sunnuntai 23. elokuuta 2020

Tähän mennessä tapahtunutta

Joskus tulee kirjoittamistaukoa ihan siitä, kun ei ehdi kirjoittaa ajoissa asioista, joiden jälkeen on tapahtunut jo vaikka mitä. Luulen, että koko syksy menee aikapulan kanssa taistellessa, kun haluan kuitenkin tehdä mukavia asioita myös. Eilen olin Mustilan taimipäivillä naapurini kanssa. Päivien jälkeen aloitin leipomisen tämän päivän kuopuksen synttäreitä varten. Tänään on pidetty juhlia, osa juhlista on näin elokuussa ihana pitää ulkona. Puutarha saa siis taaskin odotella, sillä  sohvalla on nyt oikein mukavaa istua läppäri sylissä. 

Puutarhassa on tapahtunut oikeasti paljon kaikkea, enkä edes tiedä, mistä aloittaisin. Minun on pitänyt kertoa, että lännenkimikki tuoksuu ihan kumisaappaille ja sen tuoksu yltää joskus keinuun saakka. Olen pari kertaa istunut keinussa ja alkanut ihmetellä kummallista hajua, kun lännenkimikki ja tuuli on tehnyt pienet yllätykset. Nyt lännenkimikki on jo enemmän ränsistynyt kuin tuossa alakuvassa. Lännenkimikin yläpuolella on pieneen rinteeseen olen koettanut laittaa sekä taponlehtiä sekä hirvenkielen. Saa nähdä, miten ne tuossa ehtivät ennen talvea juurtua kunnolla.


Nyt kumisaappaat eivät enää tuoksu. Mielelläni toki näkisin (ja jopa haistaisin) omat kumisaappaani taas, sillä kuopus lainasi niitä koulun biologian suoretkelle loppuviikosta. Tietenkin kumisaappaissa oli myös jalkoihini teetetyt tukipohjalliset. Toivon todella, että lapsi löytää ne kumppari koulusta, eikä jatka väittämistä, että siellä eteisessä ne ovat (eivät olleet todellakaan). Kumisaapasgaten takia naapuri joutui jo eilisen odottelemaan minua jo autossa. 

Viime vuonna suorastaan rakastuin keltatörmäkukkaan, joita sitten elokuun lopulla tilailin pari kappaletta. Nyt ne mukavasti kukkivat kahdessa eri penkissä. Eli kumpikaan ei talven aikana kuollut. Kovin samanoloinen on myös kirahvinkukan kukka, vaikka suurempi. Lehdet tosin näissä on erilaiset sekä myös kasvin korkeus. Kirahvi kukkii tietenkin korkeampana. Meidän puolivarjoisessa pihassa on kaatunut, koska ei raukka varmasti yllä niin aurinkoon kuin haluaisi. Kuvassa siis keltatörmäkukka.


Punahattuja yritän epätoivoisesti kasvattaa täällä lehtokotiloiden keskellä. Ne pirulaiset voivat syödä alkukeväällä punahattujen pikkulehdet joko kokonaan tai hyvin reikäisiksi. Ja olen saanut tietenkin pakkomielteeksi kasvattaa sellaisia kasveja, jotka ovat jatkuvassa vaarassa. Tonttikaan ei ole ehkä tarpeeksi aurinkoinen punahatuille, mutta en luovuta. Parhaiten tietenkin porskuttaa sellainen punahattu, joka kasvaa kaikkien muiden kasvien seassa ja näkyy juuri ja juuri, kun oikeasta kulmasta sitä kurkkii. 


Etualalla olevat valkoiset syysleimut aloittavat pian kukinnan, kun taustalla olevat jo kukkivat. Niiden paikka pitäisi ehkä olla toinen, mutta kaikkia kasveja ei aina vain jaksa siirrellä. Olisi nimittäin ihan muutama kasvi istutettavana sekä muutamia rikkaruohoja kitkemättä. (Ja yksi allas viimeistelemättä.)

Joskus kasvien siirrot toki ovat hyvin tärkeitä, sillä tämä kuvassa oleva syysleimu Lilac on ostettu todella monta vuotta sitten, mutta entisessä paikassa se ei todellakaan päässyt oikein oikeuksiinsa. Nyt tällä on enemmän tilaa ja valoa ja mahdollisuutta kasvaa korkeutta. 



Kärhöjä on tällä tontilla niitä oikein istutettuja ja hyvin kasvavia. Sitten on niitä, jotka eivät ole istutettu, kuten pitäisi tai minne pitäisi, ja ne yksilöt ovat hieman kituvampia vuodesta toiseen. Yritin kahden kärhötuen väliin virittää narua, että kärhöt lähtisivät tekemään vähän porttia, mutta eipä ne sinne itsekeen mene, vaan pitäisi olla kärhöjä kieputtamassa itse koko ajan sinne, minne haluaisi niiden kasvavan. Kasvakoot sitten miten huvittaa.


Punatähkissä oli tänään neitoperhosia ihan useampia. Punatähkät muistuttavat minun mielestäni vähän jotain Bad Hair Day - fiilistä. Takkuinen, mutta varmasti hyvin mehukas kokonaisuus, sillä myös kimalaiset pitävät niistä. Tässä kuvassa on useampia kimalaisten suosikkeja: keijunkukkia, punatähkiä, maksaruohoja. Pari pallerolaukkaa on kuvan ulkopuolella, mutta niissäkin käytiin todella säännöllisesti.


Jättiverbena kukkii. Moni on miettinyt, käykö niissä edes perhosia. Olen nähnyt kimalaisten pyrähtävän niissä yhtä nopeasti kuin laventelin kukissa. Sellainen pikainen ohilento ja heti perään muualle. Kun taas maksaruhoissa voidaan ihan nautisella ja oreganoissa jo pyöritään pitkään ja hartaasti.


Jättiverbenat eivät ole kuitenkaan ihoystävällisiä ja nämä kasvavat kasvimaalla. Ne tuntuvat karheilta iholla, joten viisas olisi istuttanut nämä siten, että eivät sohi paljasta ihoa. Kasvimaa kaipaisi kipeästi kitkemistä. Ei niinkään penkit, vaan kivituhka. Siinä kasvaa kaikkea rikkaa, mutta myös oregano on siementänyt kivituhkaa sekä ruohosipuli. 


Porkkalan kartanon vierailun jälkeen olen alkanut kuitenkin miettiä, että miten jatkossa halua pitää kasvimaatani. Ensi vuonna kasvimaata pitää uudistaa. Laatikot eivät enää ehkä kestä ja kivituhka pitää todellakin kitkeä perusteellisesti ja kivituhkaa myös lisätä. Olen alkanut miettiä, että pitäisiköhän luopua sekä kivituhkasta että laatikoista ja miettiä kunnon maapenkkien perustamista. Eivät nimittäin tuollaiset laatikotkaan pitä lehtokotiloita loitolla. Täytyy varmasti talven aikana hauduttaa asiaa. 

*Muokattu seuraava iltana: Kumisaappaani ovat taas kotona. Ne olivat ihan neutraalin tuoksuiset. *

20 kommenttia:

  1. Ensin täytyy sanoa, että oli todella kiva nähdä eilen ja minua harmitti, kun huomioni meni niin moneen suuntaan, että en ehtinyt edes hei heitä sanoa, olit jo mennyt. Olisi ollut mukava jutella pidempään. Oma vikani, kun olen putkiaivo ja ajatuksiin mahtuu yksi asia kerrallaan. Eilen se oli ensiksi taimen maksaminen ja sen jälkeen makkara.
    Mukavaa, että ehdit ja jaksat arkikiireiden keskellä kirjoittaa blogiisi näitä hauskoja ajatelmiasi. Kumisaappaat! Toivottavasti ne vielä löytävät tiensä takaisin kotiin.
    Lilac-leimussa on taivaallisen kaunis sävy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska oli nähdä edes pikaisesti. Ihminen tarvitsee ruokaa ja silloin on syötävä.
      Lilac-leimu pääsee vihdoin oikeuksiinsa, monien vuosien juromisen jälkeen.

      Odotan tänään yllätystä, että kumisaappaani olisivat koulun jälkeen taas kotona.

      Poista
  2. Hyvä tietää punahattujen olevan kotiloiden suosiossa. Yhden ostin Mustilasta ja se olisi kiva pitää hengissä. Toivottavasti kumisaappaat löytyvät, omaan jalkaan räätälöidyt on ne kaikkein parhaat. Ihana tuo punatähkä kuva. Olen vähän kahden vaiheilla tykkäänkö punatähkistä vai en. Niiden ulkonäkö on suttuinen, juuri sellainen kampaamaton aamupehko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ehkä edes kasvattaisi punatähkiä, ellei mehiläiset ja perhoset pitäisi niistä. Toki olen alkanut ihastua myös melko rumiinkin kasveihin.

      En tajua, miksi punahatut ovat kotiloiden mieleen. Olen usein riipinyt kotiloita itse teossa punahatuista pois.

      Poista
  3. Kaunista!
    Ihananvärinen leimu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vihdoin näen kunnolla tuon leimun värin, kun on paremmalla paikalla.

      Poista
  4. Paljon on tapahtunut kauniissa puutarhassasi. Minulla on yksi kirahvinkukka, mutta se edelleen miettii kannattaisiko kukkia. Harmi kun en päässyt Mustilaan, olisi voinut tavata monta blogiystävää pitkästä aikaa. Toivottavasti kumisaapasepisodi päättyy onnellisesti.
    En suosittele kohopenkkejä kasvimaaviljelyyn, kokemukseni mukaan niisssä on moninkertainen työ laatikkoviljelyyn verrattuna. Kaikki se mikä nyt kasvaa kivituhkassa kiipeää salamannopeasti kohopenkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on niin vankka kokemus kasvimaasta, että uskon sinua. Täytyy siis ehkä vaan tehdä uusia laatikoita ja kitkeä tuo kivituhka todella huolellisesti. Joillakin kasveilla on taipumusta kasvaa kovin runsaasti kun taas toisia saa lähes maanitella kasvamaan.

      Kumisaappaista olen ehtinyt lastani muistuttaa varmaankin kyllästymiseen asti.

      Poista
  5. Ihania tapahtumia, paitsi se kumisaappaiden katoaminen. Toivottavasti ne löytyy.
    Ja tuota lännenkimikkiä minäkin haluaisin meille. Täytyykin miettiä vaan paikka, jossa haju ei haittaa.
    Ja täällä on sama homma hyötylaatikoiden kanssa. Ne pitäisi uusia ja samoin murskekäytävät niiden reunoilla. Mietin, että jaksaisiko homman tehdä nyt syksyllä. Sitten olisi senssit valmiina keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä järkevää uusia kasvimaa juuri syksyllä. Lännenkimikki kukkii varmasti useimpina vuosina varmemmin kuin syyskimikki, joten sen takia hankin kasvin, vaikka tuoksu onkin erikoinen.

      Poista
  6. Kärhösi kukkivat kauniisti ja tuo yhdistelmä punatähkistä, keijunkista, maksaruohoista ja muista on kaunis.
    Toivottavasti saappaasi löytävät takaisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saappaat ovat kotona taas. Onneksi. Minäkin pidän punatähkien, keijunkukkien ja maksaruohojen yhteisnäkymästä.

      Poista
  7. Oli kiva tavata sinut. Näin blogisi saa ihan uuden ulottuvuuden.
    Mainio kirjoitus. Takuuvarmasti lännenkimikin nähdessäni yritän haistella, tuoksuuko se kumisaappaalle. Ehkä haistelen omaa Brunetteanikin, jos se joskus päättää kukkia.
    Meillä on runsaasti kotiloita, mutta punahatut ovat saaneet olla niiltä rauhassa. Ehkä ympärillä on muita maistuvia kasveja, sillä varsin estottomasti ne ovat tänä kesänä harrastaneet pitsilehtien luomista.
    Siirsin ruukussa kasvavan jättiverbenan kukkapenkkiin ajatuksella, että näkisin siinä edes yhden perhosen. Toisaiseksi vain muutama pörriäinen on käynyt sitä tutkimassa, mutta perhosia ei yhtään. Ehkä jättiverbenani tuoksuu kumisaappaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta syyskimikki brunette tuoksuu ihan toisenlaiselle kuin lännenkimikki. Brunetessa on selkeästi kukkaisempi tuoksu, jos oikein muistan. Se voi olla, että punahattua ei joka paikassa syödä. Varmaan kuivempi paikka ei ehkä ole kotiloille niin mieluisa tai lähellä on kasveja, jotka ovat vielä herkullisempia.

      Oli mukava tavata. Ja kiva kuulla, että safiirihortensia on sinulla selvinnyt hengissä.

      Toivottavasti joku perhonen vielä käy siellä jättiverbenassakin.

      Poista
  8. Kumisaappaat olivat seikkailemassa :) Hyvä, että löysivät kuitenkin kotiin, sillä eivät nekään ihan ilmaisia ole ostaa. Kärhöt kasvavat aurinkoa kohti, joten ohjailua tarvitaan, jos haluaa saada niitä kiipeilemään vaakatasossa. Helpommin sanottu kuin tehty, jos kaariportin huippu on yli kahden metrin korkeudella... Todella kaunis sävy 'Lilac'-syysleimussa.
    Minulla oli alkuun kasvimaalla normaalit kohopenkit ja hiekkakäytävät ja niissä oli ongelmana eniten se, että kitkeminen ja sateet saivat mullat hivuttautumaan käytävälle. Toki rikatkin kasvoivat sekä käytävältä penkkiin että toisinpäin. Paljon helpommalla olen päässyt sen jälkeen kun sain lavakaulukset.
    Meillä perhoset vierailevat eniten syyssyrikässä, mutta kyllä jättiverbenoillakin niitä näkyy. Paikka vaan tuntuu olevan hyvin ratkaiseva, sillä ainoastaan kahdessa penkissä olevat jättiverbenat keräävät perhosia. Etupihan tuulisemmalla kohdalla olevissa jättiverbenoissa ei juurikaan käy perhosia.
    Aurinkoista elokuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet laatikot ovat varmasti järkevämpi vaihtoehto, kun en kuitenkaan ole kitkijä. Kumisaappaita kalliimmat olisivat olleet niissä majailleet tukipohjalliset, joten olisi ollut turhan arvokas yhdistelmä uusia.

      Poista
  9. Huh, onneksi tuota kotilo-ongelmaa ei omassa pihassa ole. Sen sijaan lumettomuus-ongelma on, mikä lienee syynä siihen, ettei meillä kirahvinkukka selvinnyt täksi kesäksi kukkimaan. Noh, kaikkea pitää yrittää. Ja viime aikojen ostoksista päätellen todellakin kaikkea. Paljon olisi istutettavaa minullakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot ovat täällä pysyvä ongelma. Lumettomuus tosiaan voi tappaa kasveja myös. Toisaalta erilaisten kasvien kasvatusyritykset ovat myös mielenkiintoisia.

      Poista
  10. Mukava nimi kasville tuo 'kirahvinkukka' on olemassa leijonankorvakin niminen!Tuonne Mustilaan oon haaveillu piäseväni joskus! Harmi on nuo kotilot puutarhassa. Meille ei vielä oo ne tulleet, onneks. Hyvä kun kumpparit kottiin löysivät!

    VastaaPoista