s-Hertogenbosch ja kanavat ja alankomaalaiset

Ihmiset käyttävät sanaa hollantilainen kaikista Alankomaalaisista, mutta Hollanti on Alankomaissa kaksi eri provinssi maan länsi-osissa, Etelä-Hollanti ja Pohjois-Hollanti. Alankomaalainen on nimi, joka kuvaa koko kansaa. Ja selvästi se on se oikeampi nimitys, varsinkin liikkuessa muualla Alankomaita. Samoin kuin moni brittiläinen ei pidä itseään englantilaisena vaan brittinä, vaikka asuisikin Englannissa.

Joka tapauksessa Alankomaalainen liikennekulttuuri saa minut luulemaan, että ollaan Etelä-Euroopassa. Punkemista, tunkemista, torven soittoa, nyrkin heiluttamista, kiroilua. Ikkunat auki ja solvausten huutelua. Varsinkin ruuhkissa, joita taas voi olla yllättäen. Sellaista normaalia suomalaiseen makuun olevaa liikenneympyräkäyttäytymistä ei ole. Suomessa kolmion takana olevat odottaa, Alankomaissa ei. Se menee, joka ehtii, silläkin uhalla, että toinen auto on kyljessä kiinni. Ja päälle nyrkin heilautus, vaikka rikkoisi liikennesääntöjä. Moottoriteillä tilaa on enemmän, mutta sielläkin jumeja tulee herkästi ennen suosittuja liittymiä. Onneksi itse en ollut ratissa. Olisin päässyt sujuvasti liikkumaan varmasti vasta öiseen aikaan.

Minä en sitten millään osaa lausua tuon kaupungin nimeä. Kirjoitetaan s-Hertogenbosch, lempinimenään on yleisesti Den Bosch, johon oma kielenikin kääntyy. On osa Pohjois-Brabantin provinssia. Kaupungin keskusta on kävelijöiden ja pyöräilijöiden. Pyöräilijät ovat Alankomaissa kunkkuja. Tässä pysäköineet lelukaupan eteen. Mikäs se on pyöräillä, tasaisella maalla.

Auto jätettiin kauemmaksi parkkipaikalle, josta parkkimaksun hinnalla sai myös autollinen ihmisiä bussikyydin keskustaan. Liput ostettiin parkkipaikalta. Meidän parkkipaikalta bussikyyti pysähtyi Pyhän Janin Katedraalin (Sint-Janskathedraal) eteen.

Alankomaat ovat vapaaehtoistyön luvattu maa. Katedraalissa vaihdettiin juuri pääsiäisen takia kirkkotekstiilejä. Nämä olivat nuoremman näköisiä ihmisiä. Sen sijaan lattioita lakaisivat eläkeläisikäiset ihmiset, jotka ovat vapaaehtoisia. Samoin Pyhän Marian rukousnurkkausta (?) hoiti myös vapaaehtoinen rouva, joka antoi kuopukselleni mukaan kynttilän, jonka voi kotona sytyttää.

Kirkkoja on paljon ja joka puolella. Jopa siellä maaseudulla keskellä peltoa oli pienin ruokouspaikka, jonne mahtui ehkä se kaksi ihmistä. Nämä alla olevat pari kuvaa siis Schijndelistä.

Den Boschin keskusta on pienempiä ja suurempia kävelykatuja täynnä, jotka johtavat aukiolle, jossa on joka perjantaisin (melko aikaisin loppuvat) markkinat.

Olimme menossa kanava-ajelulle ja jostain syystä minulla oli koko ajan mielessä tämän kuvan näköinen kanava. Kuvassa vasemmalla kaupungin linnoituksen muuria. Aikaisemmin kaupunki on ollut noin veden pinnan kohdilla. Tämäkin kuva on otettu kanava-ajelulta, mutta liput ostettiin kyllä keskeltä pientä kujaa.

Hetken kyllä ihmettelin, että ovatko nämä nyt ihan tosissaan, että keskeltä taloja lähtee kanava-ajelu, mutta kun meni sillalle (jota en aluksi tajunnut sillaksi) ja katsoi alas, näki kanavan.

Kanava-ajelulle liput ostetaan ennen paattiin menoa. Paatit ovat veneitä, avoimia sellaisia. On hyvä, jos ei sada, säästyy kastumiselta. Suurimmat veneet ovat 16 paikkaisia, vähän pienemmillä veneillä pääsee pari kertaa päivässä myös hieman ahtaampaa reittiä pitkin, kanavaan, jonka nimi oli kai Helvetin kanava. Kuvassa pilkistää yksi vene, joka on menossa juuri jonkin ihmisen kodin alitse.

Tuollaisiin veneisiin mahtui 16 ihmistä ja sinne mekin mentiin. Keulassa sai parhaimmat kuvat, paikkoja ei kyllä saanut itse valita.

Opas oli myös vapaaehtoinen. Usein eläkkeellä olevia opettajia tai vastaavia, jotka ovat kiinnostuneita omasta kaupungistaan. Rahat ajeluista taitavat mennä veneiden ja kanavien kunnostamiseen ja ylläpitoon. Luultavasti opastuksia saa myös englanniksi. En ymmärtänyt opastuksesta mitään. Ihmettelin pitkään, miksi opas puhuu jatkuvasti ravintoloista (restaurant) ennen kuin tajusin oppaan puhuvan kunnostuksesta (restaurointi).

Ali erilaisten siltojen, toisten kotien. Välillä väljemmillä vesillä.

Välillä ahtaammissa ja vanhoissa osissa. Ahtaimmassa kohdassa vene osui kanavan suuaukkoon ja teki mieli kyyristää pääkin alemmassa. Katoista roikkui hämähäkin seittejä. Tunneleissa asuu myös lepakkoja ja osassa seiteistä roikkui lepakon kakkoja.

Alla oleva kuva on yksi erilaisimmista kohdista. Tämä kohta ei ole ympyrän muotoinen tunneli ja taisi sijaita lähellä jotain kirkkoa. Edessä näkyy vanhimpia kohtia kanavaa.

Välillä keskellä kaupunkia, jossa oli ihan hiljaista. Lukuun ottamatta lintujen laulua. Välillä kaupungin muurien ulkopuolella, jossa kuului autojen äänet.

Kanavan varrella näkyi välillä ovia tai portaita jonnekin. Tässä kuvassa portaat salaiseen kirkkoon. Kuvassa myös veneen valonheitin. Pisimmät kanavan sisällä olevat pätkät olisivat muuten olleet aika pimeitä.

Olimme välillä kirkon alla, välillä paikallisen Stockmanin alla. Välillä satama-alueella. Välillä näimme ihmisten koteihin, välillä paikallisen vankilan vai olikohan se entinen vankila. En itse tosiaan näistä mitään ymmärtänyt, vaan äitini mies käänsi välillä pari sanaa englanniksi tai suomeksi. Kameran akun kanssa jouduin kovasti temppuilemaan, joten valoitukset ovat nyt tällaiset. Vieressäni istuvan naisen kamera-arsenaalille olin vähän kateellinen. Sai varmaan hyviä otoksia myös tunneleissa sijaitsevista yksityiskohdista.

Alankomaalaiset ovat myös kohteliaita, puheliaita, ystävällisiä. Myös pihejä, monilla omat eväät mukana. Piha-asioissa tosin piheys ei aina näy. Perennojakin voidaan vaihtaa kauden mukaan.

Viime viikolla magnolioiden nuput olivat suuria ja puhkeamassa pian. Kirsikat kukkivat. Tällä viikolla luonto varmaan puhkeaa kukkaan kunnolla. Myrskyjen ja sateiden jäljiltä vettä kyllä riittää, vaikka tulisi pidempikin kuiva kausi. Jos joskus haluaisin rakentaa veden päälle, ottaisin kyllä neuvoja vastaan Alankomaista. He taas saisivat taloissaan ottaa mallia pohjoismaisesta keskuslämmityksestä sekä talojen eristämisestä. Reissun jälkeen ei ollut omassa kotona ollenkaan kylmä, vaan enemmin hiki. Reissussa taas palelin aika lailla.. Nyt onneksi meilläkin alkaa lämpimämpi aika ja ehkä lumet sulavat kokonaan.

Pahoittelen jättipitkiä postauksia. Seuraavaksi taas paluu arkeen ja omaan pihaan.

Huvipuistopäivä

Huvipuisto oli Alankomaiden matkalla kompromissi. Äitini olisi ehkä lähtenyt kanssani tulpaanipuistoon, miehensä ei jaksa niitä enää. Lapseni eivät olisi jaksaneet tulppaaneja ilman lahjontaa ja heidän jättäminen äitini miehen hoiviin olisi ollut kielimuurin takia hieman ikävää. Äitini mies puhuu kyllä jotenkin Suomea, juniorini pari sanaa englantia ja esikoinen ei oikein uskalla puhua englantia. Minä pystyn jo lukemaan Hollantia auttavasti, mutta en tosiaan tajua puhutusta kielestä juuri mitään.

Huvipuisto nimeltä Efteling, on Alankomaiden suuri huvipuisto, jonne rakennetaan jatkuvasti lisää uusia laitteita / tai show-tiloja tms. Toppatakit päällä meni lähes aurinkoinen päivä, silti olin jäässä, kun päivä oli ohi. Ensi viikolla varmasti olisi jo kevättakkisäät. Hyvä ratkaisu on mennä silloin, kun paikallisilla ei ole vapaapäivää. Pääsimme moniin laitteisiin jonottamatta. Tuollakin yksi jono saattaa näyttää lyhyeltä, mutta jonotusaika voi olla yli tunninkin, koska jonot piilotetaan hyvin.

Alueella aloitimme metsäpuistomaisesta osasta, jossa on Grimmin satuihin perustuvia mökkejä/taloja jne. Alppiruusut ovat suuria, puut suuria ja on paljon kauniita näkymiä.

 

Näkymä prinsessa Ruususen linnasta alaspäin.

Alhaalta näkyy käppyräisen puun taustalla prinsessa Ruususen linna, josta viehätyn aina. Tuonne pitää kiivetä liuskakivi portaita pitkin, jotka ovat sateella varmasti aika kamalan liukkaat.

Puiston yksityiskohdissa on ajateltu kyllä kokonaisuutta ja tunnelmaa. Tämä tuoli prinsessan linnan vieressä.

Metsäisen alueen jälkeen oli muita rakennettuja alueita. Narsissien lisäksi kukassa olivat talviot ja hyasintit.

Muotoon leikattuja puita kasvaa eri paikoissa, kuten kivitötsien päällä.

Tai voihan muotoonleikatuista pensaista tehdä myös labyrintin. Lapset eivät tuolta nähneet ja monilla olikin vanhemmat yläpuolella näkyvällä sillalla huutelemassa ohjeita, ettei paniikki iske.

Eri paikoissa kasvoi myös pieniä palmuja. Tai bambua, varsinkin taustalla näkyvän korkealle menevän Pagoden vieressä.

Pagode kiertää hitaasti ylhäällä ympyrää, sieltä näkee puistoa ja myös vähän kauemmaksikin, kun Alankomaissa ei ole juuri korkeuseroja häiritsemässä näkymiä. Tuonkin puun juurella kasvoi istutettuja orvokkeja ja jotain muitakin, joita en nyt enää muista.

Sään takia silmut puissa antoivat vielä odottaa itseään. Luultavasti viikon sisään joka paikassa on hennon vihreää, lämpimämpiä säitä on Alankomaihinkin luvassa tulevalla viikolla. Pajuissa oli hieman vihertävää jo. (kuva tärähtänyt)

Alueella oli myös valtavan isot kohdat jouluruusuja. Vaaleita, tummia ja jotain siltä väliltä. Alkoi akku vedellä sen verran viimeisiä, että kaikesta en saanut kuvia. Ja sitten oli näitä kausi-istutuksia, nyt belliksiä, orvokkeja, kruunuvuokkoja.

Linnut olivat kesyjä, punarinta ei säikkynyt ollenkaan metrin päässä olevia ihmisiä.

Sorsista olisi saanut kaverin leipä tai pullapalkkioilla. Tällä kertaa kukaan linnuista ei paskonut päähäni. Saatiin kakat kuitenkin yhdeltä sorsalta palkkioksi (onneksi vain jalkojemme juureen), joka oli seuranamme koko sen ajan, kun söimme eväitä.

Näitä puistoplataaneja ihailin.

Yksi tuollainen pihalle, ja mitään muuta ei mahtuisikaan.

Pakko vielä mainita näiden show:sta huvipuistossa. Vesiurkut Lahdessa jäävät tosi jumboiksi näiden vesiurkujen rinnalla. Kai myös Barcelonan vesiurut alkavat olla pienemmät. Aguanaran huikea show tulee pari kertaa illalla. Oli niin valoisaa, että emme nähneet valo-osuutta hyvin, tulenlieskat kyllä erottuivat. Kuva otettu päivällä, jolloin mainostavat illan show:ta. Taustalla itämainen linna, jossa sisällä laite.

Pakko mainita vielä Raveleijn. Huh, mikä show. Katsomossa ei saanut pitää syötävää. Ensin tuli opetettuja lintuja. Sen jälkeen hevostemppuja, ritaritaisteluja, 5päivinen robottilohikäärme, tulta ja vesisuihkuja. Show voisi aikuinenkin katsoa pariin otteeseen, sillä joka paikassa tapahtui yhtä aikaa.

Lohikäärmekuva on vähän suttuinen, otettu kännykän kameralla. Onneksi päivän aikana paistoi aurinkokin. Illalla kuumotti poskia.

Vielä yksi postaus tulossa Alankomaista, aiheena hollantilaiset ja kanava-ajelu.

Kotona taas

Tänään palattu kotiin pieneltä reissulta meri-ilmastoon. Kyseessä oli pikainen sukulaisreissu kera jälkikasvun, joten tietyt puutarhaihmisten suosikkikohteet skippasin suosiolla. Joku toinen kerta sitten.

Rakkailla sukulaisillani on rakas lemmikki, jolle olen valitettavasti allerginen. Tämän vuoksi nukun kylässä ollessa asuntoautossa, joka oli vielä tähän aikaan vuodesta vähän viileä paikka nukkua, kun kaasulämmitys reistaili (hiljainen) ja sähkölämmityksen melussa ei voi nukkua. Pipo päässä yöt ja päivät. Allergian takia myös neljän yön reissu alkaa olla aika maksimissaan, vaikka paljon olisi ulkona.

Osaakohan joku arvata, että mikä maa voisi olla kyseessä?

Ensimmäinen vihje.. Laskeuduimme kerrankin lähes pilvettömältä taivaalta maaliskuun viimeinen päivä. Mutta pienten myrskytuulten tärisyttämänä. Lento oli myöhässä 1h55min. Hyvin ymmärrettävistä syistä tosin. Kun laskeutuessa tärinä alkoi, kuopus kyllä oli sitä mieltä, että koneen olisi vielä pitänyt odottaa. En tiedä, oliko ajoituksella mitään osuutta sen kanssa, että yli kahden tunnin myöhästymisestä olisi saanut hakea korvauksia.

Toinen vihje on kuvavihje.

Laskeuduimme siis Hollantiin tai siis Alankomaihin tiistai-iltana. Jo lentokentän ulkopuolella tuuli tuntui ja olin todella tyytyväinen toppatakkeihimme. Kun ajoimme Etelä-Alankomaihin ja pääsimme maaseudulle, oli palokunta raivaamassa teiltä kaatuneita puita. Seuraavana päivänä näimme valoisan aikaan kaatuneita puita tai irroneita oksia vähän enemmän. Irronneet oksat eivät tunnu isolta ongelmalta Suomessa, mutta tuolla nuo puut ovat pikkasen suurempia.

Lapset nauttivat kuitenkin myrskytuulen rippeistä seuraavana päivänä. Ja minä nautin vihreästä ja pidin piposta kiinni. Tuuli oli jo tyyntynyt ja silti ruoho (vai mikä lie kasvusto) taipuili tuulen mukana. Tuuli piti vielä myös ääntä. Yöllä säikähdin ensimmäisen kunnon puuskan tullessa eniten sitä älyttömän kovaa ääntä.

Jotenkin tuo Alankomaalainen tapa pitää lemmikkieläimiä ihan tien vieressä on aika hauskaa. Kanatkin osaavat näköjään juosta, kun luulevat, että niille annetaan jotain parempaa ruokaa.

Jotenkin yltiöromanttisia näkymiä kävelylenkillä, varsinkin jos tuoksut eivät tulleet nenään.

Noiden alpakoiden ja lammikon lähellä oli myös possuja.

Narsisseja oli juuri kukassa useammissa paikoissa. Nyt kyllä nostan hattua tulppaanipuistoille, sillä myyränkolojakin oli ihan kiitettävästi. Vain yhdessä istutuksessa näin enää suurempia krookuksia ja niistäkin suurin osa makoili jo poikittain.

Puiden koko on hämmästyttävä, vaikka siihen silmä tottuukin ihmeen nopeasti. Puu paikallisen luostarin edustalla. Tuosta ei toivoisi oksien tippuvan niskaan.

Jos omalle pikkupihalle haluaa yhden suureksi kasvavan puun. On valittava, että kasvattaako sen ihan suureksi ja jättää muut kasvit istuttamatta vai tekeekö sille jatkuvaa karsintaa tai muotoon leikkaamista tai kasvattamista.

Myös maaseudulla tai kylissä pihat ovat pieniä. Kameran akut (laturi oli kotona), olivat aika pian finaalissa, joten en paljon kuvaillut toisten pihoja. Tämä kuvassa (yläpuolella) oleva havupuu on erikoinen, siis ei ihan kotimainen havupuu. Olen sellaisia nähnyt myös vähän myöhemmin keväällä, kun neulaset ovat pidempiä. Tietääkö kukaan tuon lajia?

Jatkan varmaan tässä seuraavassakin postauksessa matkakuvia, vaikka minulla ei olekaan kuvia tulppaanipuistoista.

Muutaman päivän aikana omallakin pihalla oli tapahtunut pientä edistymistä. Ihanaa sekin! Ja ihanaa nukkua omassa sängyssä, ilman pipoa.