Näin jopa painajaista vähän aikaa sitten, että kevät ehti mennä ohi ennen kuin huomasinkaan. Painajainen tuntui päivänvalossa ensin naurettavalta. Sen jälkeen tajusin monta erilaista syytä, keväänkin voisi menettää, varsinkin omalla pihalla. Eräänä keväänä esikoisen synnytyksen jälkeen oli kyllä useamman viikon aivan pois pelistä, kun ei oikein käveleminen omin jaloin meinannut lähteä käyntiin. Toivon siis kovasti, että kevät tulee siten, että olen terve kevään koittaessa.
Kevätodotuksen epätoivossa ryhdyin selaamaan kuvia, joissa oletin olevan mutakuvia jo maaliskuulla. Ei ollut. Huhtikuun alussakin oli pihalla lunta liikaa viime vuonna.
Täytyy vain malttaa odottaa ja muistaa, että harvoin kuitenkin juhannuksena lunta sataa.
Onneksi on helpotusta tuskaan. Sain ihania kerrottuja tulppaaneja, joita pääsen ihailemaan ihan sisätiloissa.
Blogissa saattaa olla lähiaikoina pidempiä päivitysvälejä, taidan muuten vain toistaa itseäni.
Kannattaa pistäytyä jossain puutarhamyymälässä saamassa väriä ja iloa! Lukea ja selailla ihania puutarhalehtiä ja -kirjoja. Niitten ja puutarhahaaveiden avulla aion kestää vielä jonkin aikaa. Nyt sentään jo linnut laulavat! Pakko sen auringonkin on joskus paistaa.
VastaaPoistakuule ihan samat fiilikset täällä!!! Aina luulen että kunhan tammikuu on eletty niin sitten hyvä tulee - ja paskat.. monta kuukautta vielä pitäis umpihangessa pärjätä. Ja kaikki kukat ja lehdet vaan lisäävät angstia. Että ainakin et ole yksin...
VastaaPoistaSama vaiva Rahikaisella! Ensin sitä koko pitkän loppuvuoden odottaa joulua ja vuodenvaihdetta, jonka jälkeen "alkaa kevät". Sitä fiilistä jaksaa pitää yllä hyvässä lykyssä ison osan tammikuuta, että "hei, tänään on jo minuutin pidempi päivä kuin eilen". Sitten helmikuussa todellisuus iskee päin nassua, että ei hitto, vielä pitää rahnustaa neljä viikkoa, ennen kuin päästään edes maaliskuulle... Maaliskuu maata näyttää, joo, hyvänä vuonna, mutta viime vuosina lunta on vaan tullut lisää vielä huhtikuussakin.
VastaaPoistaSilloin katson ikkunasta ulos ja päätän välittömästi pakata laukkuni ja lähteä ja olla ikinä tulematta takaisin. Niin turhauttavaa odotusta, kuukausitolkulla!
Ne tunteet tulevat ja menevät, mutta vuosi vuodelta tuntuu vaan vaikeammalta. Ei auta lehtien lukeminen eikä siementen hypistely, kun ulkona-ei-tapahdu-mitään-edistystä-kevään-suuntaan.
Uh. Kiitos että sain purskauttaa tämän ulos, samanhenkisessä seurassa :) Kyllä tästä jonain päivänä päästään mutaan ja saveen käsiksi, vielä viimeiset metrit edessä...
Lumikasoissa on ainakin se hyvä puoli, että niiden alla kasvit talvehtivat suojassa. Niin myös perhoset, kimalaiset, leppäkertut ja hyttyset... Minäkin odotan kevättä, mutta aina tahtoo unohtua se kauhea siitepölykausi. Lääkkeiden avulla oireet ovat hallittavissa, mutta kyllä se kuitenkin vaikuttaa.
VastaaPoistaTalviajalle pitäisi keksiä selkeästi jotain harrastusta. Katsoin valokuviani useammalta huhtikuulta. Sieltä löytyi monelta huhtikuulta pilkkikuvia. Pilkkikuvia keväältä. Tsiisus. Itku pääsee.
VastaaPoistaTsempit muille kevään odottajille.