Heinäkuun viimeinen

Kun on pitkään lykännyt ruohonleikkuuta ja sitten se on lykkääntynyt arjen tai sateiden tai muiden syiden takia, on aivan ihana saada ruoho taas leikattua. Vaikka samalla pyytelinkin lähes anteeksi muutamalta kimalaiselta, kun jouduin hätistelemään niitä apilankukista pois. Kun leikkaa pitkän ruohon, jää meillä sinne kuitenkin aina muutamia apilankukkaikin jäljelle ja muutamiin paikkoihin niitä voi aina jättää kimalaisia varten.

Nurmikon leikkuu tuo tuoksuja, mutta myös siisteyttää puutarhaa. Ja joidenkin kukkapenkkien rajat tulevat selvemmin taas esiin. Olisi kunnon kanttausten aika myös, mutta se ei enää ehdi heinäkuun hommiksi.

Mukavaa elokuuta!

Arki

Arki on sellainen jännä juttu, joka voi alkaa, vaikka olisi heinäkuu. Minulla se tarkoittaa sitä, että kesäloma töistä on ohi ja herätyskellon tuomaan rytmiin joutuu taas opettelemaan. Töihin paluu loman jälkeen onnistuu aina välillä tosi sujuvasti ja välillä vähemmän sujuvasti. Tänä vuonna lähdin ekana työpäivänä töihin ilman työavaimia. Ei tullut mieleen, että lukkoon tarvitaan myös oikea avain. Eli loma taisi olla ihan mukavasti rentouttava. Tämän viikon illat toki menee hieman toipuessa rytmin muutoksesta eli sohvapainoitteisesti. Sen verran kävin ulkona, että otin kylmässä säässä kuvia kohdista, jotka nyt miellyttivät silmää. Austin-ruusuni majailee yhä kottikärryissä. Helppo siirrellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Nyt sen kukka alkaa olla auki ja se ihana kerroksellisuus on nyt nähtävissä ihan eri tavalla. Vaikka kukassa näen ripauksen vielä persikkaa, on kukka nyt enemmän vaaleanpunainen. Tuoksu on myös ihana. Taisin rakastua. Jonkun paikan tälle vain voisin kaivaa, koska kottikärry ei voi olla kovin pitkäaikainen paikka ruusulle. Saanko esitellä, Princess Alexandra of Kent. Tämä jaksaa myös kannatella kukkansa. Tämän tiedon kävin myös lukemassa Instasta.

Tänään bongailin ötököitä. Onneksi tähtikatkero onkin myös kimalaisten mieleen.

Hitaasti avautuva törmäkukka sai myös pienen vihreän vieraan. Tässä siis avautuva Scabiosa caucasica 'Perfecta'.

Uusien penkkien yleisnäkymä tulee minulla aina olemaan vähän vajaa ensimmäiset pari vuotta. En ikinä saa uusia penkkejä heti kukitettua kunnolla. Toisaalta näihinkin tehdään ensi vuosina aika monta siirtoa penkkiin ja pois. Tässä pienessä penkin tyngässä on tehty jo korvaavia istutuksia menetettyjen tilalle ja myös siirrelty tuotakin vaaleanpunaista ruusua pariin kertaan. Viimeinen pioni kukkii vielä juuri ja juuri. Koska vapaata multatilaa on ollut tuolla vapaana, on siellä kohta kukkiva kukkimaan aloittava punaluppio Tanna tehnyt 4 pientä poikasta. Niiden lehdet näyttivät pitkään todella paljon apilalta, nyt niiden muodossa alkaa olla luppion soikeaisuutta (onko se edes sana?).  Nyt unohtui luppio kuvata, piti vain kertoa, että tyhjästä tilasta on myös hyötyä. Ruusun taustalla oleva korkea kasvi on vaaleanlila syysleimu, joka on vanhaa kantaa ja leviämisessään ainoa tällä pihalla, jota saa vähän vahtia.

Keinun lähellä kukkapenkki, jonka nimi on yläkerta, alkaa kuitenkin täyttyä. Osa täyttymisestä on ollut ihan valmiiden taimien istuttamista. Osa taas sormustinkukkien sekä unikoiden yllättävistä itämisistä. Osa unikoista kuitenkin on jäänyt melko mataliksi, ei ehkä ole tarpeeksi vahvaa maata tuolla. Huovilan puistosta ostettu sinisävyinen ritarinkannus on avannut kukkansa. Vaaleanpunaisen sävyinen on toisaalla hyvin kiemuraisine kukkavarsineen.

Vähän toisaalla samaa penkkiä alkaa nyt näyttää siltä, miltä ei näyttänyt vielä aiemmin. Tummalehtisen peruukkipensaan kontrastikasvitkin alkavat olla parhaimmillaan. Eli siellä on salaatin värinen (eli lime) keijunkukka ja taustalla syyshortensia Wim's Red, joka aloittaa kukinnan pikkuhiljaa valkeilla kukilla.  Nämä pensaat joutuvat olemaan penkissä hieman syrjässä. Paikkavalinta olisi keskeisempi, ellei tarvitsisi ottaa huomioon lumisten talvien lumikolasta aiheutuvia mahdollisia vahinkoja.

Täydet penkit ovat taas vähän vanhempia ja niitä pystyy ja joutuu jo välillä vähän karsimaan, jos on toiveissa siementaimia. Tai on tarkoituksena riipiä toisten kasvien siementaimia vähemmälle. Tässä penkissä on monelle kasville hyvät olosuhteet. Ihan alimmaisena kosteutta pidättävä savi ja multaa päällä 30-50 senttiä. Tässä penkissä ei oikein ikinä mikään jo juurtunut kasvi lurpota, vaikka olisi kuumaa ja kuivaa. Tämä penkki menee varjoon myös suhteellisen aikaisin iltapäivällä, joten haihdunta on myös en takia vähäisempää. Aamupäivän ja keskipäivän aikana tuolla onkin sitten lämmintä aurinkoisella säällä. Tuolla penkissä pyöriessä olen saanut kyllä todella kovan hien päälle joskus aamun aikana, kun muualla pihalla on vielä viileähköä. Tuolla alkaa kukkia angervoja, komeamaksaruohoja, pari pallerolaukkaa. Kärhökaaressa kukkii vasta korkeita kurjenpolvia (jotka eivät kunnolla näy kuvassa) kuten Orion ja Patricia. Kärhöt ovat vasta nupulla ja tuon penkin valkoisissa syysleimuissa ei näy vielä vähään aikaan nuppuja. Sen sijaan suklaakirsikan kirsikat ehtivät mennä lintujen suihin.

Tässä vielä kuva lähempää mm. pallerolaukasta. Tuo valkoinen pallotuijan päällä on pudonneita pionin terälehtiä. Näihin värisävyihin sopisi lisääkin pallerolaukkoja, kunhan saisin istutettua ne siten, että pääsisivät kasvamaan tuolla kaiken lomassa suhteellisen ylöspäin. Komeamaksaruohot sekä punainen punatähkä ovat hyviä pörriäiskasveja tuolla, kunhan kunnolla avautuvat.

Minä valmistaudun huomiseen omaan arkeen, jonka jälkeen pääsen taas pian nauttimaan viikonloppuvapaasta.

Jotain uutta

Olin kotoa pois melkein kolme päivää ja kaksi yötä. Sinä aikana oli avautunut joitain kasveja. Ei ihme, kun lämpötilat olivat olleet päivällä hellelukemisessa. Minulla on etupihalla penkki, joka on pakko pian uudistaa. Toivottavasti tänä syksynä. Siihen olen myös aina joskus vain tyrkännyt kasveja ja unohtanut sitten ne. Nyt en tiedä, onko tämä punainen kärsämö ostettu vai tullut jonkin toisen kasvin kylkiäisenä. Se on joutunut vähän kiemurtelemaan tullaakseen valoon noiden helminukkujäkkäröiden lomitse. Tämän muuten olen meinannut kitkeä jo varmasti yli 10 kertaa. Onneksi nyt maltoin (tai oikeasti olin laiska ja sitten unohdin).

Nyt sitten joudun miettimään ruusumätsäys asioita. Ostin ensimmäisen Austin ruusuni, joka on Princess Alexandra of Kent. Siinä oli pari nuppua, kun sen ostin, mutta ei yhtään kukkaa auki. Ja kooklettaminen ei täsmälleen kertonut kukan väriä. Tässä kukassa on nyt myös sellaisia värisävyjä, jotka eivät olisi olleet ehkä ihan ykkösiä, jos olisin kukinnan nähnyt kaikista, mutta en silti tästä luovu. Minun on luovuttava ajatuksestani, että persikkaa ei tähän puutarhaan tule, sillä nyt kukassa on myös aavistuksia persikasta. Ja tämä kukka kyllä kertoo, että tämän paikka on muutaman muun persikkaan taipuvaisen kasvin luona. Luulen, että tämän väri saattaa kyllä muuttua vielä vaaleanpunaisemmaksi.

Ja tämä suhteellisen vasta maahan kaivettu ruusu Duchesse de Montebello saa sittenkin uuden paikan. Mutta niinhän vain herttuattaret väistyvät prinsessojen tieltä.

Herttuatar tulee kuitenkin saamaan jonkin ihan hyvän paikan. Minulla on taas pari uutta kasvia odottamassa istutusvuoroa. Välillä ihan ihmetetyttää, että mistä näitä kasveja putkahtelee, kun jääkaappi ei täyty yhtä vaivattomasti.

Kun lähdin reissuun oli minun puussani kärhöistä kukassa vain tumman lila kärhö, joka muistaakseni on Warszawska Nike. Yksi nupuista näytti vaaleammalta ja se olikin nuppu yhä hengissä olevasta Hagley Hybridistä. Nämä molemmat kärhöt ovat aivan liian laihassa ja huonossa maassa, mutta ovat hengissä. Näitä ei myöskään ole istutettu oikeaoppisesti vaan siten, miten kesällä on jaksanut kaivaa.  Tämän istutusvajavuuden takia nämä eivät mitenkään nopeasti tuuheudu. Jos tuuhteutuvat ikinä. Eroa on sellaisiin kärhöihin, jotka ovat saaneet hyvän paikan itselleen.

Tähtikatkero Swertia Perennis kukkii nyt. Väri on jännä, ei oikein erotu kauas, mutta läheltä siinä on ihan kuin hopeaa mukana.

Omenapuupenkissä (kuvasta avautuu penkin nimi) avautui ensimmäinen kärhö Aljonushkan kukka, eka on aina tuollainen pörhelö jostain syystä. Sen seurana kasvaa korkealla kurjenpolvi Orion. Orion on hyvin pitkä (tai leveä ilman tukea) kurjenpolvi ja tarhakellokärhö Aljonushka jää noin kaksimetriseksi. Se myös tarvitsee tuen, sillä se ei osaa napata tuesta kiinni. Huvitus tekee nyt mukavasti omenaa.

Tähtililjani ainoa kukkavarsi ei ole kauniisti suorassa, vaan kenollaan. Joten sen taustalla näkyvät lehdet eivät kuulu tälle kasville.

Parin päivän poissaolon jälkeen puutarha pitää aina tutkia. Silti jotain ehkä taas jäänyt huomaamatta. Vielä on avautumatta paljon erilaisia kukkia.