Sitä sun tätä

Kaikki eläimet ovat taas runsain mitoin liikkeellä. Lehtokotiloita päätin kerätä vain puoli litraa. Sillä muuten en olisi ehtinyt tehdä mitään muuta. Turhauttavaa on niiden määrä, joka paljastuu pienenkin sateen jälkeen. Yksi kotilo näkyy esim. kuvan valkoisessa tulppaanissa.

Hyttyset ovat olleet jo viikon hereillä, mutta nyt oli pakko niiden takia lopettaa puutarhahommat kymmeneltä, kun alkoi olla tukalaa. Odotan tässä samalla, että allergialääke vähän hillitsisi kutinaa ja paukamien kokoa.

Tähän aikaan penkkiä kiertäessä usein kitken samalla ja katkon myös tulppaanien varsia, kun tulppaanit varsitavat kukan terälehdet tai alkavat sattua silmiin.

Kun tulppaani on kuihtumassa, se kerää ravinnon sipuliin lehtien kautta. Estän näiden suurempien tulppaanien siementen tekemisen katkaisemalla sen pään.

Ja usein ulkonäön takia myös kukkavarren.

Nyt alkaa olla ukkolaukkojen vuoro. Samasta pussista on tullut näin eri sävyisiä ukkolaukkoja ja ampiaiset ja muut nauttivat näistä. Pari ampiaista on eksynyt sisällekin ja oli lähellä pieni kiljaisu, kun tokkurainen ampiainen käveli tässä yhtenä päivänä varvastani pitkin.

Kasvimaa alkaa olla kylvetty ja suurin piirtein kunnossa. Mutta kaikissa penkeissä ei näy vielä oikein elämää. Onneksi kesä ei ole vielä kamalan pitkällä, vaikka välillä sitä tuntuu yhä, ettei mitään ole ehtinyt kunnolla tehdä.

Sentään sain vihdoin loput (ehkä) kesäkukat päätettyä.

Ostin tuollaisen korkean valkean kasvin nimeltään Gaura. Minua ei oikein osattu neuvoa, että kestääkö Gaura taivasalla, vai tarvitseeko sateen suojaa. Nytpä sitten se tulee testattua.

Tumman ja vaalean liitto on minusta nykyisin kaunista joissakin kohdissa. Toisissa taas saa värit räiskyä. Tässä pihassa ei ole kyllä olemassa mitään yhtä teemaa. Näkyy kaikenlaiset innostukset ja värikokeilut vähän siellä ja täällä.

Muutamat kohdat häiritsevät enemmän tai vähemmän ja jotain aion joillekin niille tehdä tänä kesänä.

Nyt se tuli

Nimittäin kunnon sade. Taisi sataa vähän sitä toukokuultakin puuttuvaa sadetta. Kahden päivän aikana yhteensä yli 40milliä vettä.

En aio kastella huomenna viljelyksiä.

Sade tekee luonnolle hyvää. Ja tuntuu helpottavalta tietää, että nyt on siitepölyt huuhtoutuneet, kasvit saaneet kunnolla vettä ja tämän jälkeen on luvattu aurinkoa ja lämpöä.

Välillä on sateessa ollut pieniä taukoja tai ilma on ollut ajoittain vähän sellainen lämpimän kostea (kunnes nyt taas viileä), joten ensimmäiset ukkolaukat ovat melkein auenneet, säästä huolimatta.

Liljakukkaiset tulppaanit taipuvat, kerrotut ränsistyvät ja/tai taipuvat. Osa pitää pintansa. Osa heittää loput lehtensä maahan sateen voimasta.

Edellisessä postauksessa esittelin mahdollisia muutossuunnitelmia. Koska Betweenin mielestä näiden näkeminen oli piristävää, tässä tulee yksi pikkuinen ja hidas projekti. Rikkaruohot helposti aloittavat rehottamisen myös sateiden jälkeen. Olen näiden raparperien (viime syksynä istutettu) paikalla pitänyt kaksi kasvukautta pressua. Sain tapettua tuolta alueelta vuohenputken sekä melkein karhunkierron. Tuossa vieressä on oja ja siellä tuo kasvava ojakellukka on tosi kätevä. Sen läpi ei ole (vielä) vuohenputki vielä kasvanut tälle alueelle, vaikka se vuohenputki riehuu tuossa metrin päässä tästä. Nyt tämän alueen reunassa on samainen pressu, jotta saan seuraavan pienen alueen vapaaksi rikoista. Etenen tämän alueen kanssa muutama neliö kerrallaan, koska en ole vielä varma, mitä tälle alueelle laitan lopulta kasvamaan. Kuusen alta uhkaa tulla muita rikkoja, mutta niitä sentään nyppii helposti pois. Nyt olen tähän pieneen vapaaseen kylvänyt aika rennolla otteella suorakylvöllä kesäkukkien siemeniä. Toivottavasti kesäkukat ehtivät kukkaan. Tuo kuusi on meidän puutarhamme pohjoisimmassa nurkassa ja raparperista noin puolitoista metriä oikealle kasvaa rusokirsikka.

Ihan vasta tutkailin sinivaleunikkoja sillä silmällä, että tekeeköhän mikään niistä nuppuja. Löysin yhden nupun. Nyt löysin kolme nuppua ja yksi sinivaleunikko on alkanut kasvattamaan jo kunnolla varttakin. On tämä vesi tärkeää.

Toisaalla puutarhaa on tummakurjenpolvi on jo hyvin muhkeassa kunnossa. Se ehtii joka vuosi siementämään aika kauaskin. Mutta tässä vaiheessa vuotta on hienoa, että on olemassa näin elinvoimaisia kasveja.

Huomenna pitäisi paistaa aurinko. Ehkä tämä vesimäärä riittää nyt loppuviikon tarpeiksi.

Realismia

Tänään on ollut kuvailujen kannalta realismipäivä. Olen tänään hyörinyt puutarhassa mielellään, ilman eilisiä tuskia. Paljon on kaikkea tekemättä, mutta paljon taas kaikkea ehti ja muisti. Mutta nyt on realismia se, että en ollenkaan muista tämän oranssin kasvin nimeä. Osaisiko joku auttaa?

Näiden tulppaanien juurella kasvava angervo oli napannut sisäänsä varsin suureksi kasvaneen niittyleinikin. Eipä ne niittyleinikit puskiksi niityillä kasva. Kukkapenkissä kylläkin. Piti kaivaa ylös koko kasa, ei sitä leinikkiä muuten olisi saanut kitkettyä.

Tänään on jatkettu kitkentää.

Leikattu nurmikkoa myös niistä paikoin, joihin odotan jotain inspiraatiota. On nimittäin pikkaisen hankalaa jatkaa näin. Lapsi ajaa kaikki helpommat paikat.

Sametti Hortensia joskus pyysi esittelemään kivimuuria. Esittelen nyt realismia. Unohdin kyllä kuvata portaat. Tämän pätkän yläpuolella kasvaa valtava tuija. Siis valtava. Ja tämä puoli on siis pohjoiseen päin. Se ei kyllä haittaa juolavehnää, eikä voikukkaa. Joskus aina kitken tuosta pikkasen, mutta luonto on minua nopeampi.

Tämäkin puoli on pohjoiseen, mutta saa ehkä vähän enemmän aurinkoa silti, koska talon varjo ei tule ihan yhtä jyrkästi. Sivussa olevat koivut tulevat kaatumaan ajan kanssa. Niiden oli määrä kaatua jo talvella, mutta tarina on pidempi, miksi ne eivät kaatuneet. Kun koivut lähtevät, lähtevät myös nuo kotiloita keräävät herttavuorenkilvet. Ne peittävät muurin nyt kokonaan. Kasvavat siis lähinnä ilmassa osittain. Koivujen juurella kasvaa ryteikköä. Siellä tulee sitten olemaan projektia tulevaisuudessa.

Tuon muurin palautan joskus vielä näkyville. Mutta annan sen vielä olla odottamassa koivujen lähtöä. Mielessä olisi pari muutakin projektia, jotka taitavat vaivata mieltä enemmän. Ja aika monta muuta pikkujuttua ensin hoidettavaksi. Onneksi on koko kesä aikaa. Joka kesä sitä kuitenkin saa uusia asioita aikaiseksi, vaikka jossain vaiheessa tuntuukin siltä, että mielessä oleva lista on pidempi kesän jälkeen kuin alussa.