Projektejä, meneillään olevia ja tulevia

Esittelen usein puutarhasta vain niitä kauniita kasveja tai hoidettuja tai lähes hoidettuja alueita. Osa paikoista jää kokonaan esittelemättä. 

Jalopähkämö Hummelo on vaaleanpunainen kukaltaan.

Meillä on varsinaisen autotallin ja väliaikaisen pressutallin välissä kaikkea mahdollista puolison aarretta jemmassa. Sen lisäksi yksi kompostori, kaikkea puutarhaan liittyvää sälää (+pulkka) ja sitten herttavuodenkilpiä sekä niiden seassa elämänlankaa. Tässä se kaikessa komeudessaan. Tadaa.

Saatan olla taas aivan tyhmä, kun ryhdyn uutta istuttaman paikalle, jossa on ihan hirveänä vitsauksena elämänlanka. Sehän ei kuole juuri millään. Jos laittaa pressut päälle, se vain luikertelee sen alla vaikka metrejä seuraavaan kohteeseen. Jos en pääse eroon elämänlangasta, en kyllä jaksa myöskään tuota herttavuodenkilpeäkään. Sen alla on aina hirveä määrä lehtokotiloita. Jatkossa pidän herttavuorenkilpeä vain vähän tällä tontilla, ja mahdollisimman kuivassa paikassa. Teen tämän kanssa muutoksia vain vähän kerrallaan. Tuo musta säkki on täynnä elämänlangan juuria ja muutamia muita rikkakasveja.

Täällä ei toteutettu ollenkaan no dig-menetelmää, mutta en saanut kaivettua kamalan syvälle. Ensin kävin alueen istutuslapiolla läpi ja sitten vielä pistolapiolla. Sen jälkeen päälle korsia, kompostimultaa ja pari säkkiä kaupan multaa, toinen havumultaa ja toinen mustaa multaa. Tuolla oli saven lisäksi hiekkamaata (raksahommien peruja), mitä meiltä löytyy vähän. Koska tuo on pieni kumpu, on kaikkein alimpana aina savea. Ja kompostorin vieressä kasvaa pihlaja, joka kesti aikoinaan viereisen autotallin (joka ei näy kuvassa) rakentamisen. Kompostorin yksi sivu on kitketty myös elmänlangasta, mutta sitä saa kaivaa pois tuolta alueelta sekä tämän vuoden että ensi vuoden. Ja hamaan tappiin saakka. Olin silti uhkarohkea ja istuttelin jo osan kasveista. Kahdella puolella on pressuja: oikealla vain tukahduttamaan tavallisia rikkakasveja (kun oli niin hankala kaivaa sora/kivi/savisotkua). Vasemmalla puolella taas ajattelin välillä kurkkia pressun alle, kun elämänlangan juuret alkavat todennäköisesti kasvaa lähellä pressua. 

Korsien heittäminen sekaan oli hieman hölmöä tässä tilanteessa, kun korsi ja elämänlangan juuri ovat molemmat vaaleita. Oikean puoleisen pressun päälle heittelin vielä kuivumaan joitain elämänlangan juuri, joita löytyi siinä vaiheessa, kun olin pari pussia saanut rikkoja pussitettua ja pussit vietyä tekeytymään. Tuonne istutin kartiovalkokuusen: Daisy's White, laakakataja `Blue Chip´, jalopähkämö Hummelon, tarhaimikkä Rashberry Splash (muualla minulla on punaimikkää sekä tavallista valkotäpläimikkää), kolmilehti on tuolla pikkuisena. Ja vähän suurempana sitten tummana kasvina kartiovalkokuusen oikealla puolella ja laakakatajan yläpuolella on toinen tämän tontin kimikki Pink Spike. Nyt nuo pressut saavat olla tuolla. Oli tarkoituksena saada osa kesän aikana ostetuista kasveista maahan. Täytyy ehkä vielä tyhjentää vielä multaa tuohon päälle, jotta saan nuo silmää häiritsevät korret piiloon. Saan niistä hepuleita, kun luulen niitä juuriksi.

Ensi kuussa pääsen tekemään luultavasti toista projektia. Kuva alhallaa on otettu etupihalta, missä on tuollainen ruskea mopoura. Kun lapsi saa kortin, tätä tuskin enää tarvitaan. Naapurin kanssa tutkailtiin, että tuossahan menee selvästi uuden kukkapenkin reunusta. Täytyy vaan jatkaa tuon hopeapajun tukahduttamista ja kortin saamisen ja kosteamman syksyn kera, aloittaa kaivuuhommat. Koska maa on tuollakin epätasainen, saan lisää multatilaa sillä, että tasoittelen maata. Tuolla on paljon puiden juuria sekä myös aika vähäravinteinen maa, joten kompostimullalle tulee ihan hyvä käyttökohde. Kasveja tuohon kuivaan paikkaan on jo hommattu.

Takapihalle varmaan sitten kasvatetaan nurmea mopouran paikalle.

Puutarhaa

 Tässä vaiheessa heinäkuuta ei ole puutarhassa enää sellaista jatkuvaa uuden kukintaa. Kukkia avautuu kyllä, ei kuitenkaan sitä tahtia kuin touko-kesäkuussa. Osa loppukesän kasveista on tekemässä nuppuja, osasta ei vielä tiedä, kukkivatko tänä vuonna, vai kasvattelevatko vain lehtiä/juurakkoa. Eilen illalla otin pitkästä aikaa hieman kuvia ja tänään olen myös ottanut muutamia kuvia puutarhasta. Valkoinen pallohortensia on meillä vanhin pallohortensioista, se kukkii jo kunnolla.

Juhannuksen jälkeen meillä satoi muutamat oikeat sateet heinäkuussa. Maa oli kuitenkin eilen aivan rutisevan kuivaa. Kastelin perusteellisesti kasvimaata illalla, vaikka tälle päivälle oli luvattukin sateita. En vain enää oikein osaa uskoa kaikkiin sade-ennustuksiin. Yöstä lähtien on kuitenkin tullut jo 3-4 kunnon sadekuuroa. Jopa pari kertaa peltikaton alla on ollut aika kova meteli. Lätäkkö alkaa olla taas lähes täynnä vettä. Koska siellä nyt kasvaa se lumme, niin uskallan kunnollolisempia sateiden jälkeen käyttää tuosta noin 60-100litraa vettä kasvimaalle, jos lätäkkö on täysi. Lammikkoon siis tulee katolta salaojaputkien ja rännin kautta katon noin neljäsosavedet. Elämänlankaa/karhunkierto on taas mellastanut rauhassa, olen kitkenyt tosi laiskasti koko heinäkuun aikana. Alan ehkä oppia, että heinäkuu + loma + minä ei tarkoita kitkemistä, vaan haahuilua. Alla oleva yhdistelmä: kärhö Aljonushka, kurjenpolvi Orion samassa kärhötuessa. Sekä vierellä oranssi päivänlilja. Orion on kurjenpolvista todella pitkä ja ilman tukea vie paljon tilaa, kun kasvaa maata pitkin. Mutta näin kärhkötuen keskellä se on mielestäni aivan täydellinen tuomaan kukkivia kerroksia.

Pidän tosi paljon ylläolevasta väriyhdistelmästä. Mutta pidän myös todella paljon tumman ja vaalean kontrasteista. Tummalehtinen peruukkipensas, limen värinen keijunkukka (joka kyllä aikaisin keväällä näyttää rupsahtaneelta salaatilta) ja viereinen Wim´s Red hortensia yhdessä ovat joka vuotinen paikka, jossa kamera laulaa. 

Tässä penkkiä vähän laajemmin. Siellä on myös tummanlilalehtinen keijunkukka seassa, jonka lajikenimeä en tiedä. Selvisi kukkapenkissä yhden talven jo, vaikka ajattelin tuosta, että ei mitenkään ole näihin oloihin soveltuva kasvi.

Tämän ylläoleva kuva on yläpenkistä, jonka alla, noin metrin alempana, on alapenkki. Alapenkissä kasvaa myös kontrasteja. Tällä hetkellä näyttävin kontrasti tulee valkoisen jaloangervon kukkimisesta ja taustalla olevankimikin (Pink Spike) tummista lehdistä. Taustalla näkyy myös samaa koivun kantoa ja keinua vähän toisesta suunnasta kuin äskeisessä kuvassa.

Pink Spiken vieressä oleva lännenkimikki (Actaea Rubifolia) availee nuppujaan. Tämän viime vuonna söi joku ötökkä aivan reikäiseksi. Tänä vuonna se kukkii. Tämä on todella lähellä keinua ja keinuun tulee aina ajoittain tästä kumisaappaan tuoksu. Se on jotenkin tosi huvittava tuoksu. En ole vielä sitä siirtämässä, mutta ehkä jatkossa kannattaisi aina miettiä, että mihin laittaa miltäkin tuoksuvat kukat. 

Lännenkimikkien kukkavanat tuulessa heiluivat, kun kuvaa otin. Ne ovat kuitenkin tosi pitkät, pisin noin 170-180 sentin välillä. 

Tässä samaisessa penkissä vielä on nuppuvaiheessa suloinen keijuängelmä. Sen nuput ovat niin kauniit, vielä epätodellisen ihana se on kukkiessaan. Korkea on tämäkin. Joskun on nuppuja ollut enemmän, voi taas alkaa tälläkin olla ahdasta tuossa penkissä, sillä siellä on vielä tulossa kukkaan Pint Tanna punaluppio, joka ei ole ihan mikään pienin kasvi sekään. Jostain syystä järki sanoo minulle, että jatkossa voisit hankkia hieman pienempiä kasveja, kun kohta jakotaimistakin saa tehtyä aika monta uutta kukkapenkkiä.

Täytyy vielä kertoa parista hankinnasta. Ostin kesäkukaksi ekaa kertaa elämässäni risiinin Porkkalan taimistolta. Sen lehdistä saisi syanidia ja risiiniöljyn käytön aika moni tietääkin. En ajatellut tehdä kumpaakaan. Paikkoja oli hieman hintsusti missään ruukuissa ja jostain syystä ajatus tästä kasvista yrttien seassa sai vähän puistatuksia aikaiseksi. Se kasvaa nyt sitten kukkapenkissä, ruusun vieressä. Tämä on tällainen minikokoinen.

Porkkalan kartanon risiinit olivat jo aika suuria. Alakuvassa vähän vertailua.

Ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä  myös tällaisen aarteen: Michiganin liljan (Lilium Michiganese, vakka-taimen kasvattama). En ole vielä uskaltanut sitä istuttaa, odottelin vähän sateita. Luin tästä enemmän englanniksi ja tämänkin lilja voisi väärällä kasvatuksella saada hengiltä. Toivottavasti tämä nyt pysyy hengissä. Paikkaakin olen jo tuumaillut. Tässä on jotain samaa viehkeyttä kuin marhanliljoissa, siksi tämän sieltä harvinaisten liljojen (eli lähinnä lehtiä) pikkupöydästä bongasin, kun tällä oli jopa kukka. 

Aika moni on muuten blogeissa kertonut, miten on välillä vaikea saada pioniunikkoja kasvamaan. Minulla on ollut sama ongelma. Meillä se on varmasti liittynyt olosuhteisiin. Mitä kuivempi ja köyhempi maa, sitä huonommin kasvaa. Sitten vahingossa tippuneet siement kasvilaatikon reunalle tekevätkin kukan (juuri tuossa kohtaa yhteys maahan) sivunuppuineen. Säännöllinen kastelu ja ravinteikkaampi maa on varmaan tämän kukan onni. Sillä osa kavereistaan ovat ihan tosi pieniä sekä yksinkertaisia. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Toivottavasti sateet tällä kertaa jakautusivat hyvin. Eli kuiville alueilla sateita ja sitten niihin toisiin paikkoihin paljon aurinkoa!

Porkkalan kartano

Kanta-Hämeen puolella Lammilla on Porkkalan kartano. Kartano on yleisölle ainakin tämän kesän auki. Jatko tulee riippumaan täysin tämän kesän kävijämääristä. Kartanolla on Suomen vanhimmat jättiagavet, mutta nämä eivät suinkaan ole ainoa katselmisen arvoinen asia.

Kartanolla on juuri tällä viikolla kartanoviikot, jolloin siellä on joka päivälle tapahtumia. 

Kävimme kahvilla sisällä ja kiersimme myös yläkerran joulusalin keskellä kesää. Ihan hyvä kontrasti kesään. Myös kahvien juominen sisällä viherkasvien täyttämässä huoneessa, jonne siivilöityi vihreä valoa villiviininpeittämien ikkunoiden ja terassin läpi, oli myös tunnelmallista. Sellaista kartanomaista.

Kuvia olen ottanut tuolla joka reissulla, tästä klikkaamalla vuoden 2020 reissuun. Tällä kertaa kuvia otin paljon vähemmän kuin yleensä, eikä niihin saa mitenkään mahdutettua juuri mitään tuolta kartanolta. Vanha kasvihuone näyttää tässä kuvassa tosi pieneltä. Mitä se ei ole. Se on osin maan alla ja on todella pitkä. Sen historiasta on kiva kuulla lisää kierroksella.

Tämän lähellä kasvoi tähtiputkea, jossa oli valkoisen lisäksi myös vihreää siinä kukassa, oli jotenkin keijukasmainen. Vaikka huokailenkin tuskasta välillä punaisen tähtiputken lisääntymisen kanssa, olisi tämä mennyt ostoslistalle, jos vastaan olisi tullut. Taustalla kasvihuonetta.

Myös puista kiinnostuneille tuolla olisi katseltavaa. Minä vain aina ehdin unohtaa puolet puista, jotka ovat olleet mielenkiintoisia. Kuten tämän, jossa oli nämä hauskat siemenkodat. Tähän tuli juuri hienosti auringonsäteet, joten lähes jokainen ohikulkeva ihmetteli tätä puuta. (Samettihortensia tunnisti: puu on japaninsiipipähkinä.)

Hyötymaan kautta menimme siten, että ei tullut otettua kuvia ollenkaan. Paikka on päivisin kuuma ja siellä viihtyy monia sellaisiakin kasveja, jotka eivät avomaalla meidän tontilla oikein menesty. Metsäpuutarhassa on nuoria magnolioita ja olen nähnyt siellä myös marhanliljoja viime vuonna. Saniaisia varten on rakennettu erilaisia maa-alustoja. Keltaisia kukkia varten on oma penkkiryhmänsä. Vihreitä tai vihervalkoisia lehtimuotoja varten oma alueensa. Vanhassa osassa puutarhaa, ihan kartanon lähellä, oli jasmikkeinen tuoksu melkoinen.

Meillä oli oppaana hortonomi, joka oikeasti tiesi asiansa, joutui toki rajaamaan, mitä ehtii puhua. Sen lisäksi meidän kanssa kiersi kartanon toinen opas, joka kyllä otti sitten välillä pieniä torkahduksia. Käsittämätöntä miten joku koira voikin suhtautua kaikkii vierailijoihin sekä huomaten, mutta silti omistajan elkein ohi menien. Ei paljon toisten koirien tulo omalle reviirillekään haitannut. 

Facebookista myymälä löytyy Puutarha ja puisto- nimellä ja kartano löytyy nimellä Porkkalan kartano. Osoite Porkkalan kartanoon on Porkkalankuja 60, 16900 Lammi. Ja puutarhamyymälään (myös harrastajien kannattaa ehdottomasti käydä täällä): Sankolantie 40, 16900 Lammi. Jos ajat tiellä 12, niin Tuulosen kauppakeskukselta ei ole enää juuri matkaa tänne. Lahdesta on matkaa n 50 km, Tampereelta n 95 km ja Hämeenlinnasta n 35 km ja Helsingistä n 135km, Jyväskylästä n 160km. 

Ryhmien kannattaa tänä vuonna tuolla vielä käydä kuten eri puutarhaseurojen. Elokuussa on perennakierroksia, historiakierroksia ja etukäteen yhteyttä ottamalla saa varmasti ryhmälleen sopivan kierroksen. Sisäänpääsy 5e/aikunen.

Ja tällä viikolla vielä: 

Tämä ei ole maksettu mainos. Toivoisin vain niin kovasti, että Porkkalan kartano olisi auki vielä tulevina vuosina, joten toivon sinne paljon kävijöitä vielä tänä kesänä.