Lokakuu ja syksyn 2021 sipulit

 Miten yhtäkkiä onkin jo lokakuu. En oikein taas pysy tässä(kään) vuodenajassa mukana. Katselen usein sisältä ruskaa ja huomaan jo joidenkin puiden lopettaneen kasvukautensa tältä vuodelta. Rusokirsikka aloitti aikaisin ruskansa ja vielä viime viikolla leimusi upeana. Ja samainen puu on yt lähes lehdetön. 

Kun ajelen autolla, tulee aina välillä mieleen, että pitäisiköhän matkan varrella piipahtaa vielä sipulikukkaostoksilla. Kun katson ylläolevaa maisemaa keittiön ikkunasta, näen paikan, johon voisi vielä piilottaa muutaman krookuksen, kun näkyisin hyvin ikkunaan. Olen pitänyt pääni ja ostanut viimeeksi sipuleita yli viikko sitten. Eli oikeasti olen kyllä ihan tarpeeksi sipulikukkia jo hommannut sekä niitä istutellut. Istutuspaikat alkavat jo kadota mielestä, joten keväällä on sitten yllätyksiä tiedossa. Tässä listaa ostoksista ja jo maahan tumpatuista sipuleista.

Kiurunkannus Beth Evans (en ymmärrä, että miksi kiurunkannuksia nyt vasta)

Krookukset: Jeanne D'arc (näitä lisään joka vuosi)

                    Romance

                    Gold Wellow

                    Flower record

                    Botanical Blue

                    Firelly

                    Cream Beauty

                    Queen of the Blues

                    Ard Schenk

Kuvassa valkoiset krookukset ovat Jeanne D'arcia. Etualalla lilahtava voi olla Vanguard. Matalien keltaisten lajiketta en nyt arvaile.

Laukat (Allium):

                Purple sensation (monena vuonna näitäkin istuttelen) 

                Kantaviense

                Ping Pong    (Päivänpesän Katjan innoittamana. Ping pong kukkii heinäkuussa.)

                Gladiator

Helmililjat (muscari)

                 Valeric Finnis

                 Siberian Tiger

                 Grape Ice

                 Latifolium (isohelmililja)

                 Touch of Snow   

Mikään helmililja ei lisäänny yhtä nopeasti kuin se tavallinen tummahelmililja, joten istutan nykyisin helmilijat ryppääksi. Näyttää nimittäin minun silmääni hassulta, kun olen esim yllä olevat isohelmililjat aikoinaan istuttanut hyvän välimatkan päähän toisistaan, kun luulin, että ne runsastuvat ja tuuheutuvat samalla tavalla kuin tavalliset tummahelmilijat. Ja pah. Ei lisääntymistä. Joten saivat kaverikseen muutaman lajitoverin. Isohelmililja tekee yhden suuren lehden, joka voi aluksi hämätä ja näyttää pienen tulppaanin lehdeltä.

Narsissit: Thalia (aikaisemmat hävinneet)

                Pink Blend

                Stralight Sensation

Tulppaanit: 

                Hilde

                Persian Pearl (näitäkin taantuilee, joten niitä mahtuu lisääkin)

                Ronaldo

                Sping Green (entiset jo taantuneet)

                Sylvestesteris (yhden kerran olen istuttanut, eivät nousseet)

                Mount Tacoma

                Carneval de Nice

                Synaeda Amor

                Tries Chic

                Jimmy

                Purple Dream

                Clear Water (näitä 80kpl, harmittaa että en ostanut 20kpl:tta lisää)

Meillä on toivottavasti kesäkuun alussa juhlat ja Clear Waterit ovat silloin toivottavasti kukassa. Pitkät valkoiset tulppaanit, joiden olisi tarkoitus yhtenäistää eri kukkapenkkien tulppaanikimaroita. Niitä olen siis istuttanut ainakin viiteen eri kukkapenkkiin, missä kukkii eri värisävyisiä tulppaaneja. Alla oleva kuva on otettu kesäkuun alussa 2019, jolloin Clear Watereita kukki minulla runsaammin viimeeksi. Taantuu kyllä helposti yhden kauden jälkeen.

Kun kukkapenkit kukkivat, ei tarvitse koristeeksi kesäkukkia. Kesäkukat eivät ole peruslaiskalle ihmisille sopivia. Tai minun laiskuuteni ilmenee juuri kesäkukkien hoitamisen (tai hoitamatta jättämisen) kanssa.

            

Liljat tai tarkemmin Marhanliljat (jee!):

            Claude Shride

            Orange Marmelade

Muut:

                Kirjopikarililoja

                Assyrianpikarililjat

               Suvikello

               Talventähti (1 pussi)

               Lumikello (vain 1 pussi, en erittele lajikenimeä, sillä aina ei saa mitä ostaa)

               Hyasintti Woodstock

               Kevätkurjenmiekkoja sekä sitä tavallista Harmonya, että Purple/Blue Hill sekoitus

               Kirjokevättähti 

               Anemone Charmer

               Posliinihyasintti (kummallinen vanha piha, kun täällä ei kukkinut posliinihyastintti ennestään)

               

Ja sitten noiden kaikkien lisäksi olen omalla tontilla levitellyt skillaa ja keväällä myös siirrellyt koiranhampaita eri paikkoihin. Osa entisistä sipulikukista taantuu, osa porskuttaa menemään ja osa lisääntyy. Puutarha kyllä muuttaa koko ajan muotoaan ja eri vuosina eri kasvit kukkivat eri tavalla tai eri aikaan kuin edellisenä. Joka kevät alkaa kuitenkin usein samalla tontilla samojen nurkkien tutkimisesta. Ne varhaimmin sulavat kohdat saavat kaiken huomion, jos sieltä alkaisi näkyä elämää. Kevättä kohti mennään jo mielessä, vaikka tässä välissä oleva useamman kuukauden tauko saa taas muistin pyyhkiytymään omistakin suunnitelmista.  

Aurinko ja sen voima

Tänään tein aurinkoisella säällä puutarhahommia. Ja ei ollut sitä ikivanhaa ja kulahtanutta toppatakkia päällä, mikä on ollut pari viime viikkoa aina pihahommissa niskassa. Tuli sipuleita multaan kaivaessa ihan hiki, kun ei kuitenkaan viitsinyt ihan ilman hihoja olla puutarhahommissa. Olikin ikävä aurinkoa, lämpöä ja hikeä. Vaikka varjossa taisi olla ehkä 12-13 astetta enimmillään. Aurinko paistaa jo sen verran matalalta, että en tiennyt, pidänkö enemmän japaninvaahteran punaisista lehdistä vai varjoista, joita se tekee. Kuvassa ihan oikeassa yläkulmassa magnolian vihreitä lehtiä. 

Toisesta suunnasta tuli myös varjoja.

Tuo samainen kantopenkki pilkistelee tuolta hevoskastanjan alta. Vehreä seinämä taustalla on naapurin puolella olevaa orapihlaja-aitaa.

Samaa penkkiä ei voi toki ohittaa kuvaamatta syysvuokkoa.

Muutama päivä sitten aloin tutkia yhtä kukkapenkkiä. En löytänyt sieltä ollenkaan syysmyrkkyliljaa Waterlilyä. Oli se kuitenkin siellä, jo sen verran kurjenpolven alle joutuneena, että jouduin hieman kurjenpolvea raivaamaan, koska en raaski tässä vaiheessa siirtää syysmyrkkyliljaakaan. Tämä on ollut niin varjossa, että on sen takia aika valkoinen, tulee saamaan lilan värin, kun saa valoa enemmän. Näin on muistini mukaan käynyt ennenkin.

Toisten nimettömien syysmyrkkyliljojen valon ja varjon leikin lomasta näkyy, että syysmyrkkikset alkavat pikku hiljaa olla kukintansa loppusuoralla. Loppusuorakin on kaunista.

Syysvuokko samassa penkissä vähän toisessa päässä kukkii mukavasti yhä. Joku kukka pudottaa terälehdet, joku toinen avaa nuppunsa. 

Pörriäiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Olinkin yllättynyt, kun yksi kimalainen oli hommissa keltatörmäkukassa. Siinä muuten kasvi, joka jaksaa kukkia. Heinäkuusta asti on kukkinut kevyen ilmavana. Ja kukkii yhä. Tässä vaiheessa silmät eivät edes näe noita siemenkotia tai nuppuja, vaikka kuvasta ne tulevatkin esiin.

Alemmassa kuvassa on vastavaloon keltatörmäkukan lisäksi aurinko. Tuo tämän päivän ilon ja onnen tuoja.

Paljon olisi tehtävänä kaikenlaisia syyspuuhia. Keinua ei viitsi vielä kantaa pois, tänään istuin siinä istutuspuuhien välissä ja mietin, että mitkä penkit saavat mitkäkin tulppaanit. Ja kas, osa tulppaaneista loppui kesken. Keväällä meillä on (toivottavasti) juhlat ja haluaisin ajoittaa suurien tulppaanien kukinnan juuri sinne. Ilmathan sitten lopulta päättävät, että mikä kukkii mihinkin aikaan.

Toiselta puolelta pihaa voisi jo aurinkotuolin kantaa suojaan. Niin helle tuskin tulee, että tuossa tulee enää makoiltua. Syksy jo  voittaa kesän, vaikka ihana päivä onkin tänään ollut.

Kärhöistä kukkii enää jämät. Kärhö Aljonushka kukkii vielä muutamalla kukalla.

Kärhö Diana kukkii vain yhdellä kukalla. Se kasvaa hieman hassussa paikassa, joten tätä ei juuri tule kuvattua. Ei siinä montaa kukkaa varmaan ollutkaan.

Väriä toki on kukkapenkeissä ja puissa ja pensaissa sekä lehdissä.

Osa pudonneista lehdistä alkavat jo ruskistua. Haravoimista ei ole edes aloitettu, kun suurimmat lehdet ovat vielä puissa. Onhan tässä syksyä jäljellä, vaikka kuinka paljon. Aurinko saa optimistiseksi.

Syyspäiväntasauksen viileät hetket

Kun kalenterissa lukee syyspäivän tasaus ja yöllä on ollut pakkasta, tulee vähemmästäkin selväksi se, että talvi on tulossa. Eilen onneksi otin viljelylaatikosta pois viimeisen kesäpurpitsan. Ensisilmäys aamulla ulos, oli tänään tavallista myöhäisempi. Kuva on otettu n 7.30 keittiön ikkunasta. Kirsikkapuun alla nurmikko ei ole samalla tavalla jäässä kuin muualla.

Toisesta kohtaa kuva takapihalta noin klo 8.40.

Syyshohdekukat eivät olleet kovin kohmeisia. Ne ovat pieninä yläkuvassa. Näiden lähellä on mm luppio Pink Tanna, se ehkä teki vähän suojaa muurin lisäksi.

Samoin punahatut ovat keinun vieressä vain vähän huurteessa.

Kimikki taas ei näyttänyt huurteiselta. Kylmyys oli saanut sen kukkavanat kumartamaan. 

Lätäkön luona maa on todella paljon alempana ja sinne halla yltää myös niinä päivinä, kun se on vain todella lähellä nollaa tai nollan tuntumassa. Niinä päivinä yläpiha/etupiha voi olla ihan sula. Nyt lätäkön luona punahatut olivat enemmän valkoisina.

Punalatvan oikeaa väriä sai jo arvailla.

Japaninhappomarja Admiration oli taas hyvin kaunis.

Etupiha on meillä selvästi takapihaa ylempänä. Ja etupihalla on paljon korkeita puita. Niiden alla kantopenkki näytti aivan jo sulaneelta, jos sitä halla olikaan koetellut. Kuitenkin vieressä olevan tammen lehdistä tippui vettä, aurinko sulatti tammen huurteisia lehtiä ja tiputteli pisaroitaan.

Puoli vuotta ja sitten on kevätpäiväntasaus!