä. Vierellään lähes viimeisiä ukkolaukkoja.
Käyköhän kenelläkään muulle niin, että ei ole enää varma, onko kirjoittanut kaikki ostoksena ylös. Minä harrastan nykyisin sitä, että kirjoitan kaikki ostokset ylös. Silti minulla on epämääräinen aavistus siitä, että olen saattanut joskus ottaa lokakuussa jonkin juurakkopussin mukaan saksalaisen kaupan valikoimista ja jättää sen sekä kirjoittamatta että kuvaamatta. Yllätykiä siis riittää aina ajoittain.
Voi että, puutarha tuntuu olevan täynnä yllätyksiä. Tänään katslin yhtä kurjenmiekkaa ja pohdin että miten en voi muistaa sitä, ensinnäkin kasvoi ihan oudossa paikassa ja väri sellainen että olisi se pitänyt muistaa. Ehkä olisi syytä alkaa kirjoittaa ylös, niin helpottaisi myöhemmin kasviin törmätessä puutarhassa.
VastaaPoistaIhanat ajuruohomatot, ostin ekan kerran tänä kesänä ajuruohoa, katsotaan viihtyykö.
Omaan muistiin ei aina voi luottaa. Voi mennä aina vuosia jonkin kasvin kasvuun.
PoistaAjuruohoille meillä on nykyään paikka. Ennen niitä paikkoja oli vähemmän.
Ihanat ajuruohot. Minä olen saanut aikoinaan sitä anopilta mutta nyt en ole sitä löytänyt. Se on aivan ihana ja mikä pörriäisten magneetti. Minulla on kolmekymmentä viisi pionia ja muutaman nimen tiedän mutta ei se minua haittaa. Lämmintä on nyt taas vähän liikaakin kitkennät on tänä vuonna jäänyt vähille on ollut aina jotain muuta mutta ajattelin kyllä tänään hieman sitäkin tehdä. Mukavaa alkanutta viikkoa.
VastaaPoistaMahtava määrä pioneja. Minäkään en kaikille tarvitse nimiä. Olisi joidenkin kohdalla kiva tietää, että onko saanut nimilapun mukaisen pionin.
PoistaAjuruohot ovat ihania viihtyessään ja tosiaan pörriäisten suosikkeja.
Minä yritän muistaa kirjoittaa tai ainakin valokuvata kännykällä nimilapun muistiinpanoja varten, mutta tosi usein huomaan, että en ole ollut riittävän tarkka sijaintien tai muistiinpanojen suhteen. Ajattelen aina, että tämän kyllä muistan, mutta en todellakaan voi luottaa muistiin.
VastaaPoistaBirch Douple on minunkin suosikki, katselen juuri keittiön ikkunasta hurjasti kukkivia pehkuja ja ne näyttävät niin kauniilta.
Juuri kannoimme kaksi tuntia vettä kastelukannuilla ja tulin sisälle juomaan ja viilentymään. Jaksaisiko vielä lähteä kitkemään?
Sijaintien kanssa minulla on vielä tekemistä. Toivottavasti tuosta omastakin Birch Douplesta tulee kunnon pehko.
PoistaHuh, hatun nosto, jos kitkemään vielä jaksoit.
Minulla tuppaa usein jäämään kirjaamatta ylös kasvihankintojani. Viime aikoina olen yrittänyt terästäytyä asian suhteen ja kirjoittaa hankinnat vihkoon. Blogi toimii myös hyvänä kasvienhankintapäiväkirjana.
VastaaPoistaKauniisti kasvava ja kukkiva ajuruohomatto. Minullakin on tuota Birch Douplea. Luulin jo aivan sen menehtyneen talven aikana, mutta onneksi se lopulta ilmaantuikin esille.
Ihanaa, että menetetyksi luullut, tulikin takaisin. Ajuruohot alkavat levitä, nyt olen myös itse niitä levitellyt. Kestää toki aikansa ennen kuin niitä on tarpeeksi.
PoistaKasvien istutuspaikat on minulla liian huonosti ylhäällä ja joskus siirrän niitä liian impulsiivisesti.
Näillä helteillä ei puutarhassa jaksa edes rikkaruohoja kitkeä. Varjo on todellakin nyt paras paikka ihmiselle.
VastaaPoistaOlen vuosia kirjannut hankinnat ja istutuspaikat sekä siirrot. Silti tulee yllätyksiä ja unohduksia. Jotain tehdessään sitä ajattelee, että kyllä minä tämän muistan. Sitten matkan varrelle tulee monta muuta tehtävää ja tapahtumaa ja niin jää kirjaamatta. Ei se ole kovin vaarallista.
Sinä olet todella järjestelmällinen, niin lohduttaa, että ei aina järjestelmällinenkään muista puutarhassa touhutessa kirjoittaa kaikkea ylös myöhemmin. Onneksi omassa puutarhassa asiat eivät olekaan ihan niin justiinsa. Usein kasvit joko menehtyät tai kasvavat jossain oman tontin rajojen sisäpuolella.
Poista