perjantai 17. kesäkuuta 2022

Iltatarinoita

Hyttyset ovat tänä(kin) vuonna aloittaneet vahvasti. Saatoin tänään hyötykasveja kastellessa tappaa yhden kesäkurpitsan, kun hyttysten joukkohyökkäyksen takia kastelukannun kasteluvesi ei suinkaan mennyt juuristolle, vaan käden hallitsemattoman liikkeen takia kastelukannun suusta tuli valtava määrä vettä suoraan kasvin varteen. En voinut jäädä hyttysten takia seuraamaan, että saako se kurpitsa itsensä ylös vai ei. Onneksi niin moni siemen iti, että en jää ilman kurpitsoja, vaikka tuo yksilö olisikin mennyttä. Olen kateellinen puolisolle, jolle ei nouse paukaman paukamaa, vaikka olisi kymmeniä hyttysiä iholla. Minä syön allergialääkkeitä tähän aikaa vuodesta, että en raavi itseäni verille. 


Hyötymaasta puheenollen. Ihmettelin alkukeväästä, että mikä voikukkameri oikein on kaksi laatikkoani vallannut. Mutta eihän se olekaan mitään voikukkaa, vaan salaattia. Vaikka osa mullasta on muokattu ja myllätty ja uutta multaa lisäilty, on viime vuotinen kukkinut salaatti kylvänyt itsenäisesti siemeniään. Ja nyt sitten salaattia olisi tarjolla vähän kummallisissakin rakosissa. Täytyy varmaan syödä kohta jo ne pois, ennen kuin lehtokotilot tekevät niistä selvää.


Olemme säiden suhteen olleet aivan erilaisissa tunnelmissa kuin viime kesänä. En ole juuri hellettä kokenut. Sadetta ja aurinkoa on ollut täällä, lyhyen keväisen kuivan kauden jälkeen. Tänä vuonna joudun kastelemaan myös yrttilaatikkoani, koska siitä jouduin kaivamaan kaikki kasvit pois ja istuttamaan ne uudestaan. Sinne on laitettu toipumaan myös melkein kuollut laventeli. Laventelit näyttivät kärsineen talvesta kaikki, luulin niiden jo kuolleen. Osa sitten alkoi virota, vaikka yhä näyttävät aika surkeilta, mutta yksi oli sen verran huonossa hapessa, että riivin siitä suoraan kaikki kuolleet pois ja istutin pienen juurakon kera vain ne kohdat, joissa jotain alkoi kasvaa. Olikin useita vuosia pysyneet laventelit hengissä aivan vaivattomasti. Äsken myös huomasin yhden punaherkun alkaneen kuolla yhdeltä puolelta. Täytyy viikonloppuna tutkia tilannetta, kun saan sitä hyttysmyrkkyä. Kyseinen punaherukka kasvaa alla olevan kuvan aivan vasemmassa reunassa, missä toki näkyy hieman vain terveitä oksia. Otin kuvan kukkivasta tuoksumataramatosta. Se on nyt parhaimmillaan, viime vuonna kukki vastaavanlaisesti jo kesäkuun ihan alussa. Tuo punertava pallo on japaninhappomarja Admiration ja nuo laukat ovat Allium Karataviensea. Osa laukoista isommalla pallokukalla, osa pienemmällä. Luulin, että löysin laukoille sopivat paikat, jotta eivät matalina jää muiden kasvien varjoon, mutta ei mennyt ihan niin kuin luulin ja näytti vielä viikko sitten. Ja tästä kuvasta huomaan, missä rikkaruohot pitävät bileitään.


Osa Karataviense laukoista kasvaa samalla suunnalla, enemmän lammikon reunalla. Eri penkeissä, mutta toisiaan lähellä. Kuva on otettu aivan ruohonjuuritasolta (nurmikko taas villiitynyt), jotta naapurin piha ei tulisi kuvan taustaksi. Nämä näyttivät vielä hetki sitten mahtuvan ihan hyvin kasvamaan imikän sekä kellukka Mai Tain vieressä. Pitäisi aina muistaa, että kasvit tuppaavat kasvamaan. Ja nurmikon sekä kukkapenkin välissä on ollut ihan hyvin multatilaa. En vain ehdi ja pysy perässä nyt huoltotoimissa.


Kellukka Mai Tain ostin viime vuonna isona taimena. Syksyllä se oli jo niin iso, että jaoin sitä ja siirtelin ne jakopalat vielä tänä keväänä. Ja ne kukkivat myös nyt. Alkuperäinen näkyy kuvan taustalla oikealla ja yksi jakopala sinivaleunikon kukkavarsien takana lammen reunassa. (Ärysttää, että tuo lammikon muovi paistaa joka paikkaan, en vain ole tarpeeksi innokas peittelemään sitä.) Sinivaleunikko aikoo tänä vuonna juhlia. Tässä yksilössä on oikeasti useampia lehtiryppäitä ja todella monesta lähtee kukkavarsi. Kaksi muualla olevaa sinivaleunikkoa myös aikoo kukkia. Sinivaleunikko asiantuntijat kyllä sanoisivat, että tämä on se jokin toinen sinivaleunikko, joka kukkii näin alkukesästä, se oikea kukkisi heinäkuussa. Sitä heinäkuussa kukkivaa en ole mistään saanut. Olen toki tästäkin erittäin iloinen.


Alla olevassa kuvassa on yksi sinivaleunikon varsi oikealla. Kullero New Moon kukassa ja taipuneina tulppaanit Carneval de Rio ja ukkolaukkoja. Ja sitten viereltä puskee päälle rytöpaikan puiden oksia. Tämä penkki oli oikeasti aika uusi ihan viime kesänä. Ja sinne sitten istuttelin uusia ostoksia ja niitä sipuleita, kun muuallekaan ei oikein mahtunut. Nyt sitten siellä onkin jänniä yhdistelmiä. (Jännä= en ihan suunnitellut, että nämä kukkisivat samaan aikaan. En ehkä suunnitellut ollenkaan.) Rion karnevaalit on ehkä siirrettävä jonnekin muualle. Sillä hieman sattuu sieluun tuo yhdistelmä.  Varsinkin, kun tulppaanit ovat joutuneet kasvamaan tuolla ahtaudessa ihan mutkalle. 


Muutamia muitakin tulppaaneja on vielä juuri ja juuri pystyssä. Yhdessä penkissä pidän vain todella tummia ja valkoisia tulppaaneja. Hentoisina siellä kasvaa myös morsiusleinikki, joka on tänä vuonna vaihteeksi normaalinen kokoinen (kun on saatu vettä) sekä siellä täällä kukkii jo unelmatädykkeetkin. Tässä penkissä on puun alla myös yksi todella korkaksi kasvanut pioni, jonka yksi varsi on ottanut puiden oksista kuvia ja aikoo kukkia oksistossa. Pikkasen väärän kokoinen kasvi väärään paikkaan istutettu.


Unelmatädyke tässä.


Ja sitten muita tulevia kukkia. Katjalle terveisiä Päivänpesälle, että antamasi valkoisen varjoliljan koko alkaa olla mahtava ja aikoo kukkia tänä vuonna. Alla kuva tämän hetkisestä tilanteesta. Osa marhanliljositakin aikoo kukkia, mutta millään muulla varjoliljalla tai marhanliljalla ei ole samaa kokoa. Valeangervoilla on myös tuuheutta ja kokoa ja taustalla näkyy vähän vaaleankeltaista eli kullero New Moon sekä laukkoja. Tämä valkoinen varjolila kasvaa juuri takapihan puolella, pienen muurin vieressä alakerran penkissä. Koska se on noin korkea se tulee näkymään myös etupihalle, koska kurottelee niin korkealle ja näkyy muurin yli. Korkeuserot on vaikea selittää sanoin, kun kuviin ne saa huonosti.


Sama penkki tuon yläkuvan kastelukannun kohdalta kuvattuna toiseen suuntaan alla 24.5, jossa kuvan aivan vasemmassa reunassa näkyy samaista varjoliljaa, tosin paljon matalampana. Vielä silloin ajattelin jakaa noita palloesikoita pitkin penkkiä, mutta eipä niille olekaan ihan joka paikassa tilaa. Onneksi maltoin mieleni ja nyt tiedä, missä nurkassa ne mahtuvat kukkimaankin ensi keväänä. (Taustalla siis tuo kivimuuri, ja se korkeusero.)


Istutin joskus useita vuosia sitten yhden ruusupionin siementaimen ja ehkä kuolanpionin siementaimen. Nyt olen sitten näiden kanssa pulassa, että kumpi on kumpi. Tässä tämä yksi mysteeripioni muiden kasvien seassa iltavalossa.


Lähempää. Vaikkakin hieman epätarkka kuva. (syytän hyttysiä, häiritsevät kuvaajaa)


Nämä ovat samassa penkissä, joten huomaa, että joitain eroja näissä on. Tässä toisen supussa olevaa kukkaa ja hieman näkyy lehtiäkin.


Yritin jo hieman näistä lukea, mutta täytyy jatkaa selvittelyä. Vielä olisi vaikka mitä raportoitavaa. Uni kuitenkin kutsuu. Nyt moskovan kaunottaren kaksi avonaista kukkaa ovat täysin auki ja olen niistä kovin iloinen. Ne juuri erottuvat kuvassa. Niissä on kyllä voimakas tuoksu ja kukat ovat muhkeat.


Mukavaa viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Onpa jo paljon kaikkea kukkivaa. Runsautta riittää, eikä puutarhuri millään ehdi joka paikkaan kitkemään ja kunnostamaan.
    Tuoksumatarasi on mahtava pehko. Omani heitti tänä talvena henkensä monen muun kasvin lailla, mitä harmittelen kovasti.
    Hienoa, että sinivaleunikkosi kukkii. Nuppumäärästä päätellen vieläpä runsaana. Selvästi se viihtyy luonasi. Mukavaa myös, että salaatti on kylväytynyt. Itse ainakaan en olisi ihan heti ymmärtänyt näin käyneen, vaan voikukaksi olisin luullut.
    Hyttysiä näyttää riittävän. Vuosiin ei ole ollut hyttysistä suurempaa riesaa, mutta tänä vuonna taidetaan istua juhannuksena sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin tosiaan voikukkien esiinmarssia, sitten mietin, että salatti kukki ja maistoin sitten lehteä. Toinen sinivaleunikko on näköjään tänään aloittanut kukkia, mutta on niin sateista, että kuvaaminen jää huomiseksi.
      Minulta saisit tuoksumataraa. Useammankin jakotaimipurkin.

      Poista
  2. Valkoinen varjolilja on alunperin lähtöisin 1920-luvun talon puutarhasta joten uskoisin sen olevan jotain hyvin vanhaa kantaa, siellä kasvoi täysin villiintyneenä mutta hyvin elinvoimaisena. Lähes poikkeuksetta se on joka vuosi puutarhan suurin varjolilja.
    Tämä ei ole nyt varmaa tietoa mutta kuolanpioni tekee nuokkuvammat kukat kuin ruusupioni ja on myös korkeampi. Voisiko siitä tunnistaa kumpi on kumpi?
    Hyttysiä on mielettömän paljon, tuntuu, että puutarhassa saa olla offipöllyssä koko ajan ellei sitten tuule myrskylukemia jolloin hyttysiä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos on varjoliljalla elinvoimaa. Täytyy huomenna tarkastella enemmän noita pioneja. Tämän päivän sade on vähän tehnyt kaikista kasveista riippuvia. Hyttyset ovat kyllä kimpussa ihan koko ajan.

      Poista
  3. Olipas siinä paljon asiaa. Tähän(kin) aikaan kesää tapahtuu ihan hirveästi kaikkea ja varsinkin rikkaruohot röyhähtävät kasvuun nopeammin kuin itse ehtii niitä kurittamaan. En ole vielä koskenutkaan kukkapenkkeihin, mutta kiveykset sain tänään melkein kokonaan kitkettyä. Itikoita on täälläkin runsain määrin seuralaisena, mutta olen samaa tyyppiä kuin miehesi. Ei tule siis kutiavia paukamia. Yritä pärjäillä! Jospa hyttysten määrä jossain vaiheessa vähenisi.
    Hauska, miten salaatti on itse kylväytynyt laatikon rakoon. Olisin varmaan itsekin voikukkana kitkenyt niitä pois. Pitääpä muistaa ripotella salaatinsiemenet siisteihin riveihin sallittuihin paikkoihin, jos salaatit pääsevät kukkimaan.
    Minulla on sitten samaa valesinivaleunikkoa kuin sinulla, sillä omani on juuri tänään saanut ensimmäisen kukkansa auki. Hällä väliä, vaikka olisi väärä, kun on niin kaunis.
    Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikko (vale sellainen) on tänään toisessa penkissä aloittanut kukkimisen. Hyttyset ovat niin rasittavia minulle ja tunkevat silmiin ja nenään ja korviin.
      Täytyy huomenna hieman siistiä puutarhaa.
      Salaatti hieman yllätti, ehkä lumipeite suojasi siemenet.
      JOskus asiaa on todella paljon, kun sitä vain kertyy ja kertyy. Ja silti jää monien viikkojen jutut pois.

      Poista
    2. Jäi kuitenkin kiinnostamaan niin paljon tuo sinivaleunikko, että piti ihan googlailla. Tämä alkukesällä kukkiva taitaa ollakin tarhavaleunikko, eli sinivaleunikon ja isovaleunikon risteymä. Aito sinivaleunikko on ilmeisesti Suomessa kaksivuotinen ja isovaleunikko perenna. Tarhavaleunikko lienee siis jotain siltä väliltä, jos maalaisjärki yhtään toimii tällaisissa asioissa. Pitänee googlailla vielä lisää, jos sitä vaikka oppisi enemmänkin uutta :D

      Poista
    3. Tuota tarhavaleunikkoa on aina myynnissä sinivaleunikon nimellä. Ei se minua kyllä haittaa, sillä ovat kestäneet perennan tapaan. Ja olen saanut jopa jaettua kasvustoa. Kiva, että selvittelit.

      Poista
  4. Minäkin olen allerginen hyönteisten pistoille ja mäkäräiset ovat ihan pahimpia. Sain ensimmäisen mäkäräishyökkäyksen aikana niin järkyttävän tikkauksen kaulaani (muuten olin aika hyvin vaatteiden suojassa), että koko kaulan iho tulehtui, turposi ja kuumotti niin, että yksi yö meni kokonaan valvoessa ja voidetta laittaessa. Tämä siitä huolimatta, että olin syönyt allergialääkettä päivittäin. Ei todellakaan kivaa.
    Nyt pitäisi ehtiä kitkemään moneen paikkaan, runsautta on sekä istutettujen että muiden ehdokkaiden osalta.
    Tässä jutussa oli monta kivaa yhdistelmää. Tuoksumatara on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon olisi puutarhassa tekemistä ilman ötököiden hyökkäyksiäkin. Sinä taidat olla enemmän vielä allerginen kuin minä, ei ihme, että meni valvoessa.
      Puutarhassa on aina se, että jos yhteen asiaan keskittyy, muualla tapahtuu jo jotain. Ei aina vain ehdi ja pysty olemaan joka paikassa yhtä aikaa.

      Poista