lauantai 6. syyskuuta 2025

Syyskuisia yllätyksiä

 Olin jo valmis hyvästelemään lämmön tältä vuodelta. Työt ovat pitäneet sisällä ne muutamat tämän viikon lämpimät hetket. Mutta eilen ehdin ihanilla lämpöhetkillä kotiin ja näin amiraaleja punahatuissa. Tuntui niin hienolta. 


Kaikki ulkona vietetyt hetken ovat eilen liikuttaneet jostain syystä erityisesti. Vaikka tiedän, että ulkona kukkii vielä kauan, on silti kasvukauden hyvästely aina joskus hieman haikeaa. Eilen tuntui siltä, että ihan vielä ei tarvitse siirtyä yli puolen vuoden paleluun. Pystyy vielä istuskelemaan puutarhassa hetken ja vain seurailla pölyttäjien lentoa. 



Pallohortensia, punahatut ja keltatörmäkukat ovat jaksaneet kukkia kauan. Toki punahatut eivät olleet tänä vuonna mitenkään ajoissa, silti niitä jaksaa onneksi avautua koko ajan lisää. 


On perennoja, jotka kukkivat hetken. Ja sitten välillä yllätyksiä. Tänä vuonna yksi yllätys on ollut kurjenpolvi Wargave Pink. Tässä se kukkii kesäkuun lopussa, taustalla pioni Coral Sunset.




Heinäkuun helteillä sama kurjenpolvi kukkapenkin oikeassa reunassa, jo vyörymässä nurmikolle.


Alhaalla sama kasvi elokuun lopussa, hieman lisää korkeutta kasvaneena. Sen vuoksi vähän kaatuneena ja myös ruskeata löytyy jo joukosta. Joskushan voisi leikata jonkin perennan alas ja odottaa sen uutta nousua. Minä en vain oikein ikinä jaksa tehdä sellaista. Ellei sellainen tapahdu vähän vahingossa. Kuten tämäkin kurjenpolvi on retkahtanut aika lailla nurmikon päälle. Täytyy samalla kertoa tässä omasta laiskuudesta: tekisi aina hirveästi mieli vaan ruohonleikkurilla jyrätä retkottavat kasvit pois alta. En vain sitten raaski. Ja nurmikko ajaessa toisella jalalla koetan pitää kasveja pois leikkurin terän alta ja jotenkin huiskia menemään nurmikkoa sieltä alta pois. Näiden takia koen, että jumpissa tasapainoharjoituksia tarvitsee myös harrastajapuutarhuri. Ei mene yhdellä jalalla kehonhallintaharjoitukset hukkaan. Suosittelen siis tasapainotreenejä, niin ei tupsahtele kumolleen nurmikkoa leikatessa.


Tässä sama kasvi tänään.


Taustalla näkyykin ehkä, että David Austin -ruusu 'Princess Alexandra of Kent' (Ausmerchant) on alkanut kukkia uudestaan. Siinä on hyvin nuppuja, toki jokin elukka tuota ruusua varmasti tykkää syödä. Lehdet ovat reikäiset ja jokin nuppu oli poikki. 



Kukkapenkki, jossa nämä kasvit majailevat on nimeltään Keinupenkki. Kuvasta varmasti arvaa, mistä nimi tulee. Tämä penkki on todella lähellä tontin rajaa, siksi taustalle uhkaa tulla kaikkea muutakin. Toivon, että meidän ja naapurin välinen aita vähän kasvaa ja omat pikkupuskat penkin takana myös tuovat tulevaisuudessa rajausta sille. Ruusu on pinkki pallo keinun vieressä ja sen edessä vihreän ruskea kasa on kurjenpolvea. 


Myös keijuängelmä on kukkinut kauan. Se on korkea. Ja aika ajoin tuulisten säiden jälkeen nostelen sitä pystyyn. Se on muutaman kerran sotkeutunut joihin matalampiin perennoihin ja jäänyt tuulilla jumiin niihin. Ihan kuin minä jään joskus puutarhassa jumiin nutturastani puiden oksiin. Se on sitten ikävää, jäädä päästään jumiin. Keijuängelmääkin aina vapauttelen taas jumeistaan, vaikka se alkaakin olla aika keltainen lehdistään ja voi olla, että ei pian enää kumartelujen jälkeen nouse. Keijuängelmää on vain hurjan haastava kuvata. Elokuun lopulla kukkien vieressä on kuitenkin jo ruskeaa melko paljon. En ole tutkinut, että onko tuolla siemeniä myös. Heinäkuun alkupuolelta kuitenkin tämä avasi ensimmäiset nuppunsa. Ei siis ihan lyhyt tämänkään kukintakausi ole. 



Mukavaa syyskuun jatkoa. Seuraavaksi minä kyttään tontin tammenherkkutattien kehittymistä. Jos ne olisivat pian korjuukokoisia, ennen kuin kukaan vahingossa tallaa niitä.

10 kommenttia:

  1. Kyllä, haikeus valtaa mielen hyvästejä kesälle jättäessä. Miten ihmeessä taas jaksaa kuukausien pimeyden ja kylmyyden?
    Sinulla on ja tapahtuu monia minullekin tuttuja asioita puutarhassa. Meillä on myös Wargave Pink, joka kauniin kukinnan lisäksi vyöryy sinne tänne. Olen istuttanut sen naapurin aidan viereen, missä se on nykyisin meidän katseilta piilossa. Toisaalta, naapurit voivat ihailla sitä meidänkin puolesta. Kasvutapansa vuoksi paikka on sille hyvä. Muuten se vyöryisi nurmikolle ja loppukesällä lisääntyvä ruskeus ei ehkä silmää miellyttäisi.
    Laitan yleensä hiukset kiinni ulkotöitä tehdessä. Etenkin nurmikkoa leikatessa omenapuiden oksat tarttuvat hiuksiin ja siinä sitten "roikun" päästäni omppupuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tosiaan aina muistaa, että me tosiaan asutaan aika pohjoisessa, kun sitä pimeyttä ja kylmää riittää. Ei pysty mitenkään hyödyntämään kaikkea kesän valoa, kun itse ei pysty valvomaan niin pitkään kesällä, kun olisi valoisaa.
      Onneksi muutkin jäävät kiinni puihin hiuksistaan.

      Poista
  2. Kesän hyvästely on haikeaa, mutta onneksi tämän viikon lämpö ja aurinko toivat uudelleen intiaanikesän fiilistä. Kuitenkin ilmassa on lämmöstä huolimatta selvästi aistittavissa loppukesän tunne.
    Hyvää syyskuuta sinulle ja toivotaan vielä mukavia hetkiä puutarhassa, perhosten seuraaminen on ainakin tosi mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tuli vielä tämmöinen lämpö. Kesäkuu oli niin kolea. Toki kosteusprosentit ovat aikamoiset. Mukavaa syyskuuta sinullekin.

      Poista
  3. Kyllä on kaunis tuo Austin ruususi, nimen laitoin muistiin. Meilläkin tuo keijuängelmä on kukkinu kauan pitkänä roikaleena. Vielä on kesää jäljellä, laulaavat. Hyvät puintikelit ja lämpöä melekein 25 astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa Austin-ruusua olen nähnyt ajoittain myynnissä. Kukkimistauko oli, mutta teki sen aikana paljon uutta kasvua ja uusia nuppuja, jotka nyt alkavat avautua. Lämpöä on nyt aika hyvin.

      Poista
  4. Punahatut on kukinnassa nyt parhaimmillaan. Keijuängelmä on todella kaunis kukkiessaan ja mikä lehdistö....yksi kauneimmista.
    Kesää tuntuu olevan vielä ihanasti jäljellä.

    VastaaPoista
  5. Nämä syyskuun melkein hellepäivät ovat tulleet kuin tilauksesta. Toki olisi ollut mukavampaa, jos myös kesä- ja elokuu olisivat olleet lämpimiä, mutta syksyn aurinkoiset päivät auttavat jaksamaan loppuvuoden pimeyden yli. Kaikenlaista puutarhapuuhaakin riittää talven tuloon saakka ja kun maa ja kasvit ovat joka tapauksessa märkiä, niin on kiva, jos sää edes on lämmin ja aurinkoinen mahdollisimman usein.
    Onpa huikean pitkä kukinta-aika tuolla kurjenpolvella. Joskus kasvit yllättävät todella iloisesti.
    Aurinkoisia syyskuun päiviä!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että löytyy tällaisia kasveja, jotka kukkivat melkein läpi kesän!
    Mulla oli tänään vapaapäivä ja istuskelin terassilla syömässä jäätelöä. Myös viimeisetkin kasvit tälle vuodelle sain istutettua. Paitsi tietenkin kukkasipulit;)
    Saattoi olla tämän kesän viimeinen lämmin päivä.

    VastaaPoista