Leimuaa

Viikonloppuna rusokirsikka oli vielä vaiheessa. Nyt se leimuaa.

Ihana väriläjäys.

Värikästä viikon jatkoa!

Pätkimistä

Pätkii kovasti. Siis nettiyhteys. Asiaan tulee toivottavasti taas muutosta, mutta tuo yhteys selkeästi on hidastanut bloggaamista.

Koko viikonlopun oli harmaata ja viileää. Istuttelin sipuleita. Teen usein sekoituksia, joissa kippaan pari-kolme pussillista sipuleita sekaisin. Heitän ne perennapenkkiin, jotta asettuvan luonnollisemman oloisesti. Sen jälkeen yritän laskea, että upotan multiin yhtä monta kuin olen sinne penkkiin heittänyt. Ja unohdan tietenkin jossain vaiheessa laskea sipuleita. Joskus saan upotettua kaikki sipulit. Usein tarvitsen vielä seuraavana päivänä tarkistaa, että en löydä sipuleita jostain mistä sattuu.

Olen laiskistunut hieman muistiinpanojen tekemisessä. Joskus teen muistiinpanot kuvallisina. Multaisilla käsillä on niin surkea kirjoittaa. Musta-valkoisia yhdistelmiä tulee yhteen penkkiin.

Puutarhaan tuli viime viikolla (ehkä) ruska. Olen tästä vähän epävarma, sillä olen joitakin päiviä aina silloin tällöin ollut niin laput silmillä, että en ole oikein hahmottanut, missä vaiheessa rusokirsikka punertui. Ei hajuakaan, että punertuiko vähitellen vai kerralla. Nyt se kuitenkin erottuu.

Myös etupihan rusotuomipihlajat ovat syysvärissä. Pienesti tästä on myös haikea olo. Ruska on kaunista. Kovin kaunista ei ole lehdettömät puut ja pensaat. Tätä ajatellen olen alkanut miettiä erilaisia havuja. Niitä kyllä jo joitakin puutarhassa kasvaakin.

Viikonlopun sipuli-istutusten aikana myös jaon ja siirsin perennoja. Vähän mietin kauhulla, että miten ne tulevat pärjäämään. Kuitenkin eilisen päivän lämpöaalto yllätti niin positiivisesti, että ehkä uskon niiden kasvien vielä jaksavan vähän juurtua ennen talvea.

Samalla löysin myös jonkin kasvin juurakosta lappuja. Joten selvisi, että minulla kasvaa vierekkäin kahta erilaista syyshohdekukkaa. Lappu on nyt siellä pihalla, joten en enää muista , enkä kuvistakaan erota lajeja toisistaan.

Eilisen ajatuksia, tämän päivän houkutuksia

Blogi ei aina päivity ihan ajantasaisesti. Eilen ajattelin ottaa kuvia kaikista kukkivista kohteista ympäri puutarhaa. Mutta homma jäi kesken.

Aamulla piti olla pipo päässä, istuttelin pikkusipuleita. Valo oli kaunis, joten ikuistin pari kuvaa. Toisella puolella pihaa ei auringon säteet niin osuneetkaan, joten kuvailu taas jäi.

Tänä vuonna istuttelin vähän maksaruohoja. Lajikkeita en jaksanut nyt tarkistaa. Maksaruohot olivat kasvaneet osan aikaa taimistonkin hoteissa, olivat siis vähän vinksallaan suuntaan jos toiseenkin. Näistä kuvista sitä vinksallaan oloa ei onneksi huomaa.

Syyshohdekukkaa esittelen täällä kyllästymiseen asti.

Keltaisempi versio etualalla ja taustalla loistosädekukka Burgunder pinnistää vielä parilla kukalla, jotka jäävät vähän kuihtuneempien kasvien taustalle.

Kärhöistäkin jaksa vielä Jacmanii.

Ja pitkään, ja tässä vaiheessa sirosti, kukkiva Aljonoushka.

Myös helminukkajäkkärä kukkii kauan. Se on vähän lisääntynyt. Ensi vuonna siirrän kuitenkin kaikki ne kasvamaan vähän lähemmäksi toisiaan. Nyt kukkivat pikkasen liian hajautetusti.

Eilen päätin visusti, että etsin vain tiettyjä tulppaaneja enää. Ei yhtään mitään muuta istutettavaa enää tänä vuonna.

Tänään kurvasin kuitenkin erääseen taimimyymälään. Enkä kävellyt suoraan sipulihyllylle. Oli ihan kamalan kova tuska lähteä -50% kylttien alta pois. Tuskaa ehkä lievitti se, että käsissäni oli kuitenkin pari -50% perennaa ja pari sipulipussia.

Mutta uskotteko, kuinka kovaa pari ruusua (joissa oli vielä kukkiakin) huusi ihan suoraa huutoa, että osta meidät mukaasi. Ei haittaa, vaikka puutarhassasi on moni asia kesken ja meille ei ole paikkaa. Osta hyvä nainen otsalamppu ja kaiva niitä monttuja vaikka yöllä. Uni on ihan aliarvostettua hommaa. Ja mihin muuhun sinä muka rahaa tarvitset. Mikään ei ole parempi sijoitus, kun alennusruusupuskat.

Oikeasti yksikään kasvi ei huutanut, mutta jotain tuon suuntaista koin täysin Sulo Vilen-tyylisen halun ja järjen välillä.

Yritän vain tässä nyt muistaa, että uusia istutusalueita en perusta tähän saumaan.

Ja puutarhassa kukkii myös vielä punahattuja osittain omenapuun varjossa.

Ja myös kovin kärsineeltä koko kesän vaikuttanut kurjenpolvi Alba kukkii nyt useammalla kukalla kuin koko kesänä.

Vieläkin mieltä kaihertaa ne ruusut. Onneksi huomenna olen vanhempainillassa, enkä voi mennä samaan taimistoon. Ja sitten toivon ruusujen vain hiipuvan mielestäni.

Puutarhassa on monia asioita kesken. Takapihalla keskellä kulkuväylää on teline, jota käytetään monipuolisesti. Tuohon se on jäänyt, kun on ollut jalkapallopelien minimaali.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla porkkanan syyskylvöä. Kasvimaalla asiat ovat muutenkin kesken. Eräs polku on ollut kesken ikuisuuden. Sipuleita on istuttamatta. Rikkaruohoja on taas ilmaantunut liiankin kanssa. Joten kyllä tässä tekemistä olisi ihan ilman mitään alelöytöjäkin.