Järkeä vai ei

Koko kevät ja sen jälkeen kesä, ovat olleet aika täyttä kaikesta. Osin toki siitä, että oli paljon kaikkea talvella, josta palautumiseenkin on mennyt aikaa. Olin ensimmäisen lomaviikon aika lailla puutarhaan laittamassa kuntoon avoimia varten. Ja silloin teen paljon sellaistakin hommaa, mikä ei muuten paljon kiinnostele: alueiden siistiminen ei ole minulle aina se palauttavin homma. Vaikka työnjälki onkin usein positiviinen: kanttaaminen, kitkeminen sekä nurmikon leikkaaminen saa puutarhan kyllä siistiytymään paljon, vaikka vähän jäisikin kitkettävää. Alakuvassa keijunkukkaa, kahta eri imikkää, rotkolemmikkiä, akieleijaa, keltakurjenmiekkaa, esikkoa, pionia ja vähän muutakin.

Yläkuvan vaaleanpunaiset pioninkukat kuuluvat Sea Shellille. Todella suuri kukka, ainakin tänä vuonna. Alla kuva kukasta avoimena.

Avoimien jälkeen olin tosi poikki. Mutta tällä viikolla tuli kokonainen sellainen vapaapäivä, jolloin ei ollut mitään aikatauluja. Minulla alkaa olla tontilla pula hyvistä kukkapenkkipaikoista, joita voi omin voimin tehdä ilman kaivuria. 

Lähtötilanne, matonpuisteluteline ja sen takana ryteikköä.

Olen löytänyt tontilta kaikkein parhaimman paikan aremmille kasveille. Vaikka takapihalta on lähtenyt puutarhaharrastus, on takapiha enemmän hallanarka. Etupihalla on melko pieni alue, joka saa tällä puolivarjon tontilla suhteellisen paljon aurinkoa, on silti hallansuojassa. Sinne sitten silmä osui mattotelineen taakse, missä on naapurin ja meidän rajalla vähän kaikkea ryteikköä parin kolmen metrin alueella.

Ja sivusta sama.

Aamulla tuli idea ja illalla oli yksi alue muutettu kukkapenkiksi. Puolisolta ei tullut kannustavan ihastuneita huudahduksia vaan vähän syyttäväkin lausahdus, että menit sitten kuusen alaoksat leikkaamaan. Onneksi minä osaan itse kehua itseäni hyvästä neronleimauksesta. Luulin, että saan tuonne upotettua syksyllä pioneja, joita minun täytyy pelastaa muista penkeistä. Mutta olikin valmiiksi ihan riittävä määrä muita kasveja, jotka myös vaativat kasvupaikkaa. Nyt voi olla, että osa kasveista on vain hetken tuolla ennen pientä kasvijumppaa.

Raivattu ja maatuvaa ainesta kärrätty.

Viisas olisi tehnyt tämän homman ennen hurjia sateita. Idea tietysti tuli vasta kun aurinko paistoi. Ja nyt joudun sitten kastelemaan tuon penkin kasveja. Onneksi sentään alue ei ole jättisuuri. 

Sivulta sama. Yksi kuoppa näkyy, jossa on ruukku osoittamassa paikkaa. Vanha kompostorikin tuli raivattua esiin kasvillisuuden seasta.

Minulla on Magnolia Henry Kern ollut parissa eri paikassa. Ja luulin, että se heitti henkensä. Se alkoikin tehdä lehtiä yllättävästi väliaikaisessa säilössä, joten sille annan nyt aurinkoisemman, mutta suojaisen uuden mahdollisuuden. Tuonne pääsi myös ruusu Koko Loko. Myös muita rusehtavia kasveja kuten tähkäpipoa Dark Towers ja tähkäsormustinkukkaa kokeilen tuolla. Muualta pelastin myös yhden iiriksen, jonka nimi pitää kaivaa jostain ja lisäilen maanpeitekasveja ja muita pienempiä kasveja myöhemmin. Päällimmäinen multa tuli nyt kaupan pussimullasta. Olen viime aikoina käyttänyt paljon myös turpeetonta multaa,joka on ruoheaa. Lähin paikka, missä sitä myytiin, on tainut myydä varastonsa loppuun, joten oli otettava nyt muuta, jotta sain homman valmiiksi. Alla on sanomalehtiä ja sanomalehtien alla isot kasat vain osin maatunuttu lehtimujua (joka oli sateiden jälkeen lehtikompostorista otettuna aika märkää ja niiden päällä on myös hepanlantaa. Odottelen, että jotain maatumista tapahtuu ja penkki painuu vähän alaspäin. Pääseen sitten syksyllä kanttaamaan reunoja ja viimeistelmään penkkiä. Ruusulle ja magnolialle on kaivettu maahan kuopat. Sekä yhden kuopan kaivoin, kun yritän varmasti taas laittaa maahan yhden japaninvaahteran kasvamaan. Jos en tänä syksynä, niin ensi vuonna. Kuopassa on nyt hieman lahoava halko, jotta muistan missä se on. 

Illalla sama paikka, kun lähtötilanteessa. Huomaa, että tavaroiden pois raivaaminen ei ole ensisijaista minulle.

Seuraavana aamuna tilanne.

Mietin kovasti, että mihin sitä tuon matonpuistelutelineen heivaisi. Meillähän ei edes ole mattoja, mutta petivaatteita on jossain hyvä tuuletella. Joskus ärsyttää, että puutarha on samalla piha, jossa täytyy ottaa huomioon autot ja polkupyörät ja lumenkolausasiat, katolta tippuvat lumimassat sekä muiden ihmisten harrasteet ja kaikki muut toiminnot. Joskus taas olen ihan positiivinen ja pidän näitä asioita arvoituksina, joita voi miettiä ja ratkaista. 

Sama alue kurkistelee tuolla toisen kukkapenkin takana. 

Joka tapauksessa uuden kukkapenkin tekeminen kokonaan saman päivän aikana ideasta valmiiseen, oli todella palauttavaa. Aikataulut eivät painaneet päälle. Nyt tuntuu siltä, että loma alkaakin täyttää tehtäväänsä. Uusia ideoita on muhimassa puutarhalle, nyt taitaa tulla ihan oikea suunnitelma ja melko järjestelmällinenkin ajatus. Ehkä. Etupihalle mahtuisi jokin pieni varjo/lahopuutarhan pätkä. Saisin etupihaakin parempaan kasvikäyttöön.