Avoimet puutarhat 2015, osa 2

Heinolan siirtolapuutarha-alueelta ajoin pieniäkin teitä kohti Iittiä, Villi Piha kohteena (blogi). Villissä pihassa olen käynyt myös elokuussa pari vuotta sitten. Kun siirtolapuutarhassa suurimmat pihat olivat noin 420 neliötä, niin Villissä pihassa mittakaava on hieman toinen. Kuvia on paljon, vaikka karsinkin niitä

Auton jätin parkkiin tämän ihanan risuaidan ja sen edessä olevan keltaisen penkin eteen.



Hyötyviljelyä on monessa paikassa. Rinteessä on kaunis kasvimaa, jossa ihanat muodot. Niitä kaikkia en saanut kuvaan, mutta ihanan kaarevia ja selviä penkkejä ja olkikatteita välissä.

 

Laatikkoviljelyt tai viljelylaatikot olivat vähän lähempänä taloa ja aidattu eläimiltä.

 

 

Kasvihuoneessa tomaatteja jne. Kasvihuoneen takana nousee rinne. Rakennus oikealla talli ja kanala ja vasemmalla vanha koulun sauna. Matkalla saunalle on rinteessä ruusuja.

Punalehtiruusua jäin ihailemaan.

Talolta tielle päin, on onneksi opasteita. Ja mittakaavat hieman erilaisia kuin pienellä pihalla.

Perennapenkit ovat enemmänkin perenna-alueita.

Väliin jäävissä nurmikkoalueissakin on leikkaamista.

 

 

Ehdottomasti haluan lehtosinilatvaa itsellekin.

Metsäpolku on ihana, josta pääsee suoraan kärhötunnelille. Kuvasta näkee pihan korkeuseroja.

Kärhöt olivat kipuamassa, jotain jo kukassakin.

Villissä pihassa on eläminä ankkoja, kanoja ja hevosia, ja näin minä pantterinkin tasapainottelemassa.

Ja ihana maakellari.

Villistä pihasta ostin myös itselleni jotain, nimittäin laattoja. Onneksi joku joskus innostuu valamistöistä niin paljon, että muutkin pääsevät ostoksille. Samalla taisin ilahduttaa kahta koululaisen kokoista kioskinpitäjää, jotka riemuitsivat tehdessään kunnon kaupat. Tässä nopeasti otettu kuva elämänpuu astuinlaatasta, joka ei ole vielä vähään aikaan oikealla paikallaan. Minä taidan kyllä ilahtua tästä vielä aika monta kertaa.

Vielä on kuvia yhteen postaukseen Avoimista puutarhoista.

Avoimet puutarhat 2015, osa1

Eilinen sää helli Avoimissa puutarhoissa. Edellisenä päivänä oli ollut kaatosateita, joten otin varakengiksi mukaan saappaat. Sandaalit olisi ollut parempi valinta. Eihän tänä kesänä ole tottunut lämpöön. Eilisen lämmön vuoksi tänä aamuna havaitsin tarhaidännunikkoni olevan avautumassa. Tämä on tämän pihan ihka ensimmäinen tarhaidänunikko, kasvatin tämän siemenestä kaksi vuotta sitten (joista ekat kaksi vuotta kasvi vain jurotti) ja nyt avautuu Unikko Royal Wedding. Täällä meillä, savimaassa. Muille itsestään selvyys, minulle työvoitto.

Eilen aloitin kiertämisen Heinolasta. Kävin ensin Anne Elo-Raudan ja Pentti Kuisman kotipuutarhassa. Ihana aurinkoinen sää teki kuvaamisesta välillä vähän haastavaa, en aina oikein nähnyt mitä kuvasin. Ihania ruusuja.

Vaikuttava kallio. Lampi oli syntynyt itsekseen maasta vapaaksi kaivettuun kallionkuoppaan, vähän vain oli jouduttu tekemään töitä, ettei vesi valu pois. Yksi hienoimmista vesiaiheista kotipihoilla, joita olen nähnyt juuri sen luonnonmukaisuuden takia.

Täältä matkasin Heinolan siirtolapuutarhoille. Yksi osoite ja hyvin monta avointa puutarhaa. Ja pari avointa mökkiäkin. Näin niin paljon, että kesti kyllä hetki sulatella. Pihojen keskikoko oli noin 400 neliön tienoilla. Mökit olivat laajimmillaan n 35 neliötä. Olisi ollut niin paljon nähtävää, enemmän kuin oma aikataulu salli. Monilla pihoilla saattoi olla pieni tai suurempi vesiaihe, kasvihuone tai laatikkoviljelyksiä, perennoja. Ja sitten avarampia pihoja.

Oli pihoja, joissa oli nurmialueen lisäksi useita perennapenkkejä ja laatikkokasvimaa ja koristeita ja istuskelualueita.

Oli pihoja, joissa ei nurmikkoa ollut ollenkaan. Hyvin runsasta perennojen kukintaa ja hyvin käytetty pinta-alaa kasvimaalle ja kasvihuoneelle.

Ja pihoja, joille pilkisti puiden takaa järvinäkymä. Ja joissa oli kaikkea paljon, mutta silti tuntui avaralta.

Olin pikkaisen pyörällä päästäni tuon vierailun jälkeen. Jos joskus tulen asumaan kerrostalossa, olisi tuollainen vaihtoehto kyllä erittäin sopiva paikka pihaharrastukselle ja mökkeilylle.

Kiitos kaikille pihojensa ja puutarhojensa avanneille! Valtavan hieno päivä.

Nyt ilma on ulkona sen verran upea, että pitää jatkaa avoimien puutarhojen esittelyä vähän myöhemmin. Lisää ihania pihoja tulossa.

Kesäkuun loppua

Vähän aikaa on tuntunut, että pihalla ei mitään tapahdu. Vaikka jotain siellä tapahtuukin. Niin vähän aikaa on tämä puutarhaharrastus jatkunut, että kasvit eivät ole vielä siinä runsaudessa kuin toivoisin. Varsinkin, kun olen vähän pihi ja ostan useamman taimen samaa kasvia vain alennuksista.  Kotilotkin ovat niin hyvin joskus imuroineet kasveja, etten aina uskallakaan heti luottaa kasvien kestävyyteen. Ja tällä hetkellä oma piha vähän kyllästyttää ja omat kuvat myös.

Ostin alennuksesta syksyllä pari punapäivänkakkaraa, niitä ei näy nyt missään. Joten ostin kuitenkin samanlaisen kukkivana. Unihiekat karisevat aamulla, kun näkee tämän väriyhdistelmän.

Ja myös tämä tarhapioni on aika voimakkaan värinen.

Oli pakko ottaa kuvia, koska aikaisemmin kukkinut pioni hybridi Starlightin lyhyt kukinta meni minulta vähän ohi. Näin sen nuppuisena, jolloin kuvasin. Kun se oli auki, en ehtinyt muka hakea kameraa ja saman päivän sateet saivat sen mustumaan, kun itse olin reissun päällä.

Joku kerta uhosin, että en oikein harrasta kesäkukkia. Näköjään sekin riippuu vain olosuhteista. Matkalla paikasta A paikkaan B on Viherpeukaloiden myymälä ja siellä olikin osa kesäkukista alennuksessa. Ja niin lähti mukaan pari kassillista. Olin ajatellut, että en osta lisää ruusuja, kun niiden piikkien kanssa minulla on vähän sellainen naarmuinen suhde. Olin kyllä jo lainannut kirjastosta ruusukirjan, että perehdyn asiaan ensin tarkemmin ja sitten voisin harkitakin jotain. No, samaisessa paikassa oli kaupan avojuurinen John Cabot ruusu Yhdellä eurolla. Ja niin ne periaatteet romuttuvat.

Laitoin ruusun heti veteen ja istutinkin sen melko pian. Yleensähän minulla kestää hetki istuttamisen kanssa. Viime hetkellä ostin myös puksipuun, joka oli edullinen ja jota ei oltu leikattu muotoonsa. Ajattelin aluksi, että siitä saan paljon pistokkaita, kun sen leikkaan. Myöhemmin kadutti, että en samalla ostanut niitä kaikkia sieltä. Olisin saanut uudella penkille hyvää reunusta.

Syksyn istutuksista Espanjansinililjoista on ainakin yksi elossa. Olinpa tyytyväinen tästä. Vieressään vuokko, todennäköisesti kanadanvuokko. Onneksi pihalla on jotain hempeääkin.

Ja huomenna se sitten on. Nimittäin Avoimet puutarhat. Reissusuunnitelma on tehty, lapsenvahdit hommattu. Kunhan ei sataisi niin kovasti kuin viime vuonna. Mukavaa päivää myös puutarhansa avoimena pitäville!