Puutarharetkeilyä

Jouduin kuumeen takia jännittämään kovasti, että pääsenkö ollenkaan puutarharetkelle. Kukakohan arvaa seuraavasta kuvasta, että missä olen käynyt.

Meitä oli muutamia koolla Satun kutsumana Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa. Satun oma kukkaiselämä-puutarha on ihana. Ja täynnä erilaisia kukkia. Satu pitää väreistä. Puutarhassa on paljon polkuja, jota pitkin on hauska kävellä.

Mikki-faneja on useampia. Näin Mikin ja Mikki tervehti meitä kaikkia, mutta kuvia en tajunnut Mikistä ottaa. Mikki kulki välillä myös omia polkuja läpi kukkapenkkien.

Huomasin vasta kotona, että on ollut taas vaikea keskittyä yhtä aikaa keskusteluun ja kuvaamiseen. Joten onnistuneita kuvia on liian vähän. Onneksi Satu päivittää blogiaan säännöllisesti.

Satu pitää puutarhansa auki myös Avoimissa Puutarhoissa, joten silloin siellä pääsee ihastelemaan kukkaloistoa.

Yllätysmomenttina pääsimme myös vierailemaan Tirilän puutarhan omistajan puutarhassa, jossa oli kasveille ja puille hyviä tarinoita. Ja näki minkäkokoisiksi puut kasvavat sitten ihan isona. Tässä vaiheessa kamera lepäsi aika paljonkin.

Kivipajula on Hannen piha, jota on esitelty myös muutamassa ohjelmassakin. Hannen kivipiha ja oma pajuharrastus ovat puutarhassa ne tärkeät elementit. Taas omistajansa näköinen, kaunis piha. Ei yhtään nurmikkoa.

Kierros alkoi etupihalta.

Ja jatkui takapihalle.

Vaaleat kivikukat heijastavat valoa myös marraskuussa, jolloin puutarhan kasvit ovat lepotilassa.

Tämän kuvan otin takapihan terassilla istuen Hannen punomassa korikeinussa.

Kiitos kaikille osallistujille ja ennen kaikkea Satu, joka kutsuit meidät.

Urajärven kartano

Kävimme alkuviikosta Urajärven kartanossa vierailulla sellaisena päivänä, kun sadekuurojen uhka oli olemassa. Urajärven kartanon ystävät mahdollistavat nyt museokierrokset.

Käynnin jälkeen meillä on ollut kaksi (!) sateetonta päivää, jotka minä olen ollut kuumeessa.

Urajärven kartano ja oppaan kertoman jutut tempasivat minua näköjään kovasti mukaansa, sillä näin viime yönä unta kartanon puiston teiden kanttaamisesta. Nukuin tosi levottomasti ja koko yön kanttailin. Oli aika rasittava yö.

Urajärven kartanon pääsisäänkäynti on kohti järveä.

Takaa kartano näyttää tältä. Toinen kerros on käytännössä käyttämättä. Toinen kerros rakennettiin osin ulkonäkösyistä. Ikkunasta näkyy niitä kartanon puutarhan kantattavia polkuja.

Kartanoon saa tutustua vain oppaan johdolla. Kierros alkoi keittiöstä, joka noin sata vuotta sitten oli hyvin nykyaikainen.

Ovenpieleen oli jätetty maalikerroksia eri vuosista näkyviin. Museoviraston tarkoitus on palauttaa ne sävyt ja maalit, joita Hugon ja Lillyn aikana kartanossa oli 100 vuotta sitten.

Herraväen osat kartanosta olivat hienoja. Ruokasali on vielä kalustettu hillityin, mutta arvokkain värein.

Salin punainen sävy on juhlallinen ja verhot loisteliaat. On siinä eri säädyt tosiaan erottuneet toisistaan.

Lillyn huone on sisustettu valko-siniseksi.

Käynti vierashuoneeseen oli salista. Hugon ja Lillyn tuomia matkamuistoja on esillä.

Vierashuoneessa oli sängyt valmiina vieraita varten. Silloin vieraat eivät olleet minikokoisia, vaan sängyt olivat jatkettavia.

Hugo-veljen huone oli hyvin miehekäs, vieressä (jonne ei pääsyä) olisi ollut Hugon maakusoppi.

Vieressä oli rakennus, jossa Hugon ja Lillykin joutuivat kovina pakkastalvina olemaan, jotta lämpö olisi riittänyt.

Samaisessa rakennuksessa olivat tallella puutarhan alkuperäiset patsaat sisätiloissa. Näistä kopioita löytyi puutarhasta.

Kuten Herkules.

Ja neito.

Kävimme myös katsomassa Lillyn ja Hugon ja heidän äitinsä hautaa.

Ja myös Valhallaa, jossa pystyi järjestämään teatteriesityksiä.

Kyltit pitivät tiellä.

Onneksi poistuimme pihalta kahvion puolelle, sillä ohi meni sellainen sadekuuro, jossa ei olisi paljon sateenvarjotkaan (joita meillä ei ollut mukana) auttaneet.

Suosittelen käymistä. Museo on ainutlaatuinen sen vuoksi, että kaikki tavarat ovat kartanon omia.

Monenlaista säätä

Tänään on ollut monenlaista säätä. Vaihtelun vuoksi näin eilen aamulla auringon, hetken aikaa. Sitä ennen näinkin aurinkoa noin viikko sitten. Tänään oli ihanaa, kun aurinko paistoi ihan aamusta. Ja jossain vaiheessa päivällä ja illalla. Aurinkoisella säällä on vaikea kuvata, mutta joskus on pakko, että saa todisteen siitä, että aurinko on paistanut. Kuvassa punainen tähtiputki (jonka siementaimia olen sekä purkittanut ja kitkenyt) ja kurjenpolvi Orion.

En ottanut kuitenkaan kaikkia sääennusteita tosissani. Joten ruohonleikkuu viivästyi useita kertoja sadekuurojen takia. Nämä kuurot olisivat voineet tulla jo jossain kuivuudesta kärsivillä alueilla, sillä paikoin meillä on aika vetistä yhä. Tosin sateet eivät nyt täyttäneet vesimittaria kovin paljon. Viikon aikana vettä on tullut meidän vesimittariin vähän reilu 60 milliä.

Meillä on myös tuullut, joka näkyy alla olevasta kuvasta. Tomaattipömpelin edustan laatikkoa on vaivannut vähintään kirppojen hyökkäys, mutta jokin muukin. Kasvu ollut kituvaa. Huomiselle on luvassa laatikon muokkaus uudestaan ja uusi yritys jollain nopeasti satoa tekevällä.

Vaaleanpunainen tädyke Rosenrot piti itsensä tiukasti supussa sateilla ja viileillä ilmoilla, vaikka oli lähes aloittanut kukinnan. Eilinen lähes aurinko auttoi avaamaan kukkia. Tämä kukkii samassa penkissä kuin kurjenpolvi Orion ja tuulien ja sateen takia Orion viipottaa sekä maan tasassa että korkeuksissa. Hieman näkyy kuvassa myös törmäkukkaa.

Sain kuin sainkin tänään sen ruohon leikattua, joten illalla ikkunasta kaikki näytti taas hetken olevan hyvin.  Toivon kuitenkin, että tulevina vuosina pergola tulee rakentumaan tuohon neliöön, jolloin pääsen tekemään sen ympärille istutukset ja pihaan tulee enemmän suojia katseelta. Nyt takapihan näkee liian helposti lähes kokonaan kerrallaan ylhäältä.

Ikkunasta otin myös kuvan omenapuupenkistä, josta lähes kaikki ylläolevat kasvikuvat ovat.

Niiden lisäksi oli pakko aiemmin ikuistaa tämä vanha perenna. Sen nimenä olen kuullut mm. hehkurakkautta ja hehkuvaa rakkautta. Väri aika sama kuin palavan rakkauden, kasvi on kuitenkin matalampi ja kukat suurempia. Ensimmäistä kertaa sen kukinta on ehjän näköistä. Eli talvi kuitenkin vioitti (onneksi) jonkin verran enemmän lehtokotilokantaa, mitä useimpina vuosina. Usein tämä on ensimmäisenä ruokana keväällä kotiloille, jolloin se joutuu pinnistämään itsensä jotenkin uudestaan kasvuun ja kukkii miten sattuu. Tämä oli saamassa jo lähtöpassit, mutta ehkä siirränkin sen muualle (kuivemmalle puolelle pihaa) tai lahjoitan kotilottomaan pihaan. Ei ole täällä ehtinyt levitä juuri ollenkaan.

Vuoden 2016 heinäkuun alku on mennyt minulla hyvin tiiviisti puutarhatöissä. Tuloksena haljennut saapas, sadehousuja kurottu pysymään ylhäällä vyöllä, mutaisia vaatteita ja ihoa. Kylmyyden ja märkyyden takia käytetty topattuja hanskoja, jotka ostin syksyä varten. Olen tehnyt uutta aluetta, kärrännyt ja lapioinut multaa ja kivituhkaa, istuttanut, siirrellyt kasveja ja kiviä, kitkenyt rikkoja ja perennoja, kylvänyt uusia perennoja.

Nyt voisi välillä paistaa aurinko, jotta voisin päästä normaaliin heinäkuun fiiliksiin, eli tekemään vain kevyitä puutarhahommia, lukemaan, retkeilemään ja olemaan rantavahtina. Ainakin pariksi päiväksi. Lomaa enää jäljellä reilu viikko ja sitten taas aika on kortilla.