Helmikuussa sisätiloissa

Sisätilojen ilahduttajina ovat tulppaanit. Itse asiassa tämän vuoden aikana en ole ostanutkaan leikkotulppaaneja kuin ehkä kerran tätä ennen. Kummallista. Asia piti korjata ostamalla useampi kimppu kerralla.

Lisää väriä saa, kun leipoo.

Edelliset mokkapalat muffinsivuoissa menivät lapsen koulun myyjäisiin. Piti lunastaa lupaus vain omalle perheelle leipomisesta.

Olen joulusta asti vaalinut tätä jouluruusua, joka on yhä hengissä, vaikka ei kovin kukkaisa olekaan ollut pitkään aikaan.

Olen toiveikas, että se voisi jopa säilyä hengissä kevääseen asti, jolloin saan sen pihalle. Olen vain ikäväkseni kuullut jouluruusujen olevan kotiloiden herkkua. Joskus ne kotilot ehtivät syödä kaiken ihanan aika nopeasti. Jos vain tänä vuonna varustautuu aikaisin ferramolilla, noilla sinisillä rakeilla, jotka erehdyttävästi muistuttavat strösseleitä. Jostain syystä viime syksynä kotilot ihan vapaaehtoisesti myös kiipesivät ferramol-säkkiin. Onneksi kotilot eivät ole ihan välkyimmästä päästä.

Helmikuun piristykset

Pihallamme on vielä paljon lunta, lumipenkat ovat kyllä vajonneetkin mukavasti. Ikkunan alla kukkii meillä usein aikaisin. Suurin osa on edellisen asukkaan istuttamia. Oikeastihan meidän pitäisi kaivaa maat pois niin läheltä taloa ja vaihtaa siihen sepelit tai tehdä kunnon salaojat. Näin helmikuussa vallitseva tilanne kuitenkin ilahduttaa, sillä..

ensimmäiset piipot kurkistavat jo

kaikesta huolimatta helmikuussa

kun vierellä on isot kasat lunta.

Lunta ei kuitenkaan ole enää edes polveen. Saapaskaan ei hörpännyt lunta.

Ihan vähän tekisi mieli lapioida kukkapenkkien päältä varovasti lunta ja katsoa, mitä lumen alla tapahtuu. Joka ikinen vuosi sama mieliteko. Lumi kuitenkin antaa suojaa vielä, jos tulee kylmiä öitä. Viime vuonna pihaltamme katosivat lähes kaikki vanhat narsissit. Luultavasti vähäisen lumisuojan ja kylmien öiden takia.

Vapaapäivä vain itselle

Olin viimeeksi ehkä vuonna 2013 yksin kotona vapaapäivänäni. Tämän on sellaista herkkua itselleni ja latautumista, että en voi jättää tilaisuutta käyttämättä, kun tällainen tulee. Viime vuonna autotallityömaa määritteli elämää ja vapaapäivien käyttöä.

Nämä Yksin Kotona Vapaapäivät menevät ohi hieman kummallisesti kuitenkin. En ehkä tee juuri mitään järkevää. Tai no kotitöitä jonkun verran aina. Välttelen aktiivisesti keittiötä. Haahuilen, nukun ja ihmettelen hiljaisuutta. Joskus tein yksinäisille vapaapäivilleni liikaa suunnitelmia, jäi huono maku, kun en ehtinyt kaikkea toteuttaa. Joskus taas tein heti kaveritreffejä, mutta tulin aina kipeäksi. Joku pieni stressi laukeaa usein, kun jään yksin kotiin ja olen silloin altis kaikille viruksille. Nykyisin otan hetken kerrallaan.

Säästä huolimatta käyn myös ulkona, mutta omaan tahtiin. Tänään sää on räntäinen. En osannut kuvata räntää ilman ylivaloitusta.

Lapset ovat rakkaita, perhe kokonaisuudessaan myös. Välillä on kuitenkin kiva olla ihan itsensä kanssa. Toisten aikataulujen huomioon ottaminen on kuitenkin sitä omaa arkea.

Tänä viikonloppuna olen jo ehtinyt käydä kaupungilla keskellä päivää elokuvissa. Ja elokuva ei ollut piirretty. Olen haahuillut lanka-alekorien luona kiireettä. Olen tuonut kotiin vain yhden kauppakassin. En tuonut 4-5 kauppakassia. Koko ajan kaikki tekeminen menee hyvin impulsiivisesti ja ajatus saa rauhassa katkeilla ja kukaan ei hermostu, kun siivoaminen tekee hetkeksi enemmän kaaosta. Kirjat ja telkkari ja tietokone ovat kokonaan omassa käytössä.

Tällä taas jaksaa pidempään. Tästä keväästä on tulossa vähän erilainen muutenkin. Kalenterissani on jo monta sovittua menoa, joista osa tapahtuu ilman perhettä ja osa taas lasten kanssa tai lapsen kanssa. Kaikki menot ovat mieluisia ja toivon niiltä myös piristystä. Yhtään multapussia en kuitenkaan ole ostanut ja harkitsen kovasti myös esikasvatuksen järkevyyttä. En tiedä, ovatko istutuslaatikkoni vaarassa tänä vuonna pihan mylläyksessä vai voivatko ne jäädä paikoilleen. Ehkä kuitenkin pari tomskua mahtuu taas johonkin. Ja odotan kuitenkin niin mm. oman pihan yrttejä, että toivon ainakin yrttien pelastusta ennen mylläystä.

Alle neljän kuukauden kuluttua kukkii jo ruohosipulikin. Sitä ennen on kevät!