Kuinka kauan puutarhabloggari kestää toukokuussa ilman kameraa?

Vappupäivänä laitoin (ehkä) pokkarini kassiin matkalla torille. Vapputorilla kassi oli auki ainakin silloin, kun käsissäni oli yhtä aikaa lapsen heliumpallo, vaihtorahat ja rahapussi, pehmis ja hanskat. Parit kamerassa olleet kuvat hävisivät kadonneen kameran myötä. Otti kyllä päähän, vaikka kameraan oli tullut naarmu linssiin (joka haittasi kuvausta vastavaloon), kuvia siirrettäessä koneeseen oli ajoittain suuria ongelmia. En kuitenkaan ollut saanut budjetoitua uuteen kameraan. Haaveilen kunnon järkkäristä jossain vaiheessa. Siinä en viitsi ihan halvimpiin perusjärkkäriin tyytyä.

Olo oli eilen näiden valkovuokkojen oloinen. Valkovuokot kuvattu 30.4, kun edellisenä päivänä oli satanut lunta. Sama fiilis oli itsellä. Miten sitä aikuinen voikin mokata ja hukata tärkeitä tavaroitaan.

Illalla jo mietin ratkaisua pulmaani. Ja totesin, että minä en kykene olemaan kuin alle vuorokauden toukokuussa ilman pokkaria. Tammikuussa olisi aika helppoa olla kaksi viikkoa ilman kameraa.

Tänään ostin sitten uuden pokkarin. Olin ilman järkevää/toimivaa kameraa 22 tuntia. On samaan aikaan morkkis rahanmenosta ja samaan aikaan olen tyytyväinen. Ilman kameraa oleminen olisi minulle yhtä hankalaa toukokuussa kuin pyörittää perhe-eloa ilman jääkaappia tai liettä tai uunia tai pyykinpesukonetta (on kamala kokemus olla viikko ilman pyykinpesukonetta kestovaippoja käyttävän vauvan kanssa, jonka iho ei sietänyt kertakäyttövaippoja).

Akku latautuu ja minäkin taidan mennä puutarhan puolelle latautumaan ja toipumaan kamalasta kamerattomasta elosta.

(Mukana hivenen sarkamista siitä, kuinka hyvin asiat ovatkaan, kun voi tuskastua elämästä ilman kameraa.)

Keikuttaa kovasti

Eilen kukat kurkottelivat kohti aurinkoa.

Käenrieskat näyttivät pikkuauringoilta.

Varjoisamman paikan krookukset avautuivat viimeisinä krookuksina.

Kevätkaihonkukista ensimmäinen avautui.

Ja ensimmäinen kasvitieteellinen tulppaani poksahti lähes auki. Tai ehkä se kävi aukinaisena silloin, kun olin töissä.

Ja tänään. Ensin vettä. Sitten räntää ja lämpötilan laskun myötä lunta. Ei lohduta yhtään sananlasku kevät keikkuen tulevi.

Jos vappuna ei tulisi lunta.

Lahden pihapiirimessut

Lahden pihapiirimessut jatkuvat vielä huomenna. Olin itse siellä tänään. Kiitos Anun Puutarha, jonka arvonnasta voitin liput messuille. Kahden vuoden takaisiin messuihin verrattuna oli vähän eri asiat nyt mielessä. Silloin vain kasvit, nyt myös piharakentaminen. Vähän tehtiin suunnitelmia puolison kanssa omaa pihaa ajatellen. Ihan kamalasti ei ollut kovin suuria ideoita, mutta aina ne omat ideat silti lähtevät liikkeelle myös sellaisista pienistä jutuista.

Mieheni mielestä hauskinta oli virolaisen firman tekemän leikkimökki.

Huomasin taas kerran, että messuilla en innostu näistä ihan perusjutuista, joita näkee myös ihan tavallisissa kaupoissa.

Kierrätysjutut piristävät, vaikka kaikkea ei voisikaan omalla pihalla toteuttaa. Ideoita tulee kuitenkin enemmän. Ja on vähän särmääkin mukana.

Koulutuskeskus Salpaus tekee usein kierrätysperiaatteella jotain pihajuttuja (säänkestävyys tietty mietityttää).

Joku toinen koulutuskeskus taas oli tehnyt japanilaishenkistä puutarhaa, jonka lyhyehköllä käytävällä piti kävellä.

Lahden puutarhaseuralla oli tällainen tynnyri, jossa puolisoni mukaan yhdistyi meidän kiinnostuksen kohteet: kasvit (minä), ruoste (puoliso).

Agrimarketin tekemää pihaa myös kuvasin, ajatellen vähän muotoja.

Jotain oli kuitenkin tehty säänkestäväksi. Uusi firma, suomalainen kasvihuone. Tämä Veg&ablen kasvihuone on kaunis ja kestävä. Toki hintaakin tulee. Jos muuten kierrätyspihat ovatkin mielestäni kauniita persoonallisuuksia, tämä on jo uutena hyvin kaunis ja persoonallinen. Ja sisällä tuntui aivan kasvihuoneelta. Tässä on mielestäni särmää, tyylikkyyttä, persoonaa ja onneksi myös suomalaista suunnittelua ja tuotantoa.

Parhain terassi oli ehdottomasti Kinnarin tilan/ Pionin ja Piirongin runsas terassi. Muiden terasseista en edes ottanut kuvia, koska näyttivät mielestäni liikaa parvekkeilta tai sisätiloilta.



Ja vaikka siirtolapuutarha Kotiniemen polkupyörä ei näyttänyt ollenkaan puutarhalta tai kasvilta, oli tämä niin hauska, että piti ihan ikuistaa.

Ostoksia tein lähinnä perennapuutarha Ekmanilta: tarhakylmänkukkaa entisen hävinneen tilalle, vanhaa lilaa syysleimua, vaaleanpunaista salkoruusua. Olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta pidin tällä kertaa budjettia mielessä. Sitä ehtii ylittää vielä monta kertaa kesän aikana.