maanantai 6. huhtikuuta 2015

s-Hertogenbosch ja kanavat ja alankomaalaiset

Ihmiset käyttävät sanaa hollantilainen kaikista Alankomaalaisista, mutta Hollanti on Alankomaissa kaksi eri provinssi maan länsi-osissa, Etelä-Hollanti ja Pohjois-Hollanti. Alankomaalainen on nimi, joka kuvaa koko kansaa. Ja selvästi se on se oikeampi nimitys, varsinkin liikkuessa muualla Alankomaita. Samoin kuin moni brittiläinen ei pidä itseään englantilaisena vaan brittinä, vaikka asuisikin Englannissa.

Joka tapauksessa Alankomaalainen liikennekulttuuri saa minut luulemaan, että ollaan Etelä-Euroopassa. Punkemista, tunkemista, torven soittoa, nyrkin heiluttamista, kiroilua. Ikkunat auki ja solvausten huutelua. Varsinkin ruuhkissa, joita taas voi olla yllättäen. Sellaista normaalia suomalaiseen makuun olevaa liikenneympyräkäyttäytymistä ei ole. Suomessa kolmion takana olevat odottaa, Alankomaissa ei. Se menee, joka ehtii, silläkin uhalla, että toinen auto on kyljessä kiinni. Ja päälle nyrkin heilautus, vaikka rikkoisi liikennesääntöjä. Moottoriteillä tilaa on enemmän, mutta sielläkin jumeja tulee herkästi ennen suosittuja liittymiä. Onneksi itse en ollut ratissa. Olisin päässyt sujuvasti liikkumaan varmasti vasta öiseen aikaan.

Minä en sitten millään osaa lausua tuon kaupungin nimeä. Kirjoitetaan s-Hertogenbosch, lempinimenään on yleisesti Den Bosch, johon oma kielenikin kääntyy. On osa Pohjois-Brabantin provinssia. Kaupungin keskusta on kävelijöiden ja pyöräilijöiden. Pyöräilijät ovat Alankomaissa kunkkuja. Tässä pysäköineet lelukaupan eteen. Mikäs se on pyöräillä, tasaisella maalla.



Auto jätettiin kauemmaksi parkkipaikalle, josta parkkimaksun hinnalla sai myös autollinen ihmisiä bussikyydin keskustaan. Liput ostettiin parkkipaikalta. Meidän parkkipaikalta bussikyyti pysähtyi Pyhän Janin Katedraalin (Sint-Janskathedraal) eteen.


Alankomaat ovat vapaaehtoistyön luvattu maa. Katedraalissa vaihdettiin juuri pääsiäisen takia kirkkotekstiilejä. Nämä olivat nuoremman näköisiä ihmisiä. Sen sijaan lattioita lakaisivat eläkeläisikäiset ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisia. Samoin Pyhän Marian rukousnurkkausta (?) hoiti myös vapaaehtoinen rouva, joka antoi kuopukselleni mukaan kynttilän, jonka voi kotona sytyttää.


Kirkkoja on paljon ja joka puolella. Jopa siellä maaseudulla keskellä peltoa oli pienin ruokouspaikka, jonne mahtui ehkä se kaksi ihmistä. Nämä alla olevat pari kuvaa siis Schijndelistä.




Den Boschin keskusta on pienempiä ja suurempia kävelykatuja täynnä, jotka johtavat aukiolle, jossa on joka perjantaisin (melko aikaisin loppuvat) markkinat.



Olimme menossa kanava-ajelulle ja jostain syystä minulla oli koko ajan mielessä tämän kuvan näköinen kanava. Kuvassa vasemmalla kaupungin linnoituksen muuria. Aikaisemmin kaupunki on ollut noin veden pinnan kohdilla. Tämäkin kuva on otettu kanava-ajelulta, mutta liput ostettiin kyllä keskeltä pientä kujaa.


Hetken kyllä ihmettelin, että ovatko nämä nyt ihan tosissaan, että keskeltä taloja lähtee kanava-ajelu, mutta kun meni sillalle (jota en aluksi tajunnut sillaksi) ja katsoi alas, näki kanavan.

Kanava-ajelulle liput ostetaan ennen paattiin menoa. Paatit ovat veneitä, avoimia sellaisia. On hyvä, jos ei sada, säästyy kastumiselta. Suurimmat veneet ovat 16 paikkaisia, vähän pienemmillä veneillä pääsee pari kertaa päivässä myös hieman ahtaampaa reittiä pitkin, kanavaan, jonka nimi oli kai Helvetin kanava. Kuvassa pilkistää yksi vene, joka on menossa juuri jonkin ihmisen kodin alitse.


Tuollaisiin veneisiin mahtui 16 ihmistä ja sinne mekin mentiin. Keulassa sai parhaimmat kuvat, paikkoja ei kyllä saanut itse valita.


Opas oli myös vapaaehtoinen. Usein eläkkeellä olevia opettajia tai vastaavia, jotka ovat kiinnostuneita omasta kaupungistaan. Rahat ajeluista taitavat mennä veneiden ja kanavien kunnostamiseen ja ylläpitoon. Luultavasti opastuksia saa myös englanniksi. En ymmärtänyt opastuksesta mitään. Ihmettelin pitkään, miksi opas puhuu jatkuvasti ravintoloista (restaurant) ennen kuin tajusin oppaan puhuvan kunnostuksesta (restaurointi).


Ali erilaisten siltojen, toisten kotien. Välillä väljemmillä vesillä.


Välillä ahtaammissa ja vanhoissa osissa. Ahtaimmassa kohdassa vene osui kanavan suuaukkoon ja teki mieli kyyristää pääkin alemmassa. Katoista roikkui hämähäkin seittejä. Tunneleissa asuu myös lepakkoja ja osassa seiteistä roikkui lepakon kakkoja.


Alla oleva kuva on yksi erilaisimmista kohdista. Tämä kohta ei ole ympyrän muotoinen tunneli ja taisi sijaita lähellä jotain kirkkoa. Edessä näkyy vanhimpia kohtia kanavaa.


Välillä keskellä kaupunkia, jossa oli ihan hiljaista. Lukuun ottamatta lintujen laulua. Välillä kaupungin muurien ulkopuolella, jossa kuului autojen äänet.


Kanavan varrella näkyi välillä ovia tai portaita jonnekin. Tässä kuvassa portaat salaiseen kirkkoon. Kuvassa myös veneen valonheitin. Pisimmät kanavan sisällä olevat pätkät olisivat muuten olleet aika pimeitä.


Olimme välillä kirkon alla, välillä paikallisen Stockmanin alla. Välillä satama-alueella. Välillä näimme ihmisten koteihin, välillä paikallisen vankilan vai olikohan se entinen vankila. En itse tosiaan näistä mitään ymmärtänyt, vaan äitini mies käänsi välillä pari sanaa englanniksi tai suomeksi. Kameran akun kanssa jouduin kovasti temppuilemaan, joten valoitukset ovat nyt tällaiset. Vieressäni istuvan naisen kamera-arsenaalille olin vähän kateellinen. Sai varmaan hyviä otoksia myös tunneleissa sijaitsevista yksityiskohdista.

Alankomaalaiset ovat myös kohteliaita, puheliaita, ystävällisiä. Myös pihejä, monilla omat eväät mukana. Piha-asioissa tosin piheys ei aina näy. Perennojakin voidaan vaihtaa kauden mukaan.

Viime viikolla magnolioiden nuput olivat suuria ja puhkeamassa pian. Kirsikat kukkivat. Tällä viikolla luonto varmaan puhkeaa kukkaan kunnolla. Myrskyjen ja sateiden jäljiltä vettä kyllä riittää, vaikka tulisi pidempikin kuiva kausi. Jos joskus haluaisin rakentaa veden päälle, ottaisin kyllä neuvoja vastaan Alankomaista. He taas saisivat taloissaan ottaa mallia pohjoismaisesta keskuslämmityksestä sekä talojen eristämisestä. Reissun jälkeen ei ollut omassa kotona ollenkaan kylmä, vaan enemmin hiki. Reissussa taas palelin aika lailla.. Nyt onneksi meilläkin alkaa lämpimämpi aika ja ehkä lumet sulavat kokonaan.

Pahoittelen jättipitkiä postauksia. Seuraavaksi taas paluu arkeen ja omaan pihaan.

4 kommenttia:

  1. Oi että!!! Minun sydän kuuluu Hollannille. <3 Ai että mikä ikävä minulla sinne tuli näitä kuvia katsellessa... Niin suuri niisk että, voi kunpa pääsisin taas itsekin.. :'( Ehkä jonain päivänä vielä, vaikka inhoakin lentämistä yli kaiken.. :) On totta mitä kirjoitat, he osaavat veden päälle rakentamisen, mutta lämmitysjärjestelmistä tosiaan oppia meiltä. Sain idean kirjoittaa tästä haikean, ikävän kaipauksen katkuisen kirjoituksen reissustamme viis vuotta sitten Hollantiin... Jää nähtäväksi toteutanko. Tuohon alkutekstin sanoisin, että meille kerran eräs mies (työ haastattelussa täällä...) sanoi kun puhuimme hollannista alankomaana, hän korjasi ja kertoi etteivät hollantilaiset pidä siitä, muistaakseni oliko kyse maasta, se on siis Hollanti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa vähän riippua ihmisistä, että kokevatko olevansa hollantilaisia vai alankomaalaisia vai molempia. Pieni maa, runsaslukuinen kansa. Kirjoita vain, ellei ole liian haikeaa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Mutta huikea oli kanava-ajelukin. Veti vähän sanattomaksi.

      Poista