Kukkatykitys alkamassa

 Olen niin onnellinen, että tuli haluttua omaankiin pihaan rusokirsikka ja se oikeasti kestää myös jonkin verran savista maata. Savimaan takia jätin kevätsuudelman ostamatta, se kai on arempi savelle. Nyt kukinta rusokirsikassa on alussa. Tämä on lisännyt kukkia aina vähän enemmän joka vuosi. Ostettu tämä on kai 5 tai 6 vuotta sitten, eikä ollut pienin puu.

Valkovuokot kansoittavat kukkapenkkejä sekä nurmikkoa. Annan niiden lähes aina kasvaa, missä haluavat. Nyt huomasi valkovuokkojen kukkivan myös keijunkukan sisällä, sieltä saatan niitä kaivaa pois, jos joskus nostain keijunkukan ylös. Valkovuokot joissain paikoissa myös kasvavat ryppäinä niin, että osa on kukkapenkin sisällä, osa ulkopuolella. Kuten tämän jouluruusun seurana.

Olen pihaa siivoillut, kun muilta hommilta ehtii. Ekat penkit ehdin heti lumien väistyttyä ja viimeisissä siivottavissa penkeissä saa varoa jo tosi paljon nousevia kasveja. Eilen katkaisin vain yhden pionin varren vahingossa. Kevätsiivousta tehdessä otan nyt samalla jakotaimia / ylimääräisiä / karkulaisia purkkeihin, sillä olen menossa oman puutarhaseuran taimitapahtumaan ekan kerran myymään ylijäämiä. Eri asia, haluaako niitä kukaan ostaa. Mutta pääsenpähän samalla hankkimaan ehkä muilta jotain itselleni. Puutarhaan alkaa siis ilmestyä purkkeja.

Tämän imikän ostin viime vuonna jakotaimena saatesanoilla: kasvaa missä vain. Lammen ympärillä on osin aika tiukkaa ja märkää savimaata ja osa lammen ympäristöstä on vielä vaatimassa nopean ehostuksen ennen kesäkuun alkua. Nyt sitten täytyy ehkä aluksi peittää paljas maa imiköillä ellen keksi jotain muuta parempaa. Minulla on jo valkotäpläimikkää, jota joutuu joka vuosi vähän ohjailemaan, että ei vallan mene arempien kasvien yli.

Tontilla muuttuu taas hieman näkymät. Olin aluksi vähän järkynyt, kun naapuri aloitti orapihlaja-aidan kaadon meidän rajalta (hänen puolellaan) varoittamatta meitä. Nyt olen asiasta yhä hieman hämmennyksissä, näkymien takia. On vaikea jotenkin hahmottaa nyt, missä menee pihojen raja, vaikka onhan aidan tarkoitus kasvaa siihen uudestaan. Jos nyt siitä pidettäisiin enemmän huolta ja saataisiin se jatkossa pidettyä kurissa ja siistinä. En kyllä ikinä itse haluais istuttaa orapihlaja-aitaa, niiden piikkien takia. Kädet aina verillä. 

Syksyllä kukkasipuleita istuttaessa tai kukkapenkkiä uudistaessa, tulee joskus kukkasipuleita vain heiteltyä johonkin. Tai siis minä teen niin. Aina ei kaikki kasvit sitten keväällä ehkä saa aina ansaitsemaansa huomioita kukkasipuleiden takaa. Kuten tälle palloesikolle uhkaa käydä. Sen näkee aina jostain välistä. Muut palloesikot ovat ehkä väljemmillä vesillä. Joten tämänkin saattaa saada kukinnan jälkeen siirron hieman väljempiin maisemiin. 

Kohta alkaa puutarhassa suurempikin tykitys kasvien aukeamisia ja heräämisiä ja mahdollisten talvituhojen todistamista. Nyt vain on siirryttävä seuraaviin hommiin. Joskus on ihan kamalasti aina kaikkea muuta tehtävää, ennen kuin pääsee siirtymään puutarhan pariin, mutta koetan kestää sen.

Seuraava kukkija

Eilen, eli 6.5., aloitti matala esikko kukkia. Tänään kukkia on ollut jo muissakin kuin tässä yksilössä, joka vapautui nopeiten lumen alta. Olin kuitenkin veikannut tämän kukkivan jo ennen vappua eli 29.4. Meni viikolla pieleen. Ei kuitenkaan sen enempää. Eilinen tuntui kovasti kyllä avittavan kevättä. Näissä esikoissa tuntuu aina olevan kukkia kukkien perään, kun kukinta alkaa kunnolla.

Eilinen oli ihanan lämmin päivä. Minulla oli tuhat rautaa tulessa vapaapäivän kunniaksi. En sitten ehtinyt ja jaksanut tehdä niin paljon pihahommia, kuin olisin oikeasti halunnut. Otin kuvia kuitenkin kantopenkin ympäriltä. Kantopenkki on pitkän ajan projekti, jossa asuu nyt magnolia Henry Kern. Magnoliassa on lupaava määrä nuppuja. Kuvan oton jälkeen on haravoitukin tuosta ympäriltä.

Kun on paljon multatilaa, niin syksyllä istuttelin siihen myös aikaisia kevätkukkijoita. Tällä kertaa kaikki ei ole ihan miten vain sekaisin, vain istuttelin osan ihan sektoreihin. Valkoisessa sektorissa kasvaa Jeanne D'arc krookuksia ja valkoisia skilloja. 

Vieressä on sinistä ja lilaa keijunkukkien seurana. Kovasti kyllä ruskeat lehdet ovat tuolla nyt valloillaan. Pienesti siis kevät työt on kesken.

Vastavalossa värit erottuvat paremmin.

Toisaalla taas on hempeän keltaiset Romance-krookukset. Niiden lähellä kukkanuppua tekevät jo koiranhampaat, jotka muualla ovat vasta vapautuneet lumesta sekä Hilde-tulppaanit työntävät jo lehtiä.

Vasta viime vuonna tajusin istuttaa kiurunkannuksia (Beth Evans), ne kukkivat toisessa penkissä, johon tulee kesällä aika lailla varjoa, mutta näin keväällä siihen vielä paistaa aurinko. Näitä haluan lisää. Nyt istutin ne vähän liian harvaan, onneksi en kuitenkaan tosi kauaksi toisistaan. 

Kiurunkannusten penkki on myös ihan hyvä mm jouluruusuille, jos vain ne juurtuvat esim ennen kuin iskee mitkään helteet. Pieni rypäs alkaa jo olla kerrottua puistolumikelloa tuossa. Seassa on vain jostain pussista tullut laitettua tuohon pari tavallista, ne täytyy nyt siirtää ja erotella. Sillä lumikelloja voi laittaa aina uusiin paikkoihin. 

Olenkin jo tehnyt muutamia perennasiirtoja/erotteluja etupihalla, kun takapiha on ollut pitkään hyvin talvinen. Nyt takapihakin alkaa olla pian lumeton, joten se taitaa pian ottaa takaisin menetettyä aikaa. Tulee kiire siis penkkien siivoilun suhteen. Alla vielä kuva sinivuokoista, joihin sattui sopiva valo varjon seasta. Sinivuokkoja kukkii vielä siellä täällä etupihaa ja takapihalla ne vasta aloittelevat. Muissakin penkeissä kukkii, lähinnä krookuksia, mutta moni muukin kevätkukkija alkaa heräillä. Ihanaa.

Luulen, että tämän päivän sateet saavat luonnon kunnolla heräämään, joten yritän ehtiä takapihankin kimppuun.

Vappujuttuja

Silloin joskus vappuna oli kiva olla kavereiden kanssa ja mennä eri riennoissa. Monta vuotta olen pitänyt mahdollisuudesta vappuna tehdä puutarhahommia. Tänä vuonna on toki ollut superhidas kevät. Joskus taas puutarhuri on keväisin ollut superhidas. Tänä vuonna ehdin aika hyvin kevään vauhtiin, ei tarvitse murehtia viikko kaupalla, että ei ehdi penkkejä siivoamaan. Kukkia avautuu kyllä, hitaasti nekin. Ja riippuen ilmasta, ovatko kaikki kukat auki ja milloin. Jänisten vierailuja aina jännitän, sillä on ikävä menettää vähän väliä krookuksia.

Alakuvassa on silti iso yllätys. Romance-krookusten vieressä on jo lehdet tulleet esiin koiranhampaalta. Siirsin tähän kantopenkkiin viime vuonna muualta sekä valkoista että keltaista koiranhammasta. Valkoinen on alkuperäisessä omassa paikassaan vielä lumen alla ja muualla kasvavan keltaisen koiranhampaan päältä on vasta lumet sulaneet. Luulen, että tämä yksilö tekee valkoisen kukan. Onneksi muistin niitä siirrellä kukkivina. Muuten niiden mukuloita olisi vaikea kaivaa, kun lehdet jossain vaiheessa häviävät näkyvistä. Koiranhampaassa on siis nuo hauskan kukertavat lehdet. Kantopenkki tuli vasta viime vuonna nykyiseen muotoon ja kiva nähdä, mitä kaikkea sieltä tulee esiin, sillä olen sitä viime vuonna täydentänyt useaan eri otteeseen. Kevätkukkijoita laitoin sinne myös paljon erilaisia. Kantopenkki on etupihalla, joka on lumesta lähes sula. Routaa on kuitenkin paikoin syvemmällä maassa. Tämä tuli todettua, kun olisin halunnut kaivaa yhden pensaan pois tuon penkin vierestä, ja laittaa tilalle vähän muuta. Odottelen nyt sitten vielä, että pääsen kunnolla iskemään lapion maahan.

Vappuna olen oikeasti ollut kasvimaan kimpussa, eilen vähemmän ja tänään vähän enemmän. Viime syksynä piti jo lavakaulukset vaihtaa. Jaksoin ottaa pois yhden. Homma jäi kesken ja ajattelin, että onhan sitten huhtikuussa hyvää aikaa tehdä lavakaulusten vaihdon. Enpä tajunnut, mikä sää tulee olemaan huhtikuussa. Alla oleva kuva otettu kasvimaalta 24.4. eli viikko sitten. Lunta on vielä ja yksi laita lavakauluksesta ihan itsekseen on romahtanut.

Eilen aloitin ja tänään jatkoin, kunnes jään takia oli pakko lopettaa. Ei nimittäin sula multa ja maa ihan viikossa näissä oloissa. Lapsen sain myös auttamaan. Lapsi totesi, että nyt kyllä ymmärrän, miksi sinä haluat tätä tehdä. En kyllä itse tätä harrastaisi. Lapsesta oli siis kivaa purkaa kauluksia ja kantaa multasäkkejä. On hienoa, kun apulaisella murrosiässä kasvaa voimat, joita haluaa koetella. Tämän päivän urakan laussa kasvimaan tilanne oli jo alla oleva.

Edessä oleva yrttilaatikko kuvan oikeassa reunassa jää kaikkein viimeisimmäksi, sillä sen pitää vielä sulaa hivenen, että saan talteen ruohosipulut ja oreganot. Tulee aika paljon jakotaimia, sillä jo ne kaksi yrttiä ovat hyviä leviämään, kun rauhassa saavat jossain olla vuosikausia. Kun taas vaihtaa katsontakantaa ja katsoo yrttilaatikolta lampeen päin, ei näekään lampea, vaan lunta. Osa lampea reunustavisa kivisä alkaa jo tulla esiin. Olen turhautunut.

Lumen määrästä kertoo myös ehkä näiden lumikellojen antama mittakaava. Lumikellojen vieressä on autotallin katolta tippunutta lunta myös (yläkuvassa tämä kohta on aika lailla vasemmassa ylänurkassa). Vieressä nyt entinen omenapuu, jonka jänöt söivät lähes metrin korkeudelta. Korkea verkkoaita oli kaatunut suojalumen takia ja näin jäniksen itse teossa. Minä juoksin ja jänis juoksi, kun tapahtuman näin ikkunasta. Mutta jänis oli jo ehtinyt tehdä tuhot. Noiden lumikellojen lähellä, lumen alla kasvaisi siis valkoista koiranhammasta. Eli onneksi siirsin syksyllä osa sieltä pois. 

Takapihalla on siis paljon lunta, kun etupihalla on todella paljon keväisempää. Nyt odottelen kasvimaan osalta, että lumi ja jää sulaa. Saan painettua yhden lavan alemmaksi maahan. Oli alussa tarkoitus myllätä laatikoiden multaa ihan kunnolla ja laittaa kaikkien laatikoiden pohjalle mm. haravointijätteitä. Koska maa oli sulaa vain osin, niin päätin oikaista. Osa mullasta on siis jätetty paikoilleen, koska se on ollut jäässä. Lahot lavakaulukset vain poistettu ja uudet pujotettu tilalle. Joissain on maata vaihdettu enemmän, jotkut saaneet uuttakin multaa ja osa menee vanhoilla mullilla ja saavat vähän lisää multaa, kun kevät etenee. Eipä tuonne vielä kurkkua, kesäkurpitsaa tai tomaatteja voisi viedäkään. Seuraavaksi sitten voikin kasata kaikista lahoista puutavaroista kaatopaikkakuormaa ja jatkaa sulien kukkapenkkien putsaamista.

Kuva on otettu ikkunasta. Kuvan oikeassa laidassa näkyy osin kasoina vanhoja lavoja. Niiden ja kasvimaan välillä on aikamoista kuravelliä. Meillä maa viettää alaspäin, suoraan pohjoiseen tältä puolelta. Kasvimaa ei siten ole parhaimmassa paikassa. Etupiha olisi muuten parempi, siellä vain on niin paljon isoja puita antamassa varjoa. Alakuvasssa sama paikka viime vuodelta kesäkuun 22.6 illalla, jolloin on keltakurjenmiekka ja ruohosipuli ollut kukassa, ruoho liian pitkä ja ollut vihreää. Alakuva otettu vähän laajemmalla otteella, joten siinä näkyy enemmän pihaa kuin yläkuvassa.

Ei ihan heti uskoisi samaksi paikaksi, ellen tuntisi oman tonttini ja ellei tietäisi, että täällä vuodenajat ovat aika erinäköisiä. Alakuvan Purple ja Blue Hill iristen myötä toivottelen hyvää toukokuun alkua!