Äkämäpunkkeja ja muita vitsauksia

Kylläpä tuntuu taas, jopa ihan sormissa, tämän päiväiset urakat. Eilen oli täydellisen lämmin ilma, joka meni minulta aika ohi. Tänään tihkusateisena päivänä ehdin aamulla kuvailla vähän kukkia, kunnes aloin takapihalla tekemään suunnitelmia takapihalle tulevaa kasvimaata varten. Tätä varten kaksi mustaviinimarjapuskaa täytyy siirtää. Ja samalla huomasin, että  äkämäpunkit ovat olleet asialla.
(Tarinan kuvitus on etupihan kuivan ja lämpimämmän alueen kukista, jotka kuvattu, kun aurinko vähän pilkahti. Kuvien kasvit eivät ole vitsauksia.)

Vaaleat taitavat olla Miss Vain - krookuksia. Muiden nimiä en nyt muista.

Siinä sitten tihkusateessa piti viritellä (pallogrilliin) tulia, että saan punkit tapettua. Käry oli sen verran mahtava tuoreista oksista, että oli pakko illalla pestä myös ulkovaatteet, kun haju tuskin olisi lähtenyt tuulettamalla. Joistain oksista nappasin vain viottuneet nuput, jos niitä oli enemmän, leikkasin koko oksan. Toivottavasti ne punkit ovat nyt tuhottu.

Pikkuiset krookukset ja minilumikello.

Tuho-operaation jälkeen vasta pääsin hommiin, mutta vanhempien istutuslaatikoiden mullat olivatkin vielä osittain jäässä. Jään kanssa en lähde taistelemaan. Kaivoin pois siirtoa vaativat puskat, ja savessakin törmäsin osittain jäähän. Tämän operaation jälkeen jaksoin hädin tuskin nostaa lapiota tai saappaitani: savimaa (jota ei ole paranneltu) tarttuu todella tiukasta ja painavasti lapioon ja saappaisiin. Oli pakko välillä käydä vesiletkulla putsailemassa työkalut ja saappaat.

Samat kasvit auringossa vastavaloon toisesta suunnasta.

Tulevan kasvimaan alueen vieressä on toinen projekti: mansikat pois ja kahden perennapenkin yhdistäminen yhdeksi suureksi siten, että entinen mansikkamaa muuttuu perennapenkiksi. Homma näyttää ja kuulostaa ihan helpolta. Mutta joko meidän tai naapurin pihalle on joku joskus istuttanut hyvin leviävää vattupuskaa, joka on meidän rajallamme ja orapihlaja-aidan seassa. Mikä riesa. Aina sitä jää ja se ei tykkää kasvaa juuri missään muualla. Jos sallisi sen viihtyvän tuolla, sen sadon kerääminen on pikkasen piikkistä.

Tämän pihan ekat krookukset alkavat olla tiensä päässä. Ja aina näitä sinivuokko kuvia. Skillat nousevat vauhdilla.

Samalla löytyy paljon lehtokotiloita. Ja myös riesan elämänlangan tai karhunköynnöksen juuria. Niitä juuria on järkyttävän määrä. Ja niitä juuri kerätessä mietin, että on kyllä todella, todella pöljää tehdä tuollaiselle alueelle perennapenkkiä. Kukaan muu ei varmaan olisi niin tyhmä. Mutta vaihtoehdot ovat kuitenkin tylsät. Joko asvaltti koko pihalle. Tai villinä versovat orapihlaja-vattu-elämänlankapöheikkö muutamilla muilla rikkakasveilla.

Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nyt tuntuu samalta, kuin jonkun jumpan jälkeen. Tosin sormiin sattuu siten, että tietää kiskoneensa juuria. Ja nenässä haisee yhä savu, vaikka kukaan muu ei perheestä sitä enää haistakaan. Päivän asu kuva olisi ollut tänään upea: kauhtuneet vanhat vaatteet yltä päältä savessa.

Jos ensi syksynä muistaisin, että pienet kasvit voivat jäädä tulppaanien lehtien taakse. Toisaalta näitäkin katselen aika paljon suoraan ylhäältä.

Helppo viljelylaatikko tai lavakaulus, ilman pohjaa

Blogissani joka kevät on eniten käyntejä Tee se itse viljelylaatikko-tekstissä. Sinne meneminen voi olla pettymys. Ohjeet eivät ole kovin tarkat. Tässä yrttilaatikkoni viime kesältä. Ihanasti märässä savimaassa kiinni, rikkaruohoja ympärillään. Tämä  viljelylaatikko on vielä käyttökelpoinen ehkä 2-5 vuotta, vaikka tässä 4-5 vuoden aikana lahoamisprosessi on jo alkanut.

Pyysin puolisoltani jo kahden olemassa olevan viljelylaatikon lisäksi useampia. Hän kieltäytyi tekemästä, mutta lupasi opettaa. Nyt motivaatio oli suuri (olen aina inhonnut sahanpurua), joten olin innokas oppimaan. Meillä on rakentamisen tiimoilta olemassa sirkkeli ja akkuporakone.

Kuvat otettu kahtena eri päivänä, vara-akku porakoneesta ei ollut latautunut, joten loppui ekana iltana virta kesken.

Ensin laskin materiaalit. Vain ruuvit ostin kaupasta. Meillä on pihalla ja sisällä puolilämpimässä säilytettyä lautaa edellisistä rakennusprojekteista. Halusin noin 30 senttiä korkeat viljelylaatikot/lavakaulukset. 10 senttistä lautaa siis kolme kerrosta ja 14,5 senttistä lautaa 2 kerrosta. Ruuvien lukumäärä piti myös laskea, ettei homma jää siitä kiinni.

Mies opetti sirkkelöimään. Sahaamallakin onnistuu homma, mutta hitaammin. Tein pinot laudoista, jotta pysyn jotenkin perillä sahattujen lautojen määrästä. Kulmapaloina käytettiin myös puuta. Sahaa millä tavalla tahansa, suosittelen, että tekee ajoittain tarkistusmittauksia.

Ensin mallailin lyhyet sivut. Saa tarkastaa pari kertaa, että varmasti tulee laudat suoraan.

Poratessa lauta voi liikkua, joten tykkäsin ruuvailla laudat ristiin. Eli ensimmäisen laudan oikea alakulma on ruuvattu ensin, sitten saman laudan vasen yläkulma. Sen jälkeen tyyli taas vapaa, kunnes siirtyy seuraavaan lautaan, jossa tein saman jutun.

Kun molemmat lyhyet sivut ovat valmiit, pitääkin asetella sitten ne pidemmät sivut paikoilleen. Minulla oli tässä hetken apurina 8v poika, joka ei kuitenkaan ollut ihan paikoillaan ja tuntui, että pelaamme huojuvaa tornia, joten päätin jatkaa nämä vaiheet ilman apua.

 

Kuvissa kaikki näyttää olevan vinksallaan, tärkeää on itse kokeilla, että sivut ovat melkoisen suorassa ja niin suorassa kulmassa kuin voi vain saada.

Viimeinen sivu on kaikkein haastavin minulle. Eli saada lopulta osumaan kaikki osat suoriin kulmiin. Puu kestää hieman taivutusta, joten sen avulla sain kulmat suoraan. Puussa ei haitanneet minua pienet viat. Nehän tulevat ulos ja siellä kuitenkin elävät.

Ranteeni eivät ole tottuneet akkuporakoneeseen, joten ihan heti en kyennyt tarttumaan lapioon kahden päivän poraamisen jälkeen. Aikaa meni neljän laatikon tekemiseen ekana iltana 2,5 tuntia ja toisena iltana noin 1,5 tuntia. Sahan, vasaran ja naulojen kanssa aikaa olisi mennyt paljon enemmän.

Pintakäsittelykin on mietinnässä. Yhdessä laatikossa on ylijäämä räystäslaudat. Jo valmiiksi maalattu valkoinen sivu jäi ulkopuolelle. Valkoinen ei ole vain lempparini viljelylaatikoissa.

Valmiita viljelylaatikoita/lavakauluksia myy mm. Kekkilä (kauniit kulmat) ja Biltema (vähemmän kauniit kulmaraudat). Minun versioissani puu kulmissa vie vähän tilaa kasveilta, mutta se ei minua haittaa.

Tässä vaiheessa voin vielä todeta, että onneksi en halunnut viisikulmaisia laatikoita tai epäsymmetrisen muotoisia laatikoita. Neljä suoraa kulmaa on paljon helpompaa.

Seuraavaksi sitten perustan paremmin kasvimaani. Haluan hyödyntää kasvimaani paikan alustan savimaan kosteutta, mutta en halua, että lavakaulukseni uivat vedessä. Oppia voi ottaa viisailta, kuten Saila Roution: Puutarha laatikoissa - kirjasta.

Lopullinen suunnitelma vielä elää, mutta pääsen varmasti tässä johonkin lopputulokseen piakkoin.

Eilisen kasvit

Eilinen lämpö on taas muuttanut jonnekin muualle. Tänään olisin taas kaivannut toppatakkia. Sama laulu joka vuosi, ikinä ei opi. Kevät ei tule kerralla, ainakaan lämpöjen suhteen.

Kuvia eiliseltä illalta.

Pienet krookukset Prins Claus-nimiset kukkivat parittain tai kolmittain. En mielestäni istuttanut näitä kahden porukoihin. Näin ne kuitenkin ovat maan pinnalle ilmestyneet. Kukkivat uudessa penkissä, joka tulee kesällä jäämään enemmän varjoon, kun lehdet puhkeavat lähipuihin.

Samassa puolivarjon/varjon penkissä alkaa talventähtiä putkahtaa enemmänkin mullan päälle. Voi iloa! Eivät nämäkään siis herää kaikki ihan samaan aikaan.

Sen sijaan lämpimin etupihan penkki sekä keväällä että kesällä on saanut jo suurempiakin krookuksia nousemaan pintaan. Nämä ovat joko edellisen omistajan laittamia tai minun laittamiani. En muista. Olen nimittäin nurmikolta tai sammalien seasta pelastanut kukkapenkkeihin krookuksia, jotka ovat tehneet vain lehtiä, eivätkä ole kukkineen. Tätä valkoista krookusta kutsun hattivatiksi. Se on selvästi korkeampi kuin muut aikaisemmat krookukset.

Tänään on niin järkyttävän viileä tuuli auringossakin, että krookuksetkaan eivät halua avautua (kukapa haluaisi olla ilman talvitakkia). Tämä kuva otettu siis juuri äsken. Aurinko yrittää lämmittää, mutta krookukset ovat hattivatin muotoisina.

Kevät on kuitenkin niin pitkällä, että ensimmäinen kevätkurjenmiekka uskaltautui avautumaan eilen. Tämä oli itselleni niin suuri iloinen yllätys.

Pidän todella paljon Iris Reticulata Harmonyn intensiivisestä sinisestä väristä.

On meillä kukkapenkeissä, nurmikolla, katolla tai kengissä muutakin sinistä. Se päivä, kun maasta alkaa kasvaa Nerf-panoksia, innostuu nuorimmainenkin puutarhanhoidosta.