Kovaa vauhtia

Kun tulee pidempi tahti postauksissa, ei oikein enää tiedä, mistä kirjoittaa. Kesä etenee niin kovasti eteenpäin. Kuumuudet alkavat hellittää täällä, ehkä tahti siten hidastuu. Olisi suunnitelmia mielessä. Tehtyjä ja enemmän sitä tekemätöntä työtä ja onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaikkea ei oikein saa laitettua ylös, varsinkaan reaaliaikaan. Laitan sitten pari kuvaa ukkolaukoista viikolta, joiden kukinta alkaa pian jo olla ohi. En ehdi millään mukaan tähän vauhtiin.

Noista ensimmäisessä kuvassa korkein pallo on jättilaukkaa etualalla. Muut ukkolaulla Purple Sensation. Tuossa kohtaa ovat kaikki laukat hyvin korkeita, eroa ei juuri jättilaisellä ole. Paitsi nyt se on kyllä pitkin pituuttaan jo oikeasti. Ei kai kestänyt oikein rankkasadetta. Toisaalla tungin ukkolaukkoja ei-niin-kunnostettuun-maahan syksyllä. Jäivät selkeästi pienemmiksi.

Piha on ollut ihan holtittoman huonolla hoidolla. Saa nähdä korvautuuko tilanne, kun kesäloma alkaa viikon kuluttua. Kunnolla tuli vettä vasta perjantai-lauantai-välisenä yönä, joten ei olisi kyllä sitä ennen huvittanutkaan kasvimaata laittaa kuntoon pölyssä. Sain myös hyvän vision.. Kun on sato korjattu syksyllä, siirrän vadelmia nykyisen pienen kasvimaan paikalle ja kasvimaita enemmän laatikoihin. Vadelmat kasvavat meillä lähes kuin rikkaruohot, vähän väärissä paikoissa.Nyt saavat vielä olla satoon saakka paikoillaan, kun tekevät näkösuojaa naapuriin. Kasvimaiden kastelu on laatikoissa paljon kivempaa, kun ei-aidatuissa kohopenkeissä.

Tänään tajusin, että keltakurjenmiekka kukkii. Sen taustalla oleva kalliokielo alkaa olla kukintansa lopuillaan. Molemmat ansaitsevat tilaa ympärilläään. Ja ovat näyttäviä sellaisenaan.

Kalliokielon alla, silloin kun kielo vasta punki ylös maasta, kasvaa keltavuokkoa ja laitoinpa sinne myös pari sipulinpoikasta kirjopikarililjaa, joista esiin ilmestyi vain pari, jotka eivät olleet kovin elinvoimaisen oloisia ja missasin niiden kuvaukset. Ensi vuonna ehkä tilanne on eri tai sitten ei. Tai olivat kielot jo lähes kukassa, kun viimeiset keltavuokot lopettelivat.

Myös hyötykasvit ovat selvinneet hengissä tästä holtittomasta pihan hoidosta huolimatta (tosin niitä onkin hyvin vähän vielä). Pian kukkii ekat ruohosipulit. Laukkojahan nekin. Yrttilaatikko alkaa pian käydä ahtaaksi. Enkä tiedä, onko joukossa nyt kumppaanuskasveja. Vahingossa yrttilaatikkoon myös meni pari papua ja kuivuudesta huolimatta ne alkoivat versomaan. Tomaattiprojektin myötä samaiseen laatikkoon, vähän toiseen reunaan joutui menemään yksi tomaattikin. Papu ja tomaatti eivät kai oikein pidä toisistaan, mutta jos välillä olevat yrtit auttaisivat sietämään toisiaan.

Ja tulisi satoa. On ihanaa kyllä jo nyt käyttää omia yrttejä, edes pienesti ruokia maustamaan. Kuvassa ruohosipuli, taustalla salaatti ja vieressä vähän timjamia.

Maukasta alkavaa viikkoa!

Tuoksuja

Etupihalla on ollut tuoksuja pitkin kevättä ja alkukesää. Alkaen hyasinteistä toukokuussa. Kuvissa olevat ovat peräisin marketin hyasinttisekoituspussista.

Näiden kanssa yhtä aikaa aloitti narissi Thalia, jonka tuoksu on kuitenkin aika mieto.

Thalian tuoksu jäi selkeästi tuomipihlajan jalkoihin. Tämä kai on marjatuomipihlaja.

Norjanangervo aloitti seuraavana tuoksullaan. Nämä pensaat olivat jo ihan harottavat, leikkasin ne keväällä 12 ihan alas ja tänä keväänä olivat vähemmän  harottavat ja kukinta runsas.

Tämän jälkeen on naapureiden syreenit tuoksuneet voimakkaasti meillekin. Meillä olisi pihalla roskisten välissä yksi syreenin alku. Ollut samassa jamassa ties kuinka kauan. Vähintään 10 vuotta. En tiedä, ovatko edelliset asukkaat yrittäneet päästä siitä eroon ja yksi alku on silti jäänyt, vai mikä sen tarina on. Tälle raukalle yritän kuitenkin löytää paikan pihalta, jotta saan sen jatkamaan tuoksukevättä ja -kesää.

Meillä on ollut viikko ilman jälkikasvua. Jälkikasvu aloitti loman mummolassa. Silti ei ole ollut aikaa kirjoittaa ja bloggailla. On ollut matonpesua, uimista, pihahommia, loikoilua ja kaikkea muutakin ohjelmassa töidenteon lisäksi. Nyt konkretisoituu se, että töiden jälkeen ei juuri mitään ehdi ja se, miksi pihalla on vähän villi meno ollutkin. Onneksi lomaani ei ole enää pitkä aika ja sitten ehkä ehtii vähän keskittyä pihaankin.

Suunnitelmia on tulevaisuuden suhteen. Valitettavasti siihen kuuluu pari puun kaatoakin. Toisen syö aina ötökät ja toinen uhkaa kaatua pian väärään suuntaan. Niiden tilalle kyllä mahtuu sitten jotain muuta, kuten ehkä juuri se syreeni. Haluaisin myös jasmikkeen ja syyshortensian ja luumupuun ja jonkun toisen omenapuun ja .. Listaa on.

Tomaattiprojekti

Projekti: istuta tomaatit osottautui tänä keväänä aika pitkää suunnittelua vaativaksi. Sain neljä taimea terasille istutettua kuitenkin viime kuussa (5 päivää sitten) ja ihan pian piti laittaa loput viljelylaatikkoon. Ihan pian oli onneksi aika suhteellinen käsite. Tänään oli tarkoitus vain nautiskella helteestä, mutta ei malttanut vain istua, joten aloitin projektini. Ihan helppoa sen luulisi olevan.

Piti kuitenkin kunnostaa multa. Kärrätä sitä.

Sitten tajusin, että ne prkln kotilot pitävät myös tomaateista, joten kokeilin sitten reunustaa viljelylaatikoita etanansulkumuovilla. Ei ole helppoa, rikkaruohojen päälle asetelle, ei. Ja laskin taimeni. Ei taida mahtua kaikki, joten ruukkuja kehiin.

Sitten tuli ne hyttyset. Ja piti huilata sen verran sisällä, että allergialääke tehoaa.

Sitten alkoi jo sylettää koko touhu.

Mutta kun alkuun oli päässyt, oli muka pakko jatkaa.

Viiime vuonna samaan aikaan oli myös hyttysiä ihan hyvät määrät. Silloin oli vain niin kylmä, että tuulitakkiin pukeutuminen oli ihan sään mukaista.

Tänään illalla kahdeksalta oli varjossa vielä noin 25 astetta. Mutta sellainen kuhina kävi silmissä ja korvissa ja niskassa, että samainen tuulitakki oli pian päällä, huppu päässä ja silti tikkauksia tuli. Ja tuli hiki ja yhä enemmän hyttysiä.

Saakohan Guinesin ennätystenkirjaan osallistua maailman parhaimpana hyttyshoukuttimina?

Kun on vielä toi taipumus anemiaan, niin en tajua, mitä iloa minusta niille on. Olen kuitenkin auttanut varmasti aika monta uutta hyttyspopulaatiota alkuun.

Ai, niin ne tomaatit. Siellä ovat ja pysyvät.

Ne ovat siis niitä tomaatintaimia ja pari basilikaa, jotka nyt ovat vihdoin ja viimein omilla paikoillaan. Ja toivottavasti pysyvät nämä helteet vielä hetken hengissä kasteluveden avulla. Huomiseksi luvattu +30 astetta. Viereisessä viljelylaatikossa on lähinnä yrttejä ja salaattia, mutta loppui tila kesken, joten yksi taimi päätyi myös yrttien seuraksi ja pari ruukkuihin jne. Ja silti olen antanut pari taimea pois.

Vielä pitäisi kitkeä kukkapenkit elämänlangoista, ettei kaikki vikatkin tulppaanit ja muut kaatuile, kitkeä ja laittaa kuntoon kasvimaat, perata mansikkapenkit. Kuvan tulppaanilla on kaverinaan elämänlanka, jos saatte selvää. Tulppaanin lehdet eivät siis ole muuttuneet. En ole paras esimerkki siitä, miten pihaa hoidetaan.

Joten saatan yrittää parantaa tapani ja huomisen helteelläkin minut saattaa löytää pihalta tai puutarhasta

tai sitten hyttysiä paossa lähimmästä järvestä.