Pieniä iloja

Kasveissa pienuus on aina suhteuttua. Nyt kukkii tai tulee kukkimaan monia pienempiä iloisia asioita. Kuten aivan uusi ostos kääpiömanteli Fire Hill. Ostin tämän helatorstain helteellä, kun tässä ei ollut vielä lehtiä eikä nuppuja. Sattumalta viereiset tulppaanit sopivat ihan hyvin tämän seuraksi.

Toukoheidinkukkani (ostin niitä kaksi viime vuonna) alkavat molemmat tehdä nuppuja ja jopa pieni kukinta on alkamassa. Näiden lehdissä on jotain esikkomaista. Ja viihtyvät esim. pensaiden varjossa. Nyt toinen yksilö on ruusupuskan varjossa ja toinen on muuten vain yli puolet päivää varjossa. Täytyy katsoa, että ovatko vielä ensi vuonna hengissä.

Himalajanjalkalehden nuppu on yhä kiinni. Tässä on lehdet huuhdeltu siitepölystä. Käyn joka päivä tarkastamassa vähintään pari kertaa, että onko tämä auennut. Tämä yksilö on ostettu ja istutettu ehkä 5 vuotta sitten. Eikä tätä ennen ole tehnyt kukkaa. En edes odottanut tämän ikinä kukkivan, koska kuulin, että siihen voi mennä kauan aikaa. Ajattelin tietenkin, että tämä saattaa kupsahtaa jo ennen kukkimista. On kuitenkin yhä hengissä ja nyt kukkimassa.

Vuorijumaltenkukka on hengissä. Se on niin piilossa, että tämän aina löydän ihan sattumalta. Täytyy tämän ympäristöä ehkä raivata, jotta ei jää muiden kasvien jyräämäksi. Varsinkin tuo valkotäpläimikkä uhkaa jyrätä.

Ja lähes tämän vieressä on ollut hengissä lehdet sinivaleunikosta. Se ei ole kukkinut ehkä kolmeen vuoteen, vaikka lehdet ovat aina tulleetkin esiin. Mutta nyt. Siellä on pampula. Nuppu. Kukkavarren tynkä. Se kukkii tänä vuonna! Ehkä uhkailu tehosi, sillä siirsin kaverinsa pois tästä paikasta, muka parempaan. Kaveri ei tee nuppua, mutta tämä tekee. Ehkä suurempi syy menestykseen voi olla myös tarpeeksi märkä kevät. Tai sitten jokin muu.

Olen ostanut useampia tarhakylmäkukkia sekä viime vuonna että tänä vuonna. Punaisemmat ovat alkaneet kukkia vähän möyhempään kuin lilat. Sade ei näitä ole säästänyt.

Saaripalstan Sailan innoittamana kävin kurkkaamassa syysmyrkkyliljojen lehtien sisään. Ja kappas. Waterlilyn lehtien sisällä onkin siemen. En tajua, miksi siemen on lehtien sisällä eikä tule silloin syksyllä siihen kukkaan? Ja pitäisiköhän tuon siemenen nyt kypsyä? Ja pitääkö sen istuttamista avittaa vai hoitaako luonto sen?

Niin paljon on opittavaa kasveistakin. Hienoa on oppia tietysti niistä näin konkreettisesti.

Ennen myrskyä

 Aamulla, ennen töihin lähtöä, kiersin nopeasti puutarhaa kameran kanssa. Tänään illalla onkin satanut tai tuullut tai satanut ja tuullut. Eilen leikkasin nurmikon, joka kasvaa nyt vauhdilla. Osa nurmikosta on aina kyllä täynnä rikkaruohoja. Valitettavasti osa siitä rikkaruohikosta voi olla esim. juolavehnää, joka sitten luikertelee kukkapenkkeihin. Voikukkia on myös monissa paikoissa. Nurmikon leikkuu oli tosi hidasta, kun vähän väliä jäin kiskomaan voikukkia pois kukkapenkeistä tai niiden laitamilta. 

Mietin kuvatessa, että olisi pitänyt ottaa videolle paikat, jotka kaipaavat uusi tulppaaneja tai muita sipulikukkia syksyllä. Kuvan keskellä näkyvä penkki on menettänyt lähes kaikki tulppaanit. 4  kappaletta Slawa tulppaania kukkii penkissä. Niiden lisäksi penkissä on aika pinkki palloesikko vielä kukassa ja sinisiä helmililjoja. Penkin väriyhdistelmät eivät ole ehkä ihan sitä mitä ajattelin, mutta menkööt.

Ja sama penkki tuolta kivituhkapolulta otettuna takapihalta ylemmäs.

Sitten on kukkapenkki, jota katson myös ikkunasta, tuon keinun vierellä. Ylemmän kuvan taustalla ja alakuvassa se näkymä, joka on noin suurin piirtein se, minkä näen, kun haen vettä tai pilkon kasviksia ruokaa varten. Keinun taakse sijoitan herttavuorenkilpiä. Kuiva paikka, jos kotilot eivät ihan villiintyisi siellä. Märkä savimaa + herttavuorenkilvet = kotiloräjähdys. Alakuvan penkiin ostin jo valkoisen kylmäkukan, jonka kukinta meni nopeasti silloin kun satoi vettä ja oli kylmä. Tuonne ostin myös yhden syysvuokon, kun kerrankin keväällä sellaisen löysin taimimyymälästä ja purkin pinnalta näki juuri ja juuri syysvuokon heränneen. Kerrankin istutin syysvuokon ajoissa. Tuossa penkissä on kukkinut jo vaaleanpunaiset hyasintit, mutta valkoiset helmililjat sittenkin olin istuttanut pieneen rykelmään, joten ne ovat jotenkin järkevästi nyt siellä. Yksi oranssi ballerina-tulppaani on jäänne ehkä viiden vuoden takaa, kun tuossa oli pieni kapea alue, jossa kasvoi edellisen omistajan laittamana oransseja liljatulppaaneja. Yritin löytää samanlaisia. Yksi enää jäljellä tuota ballerinaa ja se siirron toiseen penkkiin.

Eli tänne väripläjäykseen.

Siellä on tulppaaneista jäänteitä monien eri vuosien kerrostumaa punaista, valkoista, oranssia, keltasävyisiä. Nyt penkkiin on tullut jo selkeämpiä aukkoja. Joskus istutin tuonne useita kymmeniä kirkkaanvärisiä tulppaaneja ja pari vuotta riitti, että sinne lisäili pussin tai kaksi. Sitten alkaa tulla katoa ja pitää aina jotain lisätä. Nyt värikylläisen puolen ja hempeämmän värisen puolen väli alkaa olla suuri, joten voin suunnitella ensi kauden värejä. Niitä tulppaaneja, joita muistan ja tunnistan tuolta ovat mm. kerrotut Sun Loverit, joiden kukat ovat aina yhtä suuret yllätykset, sillä samasta pussista tulee eri sävyisiä auringon rakastajia. Viime vuonna olen istuttanut tuonne myös Orange van Eijkiä. se voi minulla mennä sekaisin joidenkin muiden tulppaanien kanssa. Vuosien saatossa olen tähän penkkiin istuttanut monta pussia ihanaa Princeess Ireneä ja viime vuonna löysin sellaisen tulppaanin kuin Orange Princess. Se näytti ihan kerrotulta Princess Ireneltä, joten istutin näitä yhteen kohtaan ihan rinnakkain. Ja ne näyttää kyllä samalta lajikkeelta, toinen vain kerrotulta. Varsi yhtä tumma molemmissa ja ulommissa terälehdissä samoja kuviointeja. 

Toisessa päässä tätä aika pitkää penkkiä onkin tulppaaneja vain siellä täällä. Yksirunkoinen suklaakirsikka on kukassa, mutta siitä puusta on yksi haara kuollut, joten en tiedä, miten sitä ehostaisin kauniimmaksi. Muutama tulppaani on vasta nupulla ja täytyy katsoa tarkkaan, mitkä lajikkeet voisivat olla niitä myöhäisempiä. Laukkoja sen sijaan on useampia näkyvissä. Perennoilla on nyt kova kasvuvauhti tässä penkissä.

Uusiin penkkeihin tulee ajoittain tungettua paljon sipuleita, kun tietää, että siellä ei ole vanhoja juurakoita tai sipuleita. Ehdin myös miettiä, mitä istuttaisi mahdollisesti vapautuvalle tilalle myöhemmin kesällä. Exotic Emperor sekä narsissi Obdam tekee yhdessä hyvin hörhelöisen yhdistelmän. Nämä ovat ihan lähellä ihan keskeneräistä lammikkoa, joka on nyt siis ollut jo vuoden kesken. Siis ylikin.

Koska mänty on nyt ollut vauhdissa ja joka ikinen paikka on täynnä keltaista siitepölyä, kuten se lammikkokin, niin päätin, että kivet lampeen hankintaan vielä toukokuussa. Lammen vesi on pakko vaihtaa. Vaikka tämän illan sateet ovat sitä kuitenkin hieman siistinyt. Ihme. Jokin kuva tulee männyt siitepölyn määrästä alakuvan himalajan jalkalehden päältä. Se ei ole oikeasti noin kumman värinen. Oli pakko ottaa siitä siitepölyinen kuva, kun en tiedä, miten se kestää kovan sateen. Ensimmäistä kertaa näen omassa Himalajan jalkalehdessäni nupun! Onhan se tuossa ollutkin jo viisi vuotta, ehkä. Tämä kesäisin tosi varjossa. Ja on ollut tuolla kaiken maanpeitekasvien joukossa. Olen monta kertaa miettinyt, ovatko maanpeite kasvit sille haitallisia. Tuo paikka vain jää helposti kitkemättä ja siellä on muitakin rajuja kasveja kuten karhunköynnös. 

Nyt saisi tosi värikylläisiä kuvia ulkona sateen jäljiltä. Aikaisemmin aamulla otetut kuvat olivat enemmän tai vähemmän siitepölyisiä. 

Kevät Kotkan puistoissa

Teimme viikonloppuna matkan etelään. Kun kotona oli ollut paljon pilvistä ja sateista, meillä ei ollut kovin aurinkoisia toiveita matkalle. Täysi-ikäinen lapsi sai viikonlopuksi kodin itselleen ja parille kaverille, poistuimme etelän lomalle. Eri kaupunkeja vertailtiin pikamatkan kohteeksi ja valitsimme Kotkan, koska kukaan ei keksinyt parempaa korona-ajan ajanvietettä, kuin ulkona liikkumisen ja puistot. Onneksi Kotka oli lauantaina aurinkoinen ja lähdimme katselemaan puistoja. Sapokka on monelle tuttu ja onhan se ihan mahtava vesiputouksineen ja korkeuseroineen ja istutuksineen ja luontoineen.

Sapokassa oli rusokirsikoiden kukinta lähes ohi ja paikoin maassa oli vaaleanpunaisia terälehtiä. Alppiruusuista varhaisimmat olivat aloittamassa kukintaa.

Isopuistossa pyörin kuin väkkärä yhdellä perenna-alueella. Kukkivat magnoliat saivat minut melkein kiljaisemaan. Tulppaanit ja narsissit toki olivat nyt pääosassa.  Perennoista kukki jo joitakin perennoja ja paljon perennoja oli hyvässä kasvuvauhdissa.

Katariina meripuisto on taas hyvin erilainen. Aluksi mietin, että mitäs täällä nyt on, kun alue on laaja ja näyttää aluksi olevan ainoastaan vain laaja alue meren rannassa. Sieltäkin löysin yhden perenna-alueen puron varrelta, rusokirsikka oli vielä kukassa. Meren tuulien voimakkuus tuntui enemmän kuin Sapokassa. Meren näki monesta paikasta. Meren lisäksi oli muita vesiaiheita. Katariinan meripuisto teki lopulta todella suuren vaikutuksen.

Ja hienoin opetuksellisin osuus löytyi seiskaluokkalaiselle. Tuo alakuvassa oleva pallo ei ole lyhtypylväs, vaan esittää aurinkoa. Tästä oli sijoitettu sopiville etäisyyksille aurinkokuntamme planeetat oikeassa kokosuhteessa, joista lähimmät olivat siinä kulkuväylän varrella näköyhteyden päässä. Sitten muihin planeettoihin alkoi tullakin jo matkaa. 

Saturnus bongattiin, kun olimme jo autossa ja ajeltu jo pois päin puistosta. Oli ottanut kuvan myös itse Saturnuksesta, mutta tajusin vasta jälkeenpäin, että saturnuksesta heijastui mm minun ja lapseni kuvat.

Keskustasta kirjaston edestä löysimme Neptunuksen ja seuraavana aamuna sitten Pluto (ei enää planeetta) olikin Kotkansaaren pohjoisosassa merimuseon edessä. Katariinan meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläosassa ja aurinko siellä ihan eteläkärjessä. Lapsi (ja minä myös) hahmotti todella hyvin planeettojen väliset suhteet sekä sen, miksi se aurinko ei oikein jaksa lämmittää meidän aurinkokuntamme suurimpia jättiläisplaneettoja. 

Yritimme olla niin koronaturvallisesti kuin vain matkalla voi olla ja puistovierailut olivat näitä turvallisia kohteita. Vaikka puistot olivat minulle tosi tärkeä kohde, niin onneksi perheen miesväki piti niistä paljon. Puolisoni sanoin: " Kun odotukset olivat aika matalalla, oli ihan tosi kiva reissu." Lapseni mielestä olimme ihan kuin ulkomailla, kun aurinko paistoi, oli eri maisemat ja koko talvi lähinnä kökötetty kotona.

Jos ensi kerralla on vähän lämpimämpää, koetamme saada riippumatot itsellemme, sillä kunnon tuulella, noin 10 asteen lämpötilassa, ei pystynyt kovin pitkää riippumatoissa loikoilemaan. Ilta-auringossa ei enää ollut kovin lämmintä.

Toivoisin, että moni muukin paikkakunta ottaisi puistojen suunnittelussa Kotkasta mallia. Nyt Kotka menee siellä aika omassa luokassaan puistojen suhteen ja näin turistina saa aika paljon niistä irti.