Ruusuja

 Minun ja ruusujen suhde on ollut vaihteleva. Ensin aika välinpitämätön. Sitten hieman torjuva ja piikikäs. En nimittäin ollenkaan pitänyt tämän tontin piikikkäistä risukasoista pienten lasten äitinä. Yritin siis hankkiutua eroon juhannusruususta, joka oli vallannut itselleen suorastaan neliöitä tilaa alkuperäisen juurakosta joka paikkaan noin metrin kahden säteellä. Sieltä oli epämukavaa kalastella karanneita palloja sen piikkipuskan läpi, kun siellä kasvoi vielä vadelmaa sekä pari irtonaista orapihlajaa. Tällä tontilla on kasvanut myös valamonruusua ja mustialan ruusua ennestään. Monessa paikassa. Mustialanruusu kukkii parhaillaan melko varjoisassa paikassa, joten sille ei tällä tontilla kannata uhrata parasta paikkaa.

Nyt osa ruusuista on kuritettu, ei toki kaikki. Rytökasoja vielä riittää, osassa kukkii ruusuja seassa, siis Valamon ruusua lähinnä. Kiinnostus ruusuihin alkoi uudestaan, kun tajusin, että on muitakin kuin viikon tai kaksi kukkivia piikkipensaita. Nyt jatkuva kukintaiset ruusut kiinnostelevat. Aika paljonkin. Jopa ehkä pakkomielteisesti ajoittain. Niin se mieli muuttuu. Seuraavaksi voisin kuitenkin olla ruusujen ostamisen suhteen harkitsevaisempi. Esim. tämä alla oleva nimetön valkoinen matalaksi jäävä ruusu taitaakin olla naapurikasvien sekaan liian kylmää sävyä sekä liian piilossa. Tämä olisi siis hyvä siirtää muutenkin suurten kasvien seasta paikkaan, jossa se tulee paremmin esiin ja sopii naapurikasvien kanssa. Siirtolistalle siis menee. Ei aina mene putkeen varsinkin, kun hävittää ruusujen nimiä.

Tässä vaiheessa myös voi oppia luopumaan kasveista tai ruusuista, jotka eivät käyttäydy, kuten toivoisi. Jostain syystä ostin ruusu 'Duchesse de Montebellon' ennen uuden ruusu-innostuksen alkamista, joka vuosi sen nuppuja menee hurja määrä ihan ruskeiksi. Se saa siirron muualle tai kokonaan pois, koska on liian hyvällä paikalla tuottaakseen pettymyksen joka vuosi. Täytyy tutkia nyt tarkempaan, että mitä sitä haluaisi ja pitääkö jokin ruusu siirtää. Toissa vuonna ostin kanadalaisia ruusuja, ja nyt en ole varma, että kumpi alemmista on ruusu Lambert Close ja kumpi ruusu Morden Centennial.

Tämä on korkeampi.

Iltavalo saa ruusun näyttämään sinertävämmältä. Tämä on matalampi.

Alla oleva on varmuudella ruusu Harry Edland. 

Sillä on melkoisen pitkät oksat ja tässä näkyy ruusua enemmän. Tässä on melkoisen vaalean laventelin väri, vaikka yläkuvassa näyttääkin enemmän vaaleanpunaiselta.

Silti kai sinertävin ruusu on tämä Rhapsody In Blue, jonka kukat näyttävät välillä aina vähän eri värisiltä riippuen kukan tuoreudesta ja valosta. Tässä runsas kukinta meneillään.

Tässä vaimeampana Lollypop-liljan vierellä. 

Maanpeittoon olen joskus ostanut vaaleanpunaisen ruusun, joka ei kuitenkaan kuki toista kertaa. Tämä on nykyisin nimetön, kun nimi on hukkunut ties milloin. 

Ostin sitten toiseen penkkiin etureunaan kokeiluun myös ruusuja, suhteellisen matalana pysytteleviä: melkein maata myöten menevä ruusu Candy Cover, joka pitäisi olla jatkuva kukintainen. 

Ja Sunrise Sunset, joka on vähän korkeampi ja sen oksat menevät tuolla muiden perennojen lomassa.

Tässä kuvassa ne molemmat alhaalla. Ylempänä näkyy oikealla Rhapsody in Blueta. 

Samassa penkissä on pari Austin ruusua. Tässä vasta nuput vaaleahko Claire Austinista, jonka ekan kukan kukinnan menetin reissatessa. Tämä tulee kukkimaan noiden maanpeiteruusujen takana.

Toisaalla tätä penkkiä on olemassa vanhin Austin-ruusuni: Ruusu Princess Alexandra of Kent. Kukkii maksimissaan polvenkorkeudella. 

Austin-ruusu 'Olivia Rose Austin' on pärjännyt ensimmäisen talven. Ekat kukat ovat jo kukkineet.

Ilahduttavaa on tuo uusien versojen kasvu, heti tulee päähän uusi ruusun nuppu. Eli jossain vaiheessa ruusu kukkii uudestaan. Tämä on toistaiseksi melko matala. 

Hyvin valkoisena kukkii taas David Austin-ruusu 'William and Catherine', joka olisi kai muissa olosuhteissa korkeampikin. Tällä ei ole parasta paikkaa, joten tätä voisi kuvitella siirtävänsä, koska se ei nyt kukoista omalla paikallaan. Vaikka yritänkin miettiä näiden Austinien paikat huolella, tässä vasta oppii omaakin puutarhaa kokeilujen kautta.

Jokin ruusu taisi vielä jäädä esittelemättä. Ja voi olla, että jonkin uuden ruusun vielä tulen hankkimaan. Koetan jatkossa välttää juurivesoja villisti tekeviä yksilöitä.