sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vapaapäivä vain itselle

Olin viimeeksi ehkä vuonna 2013 yksin kotona vapaapäivänäni. Tämän on sellaista herkkua itselleni ja latautumista, että en voi jättää tilaisuutta käyttämättä, kun tällainen tulee. Viime vuonna autotallityömaa määritteli elämää ja vapaapäivien käyttöä.

Nämä Yksin Kotona Vapaapäivät menevät ohi hieman kummallisesti kuitenkin. En ehkä tee juuri mitään järkevää. Tai no kotitöitä jonkun verran aina. Välttelen aktiivisesti keittiötä. Haahuilen, nukun ja ihmettelen hiljaisuutta. Joskus tein yksinäisille vapaapäivilleni liikaa suunnitelmia, jäi huono maku, kun en ehtinyt kaikkea toteuttaa. Joskus taas tein heti kaveritreffejä, mutta tulin aina kipeäksi. Joku pieni stressi laukeaa usein, kun jään yksin kotiin ja olen silloin altis kaikille viruksille. Nykyisin otan hetken kerrallaan.

Säästä huolimatta käyn myös ulkona, mutta omaan tahtiin. Tänään sää on räntäinen. En osannut kuvata räntää ilman ylivaloitusta.



Lapset ovat rakkaita, perhe kokonaisuudessaan myös. Välillä on kuitenkin kiva olla ihan itsensä kanssa. Toisten aikataulujen huomioon ottaminen on kuitenkin sitä omaa arkea.

Tänä viikonloppuna olen jo ehtinyt käydä kaupungilla keskellä päivää elokuvissa. Ja elokuva ei ollut piirretty. Olen haahuillut lanka-alekorien luona kiireettä. Olen tuonut kotiin vain yhden kauppakassin. En tuonut 4-5 kauppakassia. Koko ajan kaikki tekeminen menee hyvin impulsiivisesti ja ajatus saa rauhassa katkeilla ja kukaan ei hermostu, kun siivoaminen tekee hetkeksi enemmän kaaosta. Kirjat ja telkkari ja tietokone ovat kokonaan omassa käytössä.

Tällä taas jaksaa pidempään. Tästä keväästä on tulossa vähän erilainen muutenkin. Kalenterissani on jo monta sovittua menoa, joista osa tapahtuu ilman perhettä ja osa taas lasten kanssa tai lapsen kanssa. Kaikki menot ovat mieluisia ja toivon niiltä myös piristystä. Yhtään multapussia en kuitenkaan ole ostanut ja harkitsen kovasti myös esikasvatuksen järkevyyttä. En tiedä, ovatko istutuslaatikkoni vaarassa tänä vuonna pihan mylläyksessä vai voivatko ne jäädä paikoilleen. Ehkä kuitenkin pari tomskua mahtuu taas johonkin. Ja odotan kuitenkin niin mm. oman pihan yrttejä, että toivon ainakin yrttien pelastusta ennen mylläystä.


Alle neljän kuukauden kuluttua kukkii jo ruohosipulikin. Sitä ennen on kevät!

10 kommenttia:

  1. Joskus se aika vain ihan minulle itselleni on niin ihanaa!
    Minäkin olen saanut viettää koko viikonlopun ihan yksikseen, kun mies ja tytär reissussa ja mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, mutta ei haittaa yhtään :-)

    VastaaPoista
  2. Kiva kun sait vähän aikaa itsellesi, se on kyllä välillä tarpeen. Mukavalta kuulostivat nuo touhusi. Jätä vaan väliin esikasvatus ja osta almiina, se on myös välillä ihan hyvä homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tiedän paikan, josta saa mukavan terhakoita pieniä taimia. Helpompaa kunnon alulla.
      Olen kyllä nauttinut ja olokin on taas aika levännyt.

      Poista
  3. Ai ai, mieki ootan kevättä kuin "hullu puuroo". Menoja ois mullakin, sitä vaan ei tiedä tuleeko lähdettyä kuitenkaan, mut ainahan voi haaveilla ainakin.
    Onhan sitä jotain ihan "pakko" esikasvatella, vaikka ei teidäkään onko siinä järkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järki ja esikasvatus eivät aina mahdu samaan lauseeseen. Usein myös ikkunalauta on sitä mieltä viimeistään toukokuussa. Katsotaan, miten tänä vuonna käy.

      Poista
  4. Kevättä tässä odotellaan kärsimättömänä! Vapaapäivistä kannattaa nauttia!

    VastaaPoista
  5. Oma aika on kultaakin kalliimpaa. Esikasvatuksen olen aloittanut ja luulen, että hukun taimiin jossain vaiheessa;)

    VastaaPoista
  6. Saat, Maarit, ainakin pihaasikin paljon taimia.

    VastaaPoista