Loppusuora

Lopetan projektin vaiheet tähän postaukseen. Alkaa jo aihe kyllästyttämään. Projekti on osin valmis, osin jatkuu hamaan tulevaisuuteen. En uskokaan, että tulen pääsemään ilman taimikarusellia. Sekä mielessä on projektialueen takaosaan kärhöseinämä sekä huoltoalue. Joita pitää tehdä myös ennen perustettuun penkin osaan. Eli hommia on tiedossa pitkälle hamaan tulevaisuuteen.

Sain kuitenkin kahden ennestään perustetun penkin yhdistettyä. Savimaa ja jatkuvat kosteus ovat yhdistelmä, joka näkyy uuden penkin etuosassa. Ihanaa löllömutaa. sarkasimia

Tuonne istutin nyt ostotaimet ja puut. Täydennän vielä muilla ostoksilla (mitä todennäköisemmin) ja muutamia siementaimia on ruukuissa vankistumassa tätä varten. Tein tosin myös uusia kylvöjä, mutta niiden onnistumisesta ei vielä tiedä.

Nuo reunuskivat ovat palapeli. Ovat siis ennen olleet terassilla, niitä ei heitetty pois terassin ilmeen muutoksen jälkeen. Ne reunustavat nyt sekä kohopenkkiä, että niitä on askelkivinä. Osa on kevyitä, osan liikuttamiseen tarvitsin kottikärryjä. Ne nokkakärryt olisivat olleet vielä paremmat.

Tällä tontilla on korkeuseroja. Jota mietin kahta penkkiä yhdistäessä, jotka eivät tietenkään ole samassa tasossa. Alemmassa lokerossa on hapanta maata, joka jatkuu siis toiseen penkkiin. Uutena ostoksena Kartio marjakuusi Taxus Media Groenland, jonka koko voi tulla jossain vaiheessa ongelmaksi. Jo ennestään näkyy mm. kartiovalkokuusi, hopeatäpläimikkää. Hopeatäpläimikän leviämistä toivon. Siirtää täytyy joko sinikämmen tai sen edessä kasvavat ja kuihtuvat pikarililjat. Sinikämmen voi olla helpompi siirtää, sillä pikarililjoista tuskin löydän kaikki sipuleita. Siellä on myös peittokurjenpolvea, joka tässä tilanteessa saa hajusta huolimatta levitä vähäksi aikaa. Kuvan ulkopuolella kasvaa myös sinivaleunikkoa.

Tuonne yläkertaan on istutettu mm. suklaakirsikka, jolle en vielä löytänyt tukinarua. Askelkiviä on huoltotoimia varten ja myös sitä varten, että joskus ehkä pääsee korjaamaan myös kirsikoita.

Sen lisäksi siellä kasvaa nyt mm. pari pionia (molemmat ostettu jo keväällä): Jalkavaimo nousee kylvystä ja Mustan meren aallot. Myös halusin vaaleanpunaisia angervoja. Näin se mieli muuttuu, en olisi vuosi sitten angervoja istuttanut. Muualta pihalta kituisesti kasvavia valkoisia angervoja siirsin myös.

Alakuvassa taustalla näkyy vaaleanpunaista pientä hattaraa, joka kuuluu Jaloangervo Astilbe Ericalle. Samalla siirsin hiukan päivänliljaa ja kiven edessä on muualta pihasta valkoista angervoa, jonka lajike on mysteeri. Jossain niiden tuntumassa on nyt uutena myös valkoisen tarhavärimintun Monarda Media-ryhmän Schneewittehen.

Toinen vaaleanpunainen angervo on Jaloangervo Astribe Younique Silvery Pink. Sen edessä tähkäesikko Primula Viialii Red Hot Poker.  Maa ei ole turvepitoista, mutta kokeilen sitä silti tuolla. Vierellä keväällä ostettu saksankurjenmiekka iris x germanica nana, jonka pitäisi olla noin 20  senttiä korkea. Saa nähdä, kukkiiko enää ikinä. Näin kukinnan touko-kesäkuussa.

Viereisessä osassa penkkiä kasvaa mm. liljoja, jotka ovat kyllä ihania, mutta tällä hetkellä tuntuvat myös aika raskaan oloisilta. Penkeissä ole mitään yhtenäisyyttä värien puolesta, eikä ehkä kasvienkaan puolesta. Näitä yhdistää tällä hetkellä vain reunus sekä ehkä myöhemmin tausta. Mutta näillä mennään. Ja kasvikaruselli voi taas alkaa alusta, jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai kyllästyttää.

Kun vesikeleissä on joku tauko, pitää vielä jatkaa viimeistelyä. Tänään en tee tuon eteen mitään, kun sadevaatteet kaipaisivat jo pesukonetta. Multaa taskuissa ja lahkeiden sisäpuolella ja hihojen sisäpuolella.

Seuraavaksi olisi kivaa puuhastella jo vaikka aurinkoisella säällä. Keskiviikkona melkein paistoi aurinko. Vähintään pilvistä ollut sunnuntai-iltapäivästä.

Suunnitelmia vai ei

Projekti etenee. Vaiheittain.

Välillä suunnittelen ja tuumailen. Mittailen ja mietin. Välillä teen.

Tämä pihafitnes on sitten monipuolista. Saattaa sattua, kun siirtää isoa kiveä siten, että sen suurin paino tulee isovarpaalle.

Teen hyvän suunnitelman. Lähden ostoksille ja ihastun kasviin, joka on edullinen ja joka ei ollut se, mikä piti. Mutta joka piti saada.

Lohduttaudun nyt sillä, että tämäkin yhdistelmä on sattumaa. Kärhö Aljonushka on istutettu ensin. Ajattelin, että kurjenpolvi on hyvä varjostamaan kärhön juuria. En tiennyt, että Orion kiipeää samaa tukea vasten kuin kärhö ja ulottuu parhaimmillaan lähes pariin metriin. Orionin yksi taimi maksoi syyskuussa euron.

Nyt menin ostamaan havua, joka jää matalaksi peittomaiseksi.

Multasäkin takana on marjakuusi, joka voi olla kuitenkin liian korkea (1,5m) ja liian leveäksi tuleva tuohon kohtaan.

Jatkan miettimistä. Pitäisi ehkä olla olemassa kasvienkin kohdalla sellainen sovitusmahdollisuus. Marjakuusesta en kyllä luovu, vaikka olisikin sellainen sovitusmahdollisuus. Sille on paikka toisaalla, jos nyt ei tuohon päädy.

Tämän sovituksen jälkeen on taas hieman projekti edennyt. Multaa on enemmän, kiviä on soviteltu. Mietin vielä askelkiviä (tuonne tulee suklaakirsikkakin). Ehkä huomenna uusin, levännein lihaksin taas lempipuuhaan. Istuttamiseen.

Ai niin. Ostinhan minä niitä alennuskärhöjäkin, joita suunnittelin tuonne. Hmm.

Jotain projektia

Kitkentäjätteissä sitä pahanhajuista kurjenpolvea, josta joskus valitin. Se onkin jotain lajia peittokurjenpolvea. Mutta itse projektiin, josta nämäkin jätteet syntyivät.

Aloitin puutarhaharrastuksen kukkapenkistä vuonna 2011 syksyllä. Sen tieltä raivasin ryteikköä pois. Ajattelematta sitä, että osa siitä ryteiköstä piilee juurineen ihan lähellä. Kuva lokakuusta 2011.

Tein kaveriksi myös toisen penkin. Silloin loppuivat voimat kesken ja jätin niiden kahden penkkien väliin pienen mansikkamaan. Ajatellen, että sitten joskus sen mansikkamaan voi poistaa. Kuva huhtikuusta 2012

Nyt oli tullut se aika, sillä kotilot ehtivät tuolla kostealla takapihalla punaisten mansikoiden kimppuun ihmistä nopeammin. Nämä penkit ovat ensimmäiset minun tekemiäni. Näitä vaanii meidän ja naapurin orapihlaja-aidan välissä kasvavat vadelmat muiden rikkisten lisäksi.

Penkit näkyvät joistain kohdin pihaa oikein selvästi, joista taas ei. Ennen näitä kuvia, on kitketty aika paljon jo keväällä ja viime viikkoina. Kitkentäjätteet makoilevat joskus nurmikolla aikansa.
Olen kitkenyt aika paljon vadelmaa. Myös töyhtöangervo haluaa levitä.

Valkoinen ämpäri entisessä mansikkamaassa.

Tulevia linjoja.

Kaikkea muuta yritin tuolta kitkeä juurineen (useaan kertaan), mutta kortteet tiedän tekevän niin pitkät juuret, että sen kanssa on vain elettävä. Osa jää paikoilleen ja lähtee vasta sadonkorjuun jälkeen, sillä yhden penkin takaosassa on vielä vadelmaa aika reilusti. Vanhat liuskekivet ovat aikoinaan olleet terassilla, joka oli vinksallaan joka suuntaan.

Pääsin tänään jo levittämään sekä kompostimultaa, että multakasasta multaa. Hommia jäi vielä, mutta käyn jo katsomassa myös taimistoilta kasveja. Ideat muhivat koko ajan mielessä, sillä vasemman puoleiseen penkkiin en ole kovin tyytyväinen. Oikeanpuoleista pienempää penkkiä olen ajoittain uudistanut. Nyt nämä penkit yhdistyvät. Tulevan multainen alue on vähintään 3x3 metriä, en mitannut tarkasti.

Ihan kuvan etualalla on seuraavia projekteja. Jos pergolaa ei ryhdytä ihan lähiaikoina rakentamaan, on multaa peitettävä, muuten sen kanssa olen samassa kitkemisurakassa. En viitsi vain istuttaa suunnittelemiani kasveja ennen rakentamista. Rakentamisen keskellä kukaan ei halua kuulla karjuntaa, että; "Varo nyt vähän sitä kasvia." En täten laita rahaakaan hukkaan investointeihin, jotka tallattaisiin / saisivat lautakasat päällensä tms.

Koska tänään on realiteettipäivä, niin otin kuvia myös viime päivien asukuvista. Näiden eri yhdistelmillä on menty. Sadehousuihin on pakko laittaa vyö, muuten ne kyykistelyn seurauksena alkavat roikkua ja parhaimmillaan sadehousuja koristivat vielä polvisuojat. Harmi, että en ottanut vermeistä kuvaa kunnon muta/kura/savi-mylläyksen jälkeen.

Huomenna jatkuu projektit. Osin ehkä taas sadevaatteissa.