sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Hyvin suunniteltu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jos vain pysyisi suunnitelmissaan. Ja jos muistaisi, mitä suunnitteli. Ja jos ei innostuisi kesken toteutuksen jostain muusta.

Kuvassa tummalehtinen peruukkipensas, sen takana limen värinen keijunkukka ja vieressä ehkä ruusupioni kukassa. Lehtiä näkyy myös syyshortensia Wim'sRediltä peruukkipensaan taustalla. Metsämansikka ja jokin rikko kukkii valkoisin kukin siellä seassa. Kanadanvuokko oli jossain tuolla salamatkustajan. Se täytyy muistaa kitkeä pois.

Eilen kävimme naapurini kanssa puutarhapäivää viettämässä. Kävimme Viherpeukaloiden myymälässä sekä Mustilan myymälässä ja sitten aloitimme Loviisassa Avoimien puutarhojen kiertämisen. Saappaat jalassa ja sateenvarjo/sadetakki varusteina. Minun piti ostaa reissulta vain pieniä maanpeittoon sopivia kasveja joidenkin suurtempien kasvien alle, koska muutamat suuret kasvit ovat taas liian lähekkäin, ne vaativat siirtoja ja tila loppuu kukkapenkeistä.


Voitte nyt sitten arvioida, miten pienet kasvit muiden kasvien alla toteutuu, jos ostoksissa on pikkusyreeni Palbin rungollisena, pienikokoinen kartiovalkokuusi Daisy's White, Austin-ruusu William and Catherine, tummalehtinen tähkäkimikki 'Pink Spik' (onko minusta tullut myös kimikki-keräilijä?) sekä yksi pieni kolmilehti, yksi jaloritarinkannus Black Knight edellisten kaveriksi ja aiemmin ostettu skopolia Carniolica. Ei ihan mahdu nykyisiin kukkapenkkeihin. Juuri katsoin, että kirahvinkukka jää täysin väinönputken jalkoihin. Kumpikaan ei ole ihan pienin kasvi. Mutta nyt väinönputki tekee lehdistään kunnon sateenvarjon kirahvinkukan päälle. Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut ja elää nyt kolmatta vuotta täällä. Nyt koko alkaa olla jo sen verran mahtava, että alan odotella kukintaa. Kirahvinkukalle pitäisi siis löytää hieman enemmän aurinkoa.


Nyt sitten pää suhiseen, että mitä kaikkea alan istuttamaan pikkuhiljaa alla olevien herttavuorenkilpien tilalle. Jotain suurta saisi tulla peittämään kompostoria sekä puolison 'aarrekasoja'. Tiedän, että näiden alla on ihan hyvää multaa ja sitä voi vielä parannella. Tämä kohta saa aurinko vasta iltapäivällä ja voisi olla jollekin alppiruusullekin ihan hyvä paikka havujen ja muiden varjokasvien kanssa. Ehkä tähkäkimikkikin pääsee tänne, ellei paikka ole sittenkin liian hallanarka. En nimittäin ollenkaan muista, miten tämä kohta puutarhaa käyttäytyy, kun halla vierailee muuten takapihalla. Ei ole ikinä tarvinnut jännittää herttavuorenkilpien selviytymistä. Valitettavasti kuvan kautta muistan, että tuolla on myös se karhunköynnösvitsaus. Siihen ei meinaa auttaa yhtään mikään. Jos peittää alueen pressuilla, se elää siellä silti, kun luikahtaa pressujen ohi seuraavaan sopivaan paikkaan. Tuonne on silti ollut mielessä matalahko havualue jo jonkin aikaa. Luulen, että saan tuolta alueelta helposti kottikärryllisen pois karhunköynnöksen juuria ja kasvustoa. 


Loviisaan otin kameran mukaan, ilman muistikorttia. Sateessa sitten kuvasin tosi vähän kännykällä. Ideoita puski silti niin paljon, että viime yön aivot prosessoivat uusia kukkapenkkejä (eihän nuo ostokset edes nykyisiin mahtuisikaan). Olen myös surrut puutarhan akileijojen puutetta (miksi jätin ostamatta Black Barrow-akileijan, vaikka purkki olikin jo kädessä?) Olenkin tänään ollut superväsynyt ja puutarhahommia en sitten edes jaksanutkaan juuri. Olen kuitenkin ollut tänään iloinen tästä vahingossa tulleesta yhdistelmästä, jossa on viime syksyn ostoksia. Sinivaleunikko eli oikeastaan tarhavaleunikko, tarhakullero New Moon ja ukkolaukka Purple Sensation ovat yhtä aikaa kukassa.


Sen verran tänään jaksoin, että tämänkin yhdistelmää uhkaavia pihlajan oksia leikkelin pois. Yhden kerran olen jo kadottanut tarhakullero NewMoonin liian leveilevien kasvien sekaan. Taisi kupsahtaa, kun jokin muu sen jyräsi.


Eilinen sade ja ne pihlajanoksat varmasti ehtivät saada tarhavaleunikon hieman enemmän nuokkumaan.


Alla oleva kasvi kukkii. On kova siementämään ja sen vuoksi olen aina nämä kukkavarret viime vuonna napsinut poikki. Nyt mietin, että onko tämä kuitenkin Tellima, vaikka kauan luulin, että tämä on keijunkukka. 


Toisaalla on taas nimetön keijunkukka kukassa, jota aluksi luulin Hansiksi. Se on varmasti joku toinen, mutta on räväkässä kukassa ja pörriäisten suosiossa tämäkin laukkojen lisäksi. Joskus oli tosi kukkimatonta tulppaanien ja kiinanpionien välillä. Nykyisin kukkii aika paljonkin, vaikka osa penkeistä ovatkin melko kukattomia. Minä pidän väreistä, joten tämä on hyvä.


Nurmikko on ajamatta ja se tekee helposti niin epäsiistin vaikutelman. Silti tässä on kuva, jossa ehkä hahmottuu vähän pihan korkeuserot. Kuva on otettu lammikon vierestä. Alhaalla näkyy vähän kellukka Mai Tai:n kukkia, jotka ovat osin aika alhaalla pihan korkeuseroja ajatellen. Ukkolaukka kukkii jo korkeammalla ja keijunkukka sen takana vielä vähän korkeammalla. Ja keinu on tuolla vielä korkeammalla muutaman portaan verran. Keinun paikkaa kutsun jo etupihaksi, kun vihreä kastelukannu on takapihalla. Harmi, että korkeuserot menevät niin, että rinnepuoli on pohjoiseen. Olen siis yhteensä tunteja tuijotellut auringon ja varjon kulkemista eri paikoissa pihaa. Paistaa se aurinko pohjoiseenkin.


Tänään olen kuitenkin jo mittaillut uusien kukkapenkkien paikkoja. Niitä on mielessä tekeillä jo useampikin. Jos sää sallii, niin ehkä jokin niistä rakentuu piankin. Osa kyllä rakentuu vain vähän kerrallaan. Loma on vasta edessä, joten silloin viimeistään tapahtuu jotain. Joko suunniteltua tai sitten jotain extemporea.

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi tutulta tuo, että kun näkee taimia, lentävät järkevät ostoslistat tiehensä. Näyttää tosi kauniilta, ihania kasviyhdistelmiä ihailen blogissasi joka kerta ja nytkin.
    Voimia ja iloa puutarhapuuhiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevät ostoslistat tosiaan lentelivät tuulen lailla tiehensä. Mitään ostoksia en kyllä edes osaa katua, sillä kaikki olen mielessäni jo johonkin sijoittanut. Niitä kukkapenkkejä ei vain vielä ole olemassa. Eiköhän puutarhahommat taas ala sujumaan.

      Poista
  2. Niin tuttua, aina tuppaa tulemaan heräteostoksia, mutta usein ne ovat poikineet monta kivaa ja kaunista yhdistelmää … tai kokonaan uuden alueen. Sinuvaleunikkosi on oikein kaunis ja teit tällä reissulla oikein hauskoja ostoksia. Onnittelut niistä ja iloisia vuosia kaikille taimille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heräteostoksiin joskus on syytäkin tarttua, sillä joitakin kasveja ei vain saa joka paikasta. Yksikään näistä ostetuista ei kyllä harmita millään tavalla.

      Poista
  3. Kutsun tuota "kasvi edellä" -menetelmäksi. Vaikka millaisia ostoslistoja olisi, kotiin tulee aina jotain muuta. Joko lisänä tai sijasta. Siinä sitten pyörit lapion ja kasvipotin kanssa ympäri tonttia miettimässä, mihin tämän laittaisin. Ehkä ne suunnitelmat on tehty rikottaviksi?
    Kivoja kasveja kuitenkin löysit. En ole koskaan käynyt Viherpeukaloilla. Tilannut jotakin netin kautta. Ehkä ei pidä livenä mennäkään. Saattaisi mopo karata totaalisesti.
    Kateus on voimia tuhlaava tunne, mutta sinivaleunikkoasi kadehdin kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  4. Teillä on ollut mukava päivä, ajtus on kulkenut retkilatuja, ja harkitut ostokset jääneet toiseen kertaan! Kaikille löytyy paikka, jos ei muuten, nin rakentamalla ihan uusia penkkejä! Kun itsellä on kaksi littanaa puutarhaa, ovat korkeuserot minusta aivan luksusta! Ihana sinivaleunikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi puutarhaan mahtuu paljon uusia penkkejä vielä. Joskus se saattaa vaatia ahkeraa raivausta ja kaivamista ensin. Littanassa ja ei-niin-littanassa puutarhassa on molemmissa puolensa.

      Poista
  5. Kivoja hankintoja. Ostin samaisen 'Pink Spik' kimikin Türista, edellinen on kestänyt puutarhassa hyvin, se kasvaa toisen jalavan varjossa ja ehtii jopa kukkia.
    Kuulosti kivalta ja hyödylliseltä reissulta, uudet ideat ovat aina tervetulleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinullakin on Pink spik. Uusista ideoista saa aina intoa.

      Poista
  6. Hyvätkin suunnitelmat saattavat muuttua, jos tulee vielä parempi suunnitelma tilalle;)
    Ihan kaikki ostoksesi eivät tosiaan taida olla maanpeittokasveja, mutta kolmilehti peittäköön tosi paljon maata tulevian vuosina!
    Ja ihania ostoksia muutenkin teit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi suunnitelma kuulostaakin hyvältä termiltä näille minun impulsiivisuuksilleni. Maanpeitekasveiksi näitä ei ihan voi sanoa, mutta eipä se haittaa.

      Poista
  7. Taimiostoksesi kuulostavat ihan samankaltaisilta kuin omanikin, kun vastaan tulee jotain ihanaa unohtuu kaikki suunnitelmat hetkessä. :) Ja jos ei osta, niin sitten sit harmittelee jälkikäteen kun ei ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi kyllä jatkossa harmittaa, jos hyvä kasvi menikin sivu suun. Vaikka se olisi ollut suunnittelematon.

      Poista