tiistai 9. helmikuuta 2021

Kevään kaipuu - haaste 2021

Kottikärryn kääntöpiiri - blogi antoi minulle haasteen, jonka on aloittanut Puutarhahetken Tiiu. Kevään kaipuu - haaste 2021 on varsin hyvään aikaan liikkeellä. Voi olla, että en löydä tähän kaikkia niitä rakkaimpia kevätkuviani, toisaalta joka kevät saatan kuvata ne kaikki ihan samat kasvit. Uudestaan ja uudestaan.

Kevät alkaa mielestäni aistimisesta. Valo on erilaista, tunnelma on erilaista. Aurinko alkaa jo lämmittää kasvoja tai kävellessä mustia vaatteita. Tulee tuoksuja, sulavan lumen ja paljastuvan maan tuoksussa on kevättä. Solina, veden tippuminen tuovat kevät fiilistä. Yhdistän kevätfiiliksiin usein aurinkoisen sään. Vaikka sadekin lunta ja routaa sulattaa, niin sadesäät eivät niin jää mieleen. 


Lumikellojen puskeminen lumen läpi on myös sellainen ihme, jota ihastelen aina lumisina vuosina. Miten ihmeessä ne sen tekevät.

Keväällä alkaa kumarassa kulkeminen, pitää olla alempana, että näkee varmasti uudet alut. On ihanaa, että kaiken sen ruskean ja harmaan ja mustan ja epämääräisen seasta alkaa löytyä merkkejä vihreästä. Pidän todella paljon sinivuokkojen nupuista. Ne ovat kauniita ja nuppujen bongaaminen ei ole ihan helpointa. Täytyy totuttaa silmä ensin. Kun ne löytää, voi joka päivä käydä katsomassa, että joko ne ovat auenneet. Se odotus on parasta. Kun sinivuokko on auki, niin jotain on saavutettu. Ollaan jo keväässä.


Ihastelen myös muita pieniä kasveja. Talventähtiä, krookuksia, kevätkurjenmiekkoja. Saatan joskus ajaa jänistä takaa, joka uhkaa syödä krookuksiani. Tämä tapahtuu usein ainoastaan, jos lumi peittääkin maata uudestaan. Silloin krookukset ovat vaarassa kadota. Kimalaisia ja minua varten on siis hyvä, että on myös muita kevätkukkijoita kukkapenkeissä.


Toukokuu alkaa usein olla värikästä ja kukkaisaa aikaa. Kukkivat puut, suuremmat sipulikukat kuten hyasintit, tulppaanit ja narsissit. Sekä perennoista jouluruusut ovat niitä, joita hankin meille ensimmäiseksi. Hyasintteja joutuu lisäilemään kuten tulppaanejakin. Näiden lisäksi olen alkanut lisäilemään myös muita kevätkukkijoita. Kirjopikarililjat sekä keltavuokot ovat todella hyviä naamioitujia nurmikolla. Ne maastoutuvat todella hyvin ja täytyy aina käydä varta vasten katsomassa, joko niiden alkuja  näkyisi. Alakuvassa on molemmat ennen kukintaa.


Keltavuokot olen sukulaiselta saanut ja tuonut tontille, valkovuokkojen sen sijaan täällä kasvaa ihan joka paikassa, aivan itsekseen. Syynä on osittain varmasti se, että nurmikkoa ei ole uudistettu kuin pieneltä osin.  Valkovuokkorunsaus on keväällä ihanaa ja kirjopikarililjojen kanssa kovin herkkää.

Kevääällä on nykyisin paljon erilaisia kukkijoita, myös esikoita, vuokkoja, imikkä, kirjopikarililjoja, koiranhampaita, skilloja, kevättähtiä, kevätkaihonkukkaa. Alla kuvassa kukkivat esikot, hyasintit, palloesikkokin taustalla, pikkuinen tulppaani myös sekä siellä täällä valkoisena valkovuokko, keltaisena kevätesikko sekä lilana tarhakylmänkukka.

Monet kasvit ovat selvästi myös pölyttäjien mieleen kuten imikät ja skillat. Vielä minulta puuttuu rusokoiranhammas. Keltakoiranhammas sekä valkoinen koiranhammas minulla jo onkin.

Onneksi on myös kukkivia puita. Alkaa olla ihmeellistä, kun kukkia on sekä maassa että puissa. Puissa olevat kukat saavat puutarhan olevan kuin juhla-asussa.

Tulppaaniaika oli puutarhuroinnin alussa minulle se tärkeä aika. Se vaan saattaa olla joskus aina nopeasti ohi, joten on hyvä, että on aina jotain kukassa tai aina jotain odotettavaa. Kun on ensimmäisen ruohonleikkuun aika, varhaiset suuret tulppaanit kuihtuneet, alkaa taas vuodenaika vaihtua. Ensimmäiset ruohonleikkuut ovat vielä sellaisia säästäviä, sillä kukkia saattaa olla nurmikolla ja eihän niitä kaikkia voi ajaa poiskaan.


Keväässä minua ilahduttaa aivan valtavasti myös sellainen asia, josta ei kuvaa tule ikinä otettua. Nimittäin ensimmäinen kukassa oleva voikukka. Se on usein jossain superlämpimässä paikassa, asvaltin rakosessa. Lähellä jonkin rakennuksen kivijalkaa. Se näky on superkaunis. Voikukat kukassa sen jälkeen omalla pihalla onkin toinen tarina.

Haastan tähän haasteeseen mukaan kenet tahansa, joka tämän haasteen haluaa tehdä. Kevät on seuraava vuodenaika, joten sieltä se pian tulee.

Haasteen säännöt:

- Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki -blogista)

- Tee postaus sinulle rakkaimpimpien keväisten kuvien kera

 - Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu  -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu löytää ne.

29 kommenttia:

  1. Ihania kevätkuvia! Kirjopikarililja ja valkovuokot sopivatkin yhteen mainiosti. Upea määrä erilaisia kevätkukkijoita sinulla 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit vierailulle. Kävin sinun blogissasi myös.
      Kirjopikarililjoista pidän kovasti ja valkovuokot leviävät meillä sinne, minne tahtovat.

      Poista
  2. Sinulla kasvaa vaikka mitä ihanaa! Minä laitoin syksyllä kasvamaan keltakoiranhammasta, jännittävää nähdä nousevatko ne keväällä.
    Tämän lukeminen sai kevätmielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti keltakoiranhampaasi nousevat. Niissä on kauniit lehdet myös, sellaiset kirjavat ja erottuvat siten tulppaanien lehdistä.
      Tänään olen kuullut kaupungissa jo sulavan lumen tippumisesta kuuluvaa tiputusta, vaikka pakkasta on paljon. Aurinko vain taisi jonkun parvekkeen tai ikkunan pielistä alkaa sulattaa jo lumia.

      Poista
  3. Kevät on ihan mahdottoman upeaa aikaa. Alkaa jo vatsanpohjassa kutkuttaa kaikki edessä oleva.
    Kumarassa kulkeminen tai parhaimmillaan/pahimmillaan maassa konttaaminen - sitähän se puutarhahörhön kevät on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevääseen on tullut valtavasti kaikkea lisää puutarhaharraatuksen myötä. Myös money luonnonkasvit kiinnostavat nykyisin ihan eri tavalla. Maassa konttaamista jo odotellaan.

      Poista
  4. Kevättä kohti mennään jo vauhdilla ja eipä aikaakaan, kun jo saamme upottaa sormet multaan.

    VastaaPoista
  5. Tuota kohti mennään. Valkovuokot ja pikarilijat ovat hienostunut yhdistelmä, meillä valkovuokot saisivat levitä lisää, ehkä ne pikkuhiljaa sen tekevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä leviäiskö valkovuokko, jos sen juurta hieman pilkkoisi. Joskus täytyy kokeilla.

      Poista
  6. Olen vasta viime vuosina innostunut istuttamaan maahan myös pienempiä kevätkukkijoita. Nyt odottelen innolla ensimmäisiä kevätkurjenpolviani ja toivottavasti jo lisääntymään alkaneita kirjokevättähtiä ja krookuksia. Valkovuokkojakin odotan kukkivaksi kun niitä toissasyksynä istutin ja keväällä oli pelkkiä lehtiä. Jos tänä vuonna kukkiakin jo. Olen seuraillut blogiasi jo tovin mutta vasta nyt onnistuin selättämään kommentointiongelman viimein jotain kirjoittaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että uskalsit kommentoida. Pienet kevätkukkijt ovat suloisia. Osa niistä ei minulla leviä kovin nopeasti, joten lisäilen niitä sitten itse. Valkovuokot omassa puutarhassa on minusta tosi hienoa. Eikä niistä ole oikein haittaakaan, vaikka meillä ne ovat levinneet myös kukkapenkkiin. Häviävät pikkuhiljaa näkyvistä.

      Poista
    2. Ei kyvyt riittäneet kommentoida siis kun en millään löytänyt keinoa kirjautuneena saada kommentteja lähtemään. Joten jouduin sen sijaan taustalla seurailemaan kunnes googlailu viimein selvitti ongelman.

      Poista
    3. Onneksi löysit avun kommentoimiseen.

      Poista
  7. Ihanat kevätkuvat <3 Yritin viime syksynä metsästää rusokoiranhammasta, mutta ei ollut täällä päin tarjolla enkä tullut netistäkään sitten tilanneeksi. Samoin sinivuokon metsästys jatkuu tänäkin vuonna. Valkovuokot ovat kauniita ja saavat meilläkin levitä vapaasti niin nurmikolle kuin kukkapenkkiinkin. Aurinkoisia talvipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivuokko ja rusokoiranhammas eivät ole niitä tavallisempia myytäviä. Minä aina joskus purkitan sinivuokkoja purkkiin, koska osa kasvaa meidän "nurmikolla", josta ajetaan ruohonleikkurilla. Osan annan pois ja osan siirrän omiin kukkapenkkeihin. Rusokoiranhammasta en ole nähnyt useinkaan myytävänän.

      Poista
  8. Oi näitä kevätkuvia! Vaikka talvi on aina hyvä vuodenaika, niin nyt tämä pitkä pakkaskausi alkaa jo tympiä ja kuviasi katsellessa kevään odotus lähti aivan laukalle! Koiranhamms minulta puuttuu vielä kokonaan, miksiköhän? Kevättä kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aina jotain puuttuu, on hyvä syy sitten lisäillä kasveja. Koiranhampaita on myös se valkoinen, joka voisi sopia myös suomi100-penkkiisi.
      Kevättä kohti mennään pakkasten kautta.

      Poista
  9. Nuo pienet supersuloiset kevätkukat, odotan niitä jo kovin:)

    VastaaPoista
  10. Mukava vuottoo kevätkukkijia. Meillä ol muurahaiset varmaan kulettanu tuon vanhanmökin seinänviereen sinivuokkojen siemeniä. Siirsin niitä penkkiin, toivottavasti onnistu. Koiranhampaat tiällä meilläkinpäin on tilaustuotteita, ei puutarhamyymälöissä oo näkyny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sinivuokkoja siirrellyt. Hyvin ovat sen kestäneet. Vielä joutuu kukkia odottelemaan, viimeistään ensi kuussa pitäisi jo kukkia.

      Poista
  11. Ihania keväisiä kuvia ja tunnelmia! Minun pitää jatkossa istuttaa puutarhaa enemmän kevään kukkia. Kevätkukat tuovat niin iloisen mielen. Mahtavaa maaliskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkukat ovat niin iso ilon tuoja, että niiden istuttamista ei voi oikein katua.

      Poista
  12. Kiitos haasteesta. Joskus ehdin kommentoida enemmän, joskus vähemmän.

    VastaaPoista
  13. Suloisia näkymiä puutarhastasi, kukkia maassa, yläilmoissa ja siinä välissä! Kiitokset haasteesta myös. Olet niin oikeassa voikukassa, se on super. Ja leskenlehti myös. Voi että niistä saa kicksejä keväällä. Nyt se kevät on miltei täällä ja pääset nauttimaan ihanuuksistasi ♥ Isot halit sinne Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kevät tosiaan on tällä viikolla tullut. Se on ihanaa!

      Poista