Kasvattaako itse vai ei?

Yleensä tähän aikaa vuodesta olen jo tilannut sen vuoden tomaatin siemenet ja alkanut haaveilla kylvämisestä. Nyt en. En tiedä, onko syynä järki vai tunne vai mikä. Muistan, kuinka hankala esikasvatus vuosi viime vuosi oli. Maalis-huhtikuussa oli muistaakseni hyvin vähän valoisia päiviä. Meillä on pieni ikkunalauta ja en ole vieläkään hankkinut lisävaloa. Sen verran kuitenkin esikasvatan, että ostin jo basilikan siemenet ja minulla on jo ystävältä saatuja Zinnian siemeniä. Eihän niitä voi jättää kasvattamatta.

Suurin ongelma on vain ne tomaatit. Tomaattien kasvatus menee meidän olosuhteissa (ilman kasvihuonetta, ei kovin aurinkoinen tontti) enemmän harrastuksen kuin hyödyn puolelle. Ensimmäistä kertaa tässä pihahurhahduksen aikana nyt vakavasti mietin, että mitä niiden tomaattien kanssa tekisin. Kuvassa tomaatteja rivissä kahden vuoden takaa huhtikuussa. Ja minähän en juuri mitään muuta hyötyviljele kuin joitain yrttejä ja tomaatteja.

Kasvihuonetta en tänä kesänä haaveile tosissani. Ja muutenkin mietin, että olenko ylipäätään tarpeeksi vastuullinen tyyppi kasvihuoneen omistajaksi. Unohdan kuitenkin kasvit ilman vettä tai avata kasvaria kuumassa tai ovet auki kylminä öinä.

Meillä on pihalla hommia tiedossa, jotka voivat toteutua ihan milloin vain ajanjaksolla huhtikuu-lokakuu. Nämä hommat voivat vaikuttaa jatkossa esim. siihen, paljonko viljelylaatikoita on pihalla. Ne voivat vähentyä tai lisääntyä. Kaikki on niin auki, että en osaa vielä päättää koitanko laajentaa hyötyviljelyitä vai en.

Voihan olla, että tarpeeksi kauan asiaa jahkailtuani luonto päättää minun puolestani. Tomaatin kylvöaika kun ei ole kovin kaukana. Jos sen menetän, niin sitten en esikasvata. Ainakaan siemenestä saakka.

Onneksi kelit ulkona luovat nyt toiveikkuutta valoisasta keväästä.

Näen punaista

Siis kuvissa. Kaikkea pientä punaista eksyy joskus kuviin. Toukokuussa istutin lopulta ruusuherukan rusokirsikan lähelle. Punainen pikkusanko on jostain syystä hengaillut hommissa mukana. En muista miksi.

 

Kesäkuussa olen kai yrittänyt kuvata etupihan kantoa, joka piileskelee tuon mudan ja vihreän sekaisen systeemin sisällä. Kannon ympärille minulla on suunnitelmissa kohopenkki. Joten tätä kohtaa olen kuvaillut aika ajoin. Ajatellen kai, että näin talvella suunnittelen sen kohopenkin toteuttamista. (No, en ole suunnitellut.) Taustalla (yläkulmassa vasemmalla) taitaa olla punaiset kottikärryt kumollaan jossain ihan muussa projektissa. Jotka myös jäivät kumolleen, sillä minuutti kuvan ottamisen jälkeen oli matkalla Avoimiin puutarhoihin. Mies ehkä osaisi kertoa, kuinka monta päivää kottikärryt olivat liikahtamatta samassa asennossa.

Löysin nimittäin kuvan, jossa kottikärryt olivat samassa asennossa ainakin päivää aikaisemmin. Toki en ole varma, onko kyseessä sama vai eri kuorma.

Nyt täällä kuvia katsoessa ihan pyörittelen päätäni ja silmiäni itselleni. Nimittäin tajusin juuri, että tuokin projekti on osittain kesken. Ihan vähän vain, mutta kesken silti. Just. Niin tyypillistä minua.

Onneksi sentään elokuun kuvissa kottikärryt alkavat pyöriä jo muuallakin pihaa, joten eivät ne koko kesää samalla paikalla seisseet.

Nuo sama kottikärryt ovat olleet käytössä meillä koko tämä yli 10 vuoden aika, kun olemme tässä kodissa asuneet. Ne osti aikoinaan kodin entinen omistaja ja ostettiin kottikset häneltä tähän muutettuamme. Ne ovat melko pienet, naisen (= tai siis minun) voimilleni ihan hyvät. Ajoittain meitä olisi täällä kaksi ihmistä, jotka kottiksia tarvitsevat. Ajoittain itse tarvitsisin kahtia kottikärryjä. Ei ole vain saatu ostettua kertaakaan uusia. Yhden ainoan kerran, viime syksynä, kävin jo kaupassa katsomassa uusia, mutta en osannut yhtään arvioida, kuinka suuret kottikset mieheni olisi halunnut, joten lähdin ostoreissuilta tyhjin käsin pois. Niissä paketeissa olisi minulle pitänyt lukea selvällä suomen kielellä, että Nämä ovat samankokoiset kuin kotona tai Nämä ovat punaisia kottiksia suuremmat.

Näköjään tässä samalla alkaa syntyä listaa tehtävistä kesän töistä sekä päivitettyä listaa, mitä voisi tarvita, jotta puutarhassa olisi kätevämpi työskennellä.

Oikein mukavaa ystävänpäivää!

Tänään ystävänpäivänä olen huomannut, kuinka tämä blogistanian ihmeellinen maailma on tullut 4 vuodessa kovin tärkeäksi. Puutarhamaailmassa on niin paljon hienoa, jota on mukava jakaa näin netin välityksellä.

Oikein mukavaa ystävänpäivää blogini lukijat, kommentoijat ja muiden (varsinkin puutarha)blogien kirjoittajat.